J
Joppe112
Vieras
Sitä mukaa kun lisäämme uusia yksityiskohtia ja kuvauksia IVLPeistä tälle foorumin palstalle on tietysti aina vaikeampaa vertailla pumppuja toisiinsa ja niiden käyttökelpoisuutta. Se kuuluisa "villakoiran ydin" tuppaa katoamaan lillukanvarsien joukkoon. Tätä maamiinaa ehkäisemään on kirjoitettu tämä ketju, jossa tiivistän IVLPpien eri R4xxx-teknologiat yhteen niiden käyttämien kylmäaineiden perusteella.
Jos et halua (/viitsi) lukea koko teoriajuttua, niin tässä on sinulle tarinan lopputulos: yksivaiheisessa kylmäpiirissä (= ei EVI) R4xxx -pohjaiset kylmäaineet jakautuvat käyttötarkoituksensa mukaan seuraaviin optimaalisiin sovelluksiin:
Jos sinulla on vaikeuksia seurata mistä seuraavaksi puhutaan, luepa ensin tämä johdanto:
* http://lampopumput.info/foorumi/index.php?topic=2673.0
Jokaista kylmäainetta kohti on piirretty oma tilakaavionsa (= paine pystyakselilla & lämpöenergian määrä vaaka-akselilla) CoolPack-softalla, johon on merkitty kaksi tavallisen IVLPin perussovellutuksen toimintatilaa sen rankimmassa ääriolosuhteessa (n. -10 C pakkasta ulkona):
* +35 C:n lattialämmityspiirin ylläpito (sininen suunnikas)
* +55 C:n talousveden valmistus / vanhan vesipatteriston tukilämmitys (vihreä suunnikas)
R410A:n tilakaaviosta (kuva1) näet kuinka paljon lämmitystilanne prosessissa muuttuu kun invertterillä siirrytään lattilämmityksen tuesta talousveden valmistukseen. Vihreän suunnikkaan oikea yläkulma venyy todella syvälle oikealle, joka johtaa äärimmäiseen kuumuuteen kompuran lähtöportilla (> +100 C) samalla kun suunnikkaan ylälaita sijoittuu kylmäaineen alueelle, jossa paine nousee n. 42 bar:iin. Nämä molemmat tekijät yhdessä asettavat kompuran äärimmäisen rasituksen alaisuuteen kun lauhtumistlämpötilaa pidetään jatkuvasti +65 C:ssa. Monissa nykyissä kompuroissa lopputulos on invertterin kierrosten vähentäminen ja turvamekanismien laukaisu paineelle. Sen sijaan, kun ajellaan +45 C:n rajoilla ja tuetaan lattialämmityspiiriä on kaikki vielä mukavasti hallinnassa nykytekniikalle. Johtuen kylmäaineen ominaisuudesta - ei mistään valmistajan brandista - romahtaa COP jopa 1,3:een vastakohtana 2,8 arvolle sinisen suunnikkaan tapauksessa: taloudellisuudessa on >2x ero ja talousveden tuotanto alkaa lähennellä sähkövastusta R410A:lla.
R407C:n tapauksessa (kuva2) tilanne edelliseen nähden muuttuu radikaalisti korkeamman lämpötilan eli talousveden tuoton suhteen. Kylmäaineen seos on nyt fyysisesti semmoinen, että se sallii korkeamman lämpötilan tuoton pienemmällä puristuksella: vihreän suunnikkaan kriittinen oikea ylänurkka lähenee +90 C ja paineet pysyvät <30 bar:ssa. Tämä on helpompi tilanne kompuralle mekaanisesti, joka varmaan heijastuu myös kestävyyteen jos ihan samanlaisia moottoreita ajetaan rinnakkain R410A:han nähden. R407C sopii siis sekä talousveden tuotantoon, vanhoihin vesipatterijärjestelmiin että lattialämmitykseen paremmin. Taloudellisuudessakin pysytään vielä COP = 1,7:ssa kun vihreän suunnikkaan kuvaamassa korkeammassa lauhtumislämpötilassa, joka on kilpailukykyinen arvo suorasähkön vastukseen (COP=1) nähden. COP ei romahda vastaavasti kuin R410A:ssa.
