Nyt grillataan!

fraatti

Vakionaama
  • Keskustelun aloittaja
  • #1
Sitran porukka saa syödä ituja