R404A:n kuva on viimeisenä tarkoituksella: lämmityspiirin käytössä sen toiminta on kaikkein tehottominta kun mennään talousveden vaatimaan vihreän suunnikkaan tilanteeseen. Vaikka oikean ylänurkan lämpötilat ja paineet pysyvät järkevinä, niin johtuen seoksen fyysisestä rakenteesta saadaan COP:ksi vain vaatimattomat 0,9 eli siis jopa hieman heikompi arvo kuin yksinkertainen sähkövastus. Kuten kuvasta näkyy tämä johtuu lähinnä siitä, että kylmäaineen täydellinen nesteytyminen (=vihreän suunnikkaan vasen ylänurkka) tulee vastaan jo niin aikaisin ettei se jätä kunnollista työtilaa enää höyrystymiselle (=vihreän suunnikkaan alalaita). Lopputulos on semmoinen, että sähköllä ja kompuralla pitää tehdä suurin osa kylmäpiirin työstä (= kapea ja korkea vihreä suunnikas). Näin ollen, R404A:ta voi suositella lähinnä lattialämmitykseen ja talousveden esilämmitykseen taloudellisuuden näkökulmasta, jossa COP=2,5.
Edelliset kuvat ovat siis ääriolosuhteesta, jossa tullaan R4xx -kylmäaineiden toimintarajoille pakkasessa. Ne eivät kerro sitä puolta, että suurimman osan vuotta leudommissa keleissä kaikki mainitut kylmäaineet toimivat kohtuullisesti eikä ihan näin merkittäviä eroja synny. Jos IVLPpiä kuitenkin suunnittelee max lämmitystarpeeseen, on hyvä tuntea kuinka paljon kylmäaineella on - brandista riippumatta - väistämättä merkitystä toimintaan.
Aivan yllättäen useimmat korkeinta lämpötilaa tuottavat kaupalliset IVLPit toimivatkin R407C -seoksella nykyään ja myös Copeland kauppaa aktiivisesti sivuillaan eri R4xxx-moottoreitansa tässä esitetyllä logiikalla - aivan sattumalta...
Edelliset kuvat ja tarinat eivät mitenkään kosketa kalliimpia IVLP-teknologioita, kuten:
* Kaksiasteisia EVI-kylmäpiirejä.
* CO2-kylmäainepiirejä.
Nämä tekniikat voivat viedä taloudellisen käytön syvemmälle pakkaseen kuten toisaalta saatoit jo lukea.
Jos et halua (/viitsi) lukea koko teoriajuttua, niin tässä on sinulle tarinan lopputulos: yksivaiheisessa kylmäpiirissä (= ei EVI) R4xxx -pohjaiset kylmäaineet jakautuvat käyttötarkoituksensa mukaan seuraaviin optimaalisiin sovelluksiin:
- R410A: +35 C:n lattialämmityspiiri, talousveden esilämmitys ja lopputulistus.
- R407C: +35 C:n lattialämmityspiiri, +55 C:n patterijärjestelmät, talousveden lämmitys.
- R417A: +35 C:n lattialämmityspiiri, +55 C:n patterijärjestelmät, talousveden lämmitys.
- R404A: +35 C:n lattialämmityspiiri, talousveden esilämmitys.
Jos sinulla on vaikeuksia seurata mistä seuraavaksi puhutaan, luepa ensin tämä johdanto:
* http://lampopumput.info/foorumi/index.php?topic=2673.0
Jokaista kylmäainetta kohti on piirretty oma tilakaavionsa (= paine pystyakselilla & lämpöenergian määrä vaaka-akselilla) CoolPack-softalla, johon on merkitty kaksi tavallisen IVLPin perussovellutuksen toimintatilaa sen rankimmassa ääriolosuhteessa (n. -10 C pakkasta ulkona):
* +35 C:n lattialämmityspiirin ylläpito (sininen suunnikas)
* +55 C:n talousveden valmistus / vanhan vesipatteriston tukilämmitys (vihreä suunnikas)
R410A:n tilakaaviosta (kuva1) näet kuinka paljon lämmitystilanne prosessissa muuttuu kun invertterillä siirrytään lattilämmityksen tuesta talousveden valmistukseen. Vihreän suunnikkaan oikea yläkulma venyy todella syvälle oikealle, joka johtaa äärimmäiseen kuumuuteen kompuran lähtöportilla (> +100 C) samalla kun suunnikkaan ylälaita sijoittuu kylmäaineen alueelle, jossa paine nousee n. 42 bar:iin. Nämä molemmat tekijät yhdessä asettavat kompuran äärimmäisen rasituksen alaisuuteen kun lauhtumistlämpötilaa pidetään jatkuvasti +65 C:ssa. Monissa nykyissä kompuroissa lopputulos on invertterin kierrosten vähentäminen ja turvamekanismien laukaisu paineelle. Sen sijaan, kun ajellaan +45 C:n rajoilla ja tuetaan lattialämmityspiiriä on kaikki vielä mukavasti hallinnassa nykytekniikalle. Johtuen kylmäaineen ominaisuudesta - ei mistään valmistajan brandista - romahtaa COP jopa 1,3:een vastakohtana 2,8 arvolle sinisen suunnikkaan tapauksessa: taloudellisuudessa on >2x ero ja talousveden tuotanto alkaa lähennellä sähkövastusta R410A:lla.
R407C:n tapauksessa (kuva2) tilanne edelliseen nähden muuttuu radikaalisti korkeamman lämpötilan eli talousveden tuoton suhteen. Kylmäaineen seos on nyt fyysisesti semmoinen, että se sallii korkeamman lämpötilan tuoton pienemmällä puristuksella: vihreän suunnikkaan kriittinen oikea ylänurkka lähenee +90 C ja paineet pysyvät <30 bar:ssa. Tämä on helpompi tilanne kompuralle mekaanisesti, joka varmaan heijastuu myös kestävyyteen jos ihan samanlaisia moottoreita ajetaan rinnakkain R410A:han nähden. R407C sopii siis sekä talousveden tuotantoon, vanhoihin vesipatterijärjestelmiin että lattialämmitykseen paremmin. Taloudellisuudessakin pysytään vielä COP = 1,7:ssa kun vihreän suunnikkaan kuvaamassa korkeammassa lauhtumislämpötilassa, joka on kilpailukykyinen arvo suorasähkön vastukseen (COP=1) nähden. COP ei romahda vastaavasti kuin R410A:ssa.
R404A:n kuva on viimeisenä tarkoituksella: lämmityspiirin käytössä sen toiminta on kaikkein tehottominta kun mennään talousveden vaatimaan vihreän suunnikkaan tilanteeseen. Vaikka oikean ylänurkan lämpötilat ja paineet pysyvät järkevinä, niin johtuen seoksen fyysisestä rakenteesta saadaan COP:ksi vain vaatimattomat 0,9 eli siis jopa hieman heikompi arvo kuin yksinkertainen sähkövastus. Kuten kuvasta näkyy tämä johtuu lähinnä siitä, että kylmäaineen täydellinen nesteytyminen (=vihreän suunnikkaan vasen ylänurkka) tulee vastaan jo niin aikaisin ettei se jätä kunnollista työtilaa enää höyrystymiselle (=vihreän suunnikkaan alalaita). Lopputulos on semmoinen, että sähköllä ja kompuralla pitää tehdä suurin osa kylmäpiirin työstä (= kapea ja korkea vihreä suunnikas). Näin ollen, R404A:ta voi suositella lähinnä lattialämmitykseen ja talousveden esilämmitykseen taloudellisuuden näkökulmasta, jossa COP=2,5.
Edelliset kuvat ovat siis ääriolosuhteesta, jossa tullaan R4xx -kylmäaineiden toimintarajoille pakkasessa. Ne eivät kerro sitä puolta, että suurimman osan vuotta leudommissa keleissä kaikki mainitut kylmäaineet toimivat kohtuullisesti eikä ihan näin merkittäviä eroja synny. Jos IVLPpiä kuitenkin suunnittelee max lämmitystarpeeseen, on hyvä tuntea kuinka paljon kylmäaineella on - brandista riippumatta - väistämättä merkitystä toimintaan.
Aivan yllättäen useimmat korkeinta lämpötilaa tuottavat kaupalliset IVLPit toimivatkin R407C -seoksella nykyään ja myös Copeland kauppaa aktiivisesti sivuillaan eri R4xxx-moottoreitansa tässä esitetyllä logiikalla - aivan sattumalta...
Edelliset kuvat ja tarinat eivät mitenkään kosketa kalliimpia IVLP-teknologioita, kuten:
* Kaksiasteisia EVI-kylmäpiirejä.
* CO2-kylmäainepiirejä.
Nämä tekniikat voivat viedä taloudellisen käytön syvemmälle pakkaseen kuten toisaalta saatoit jo lukea.
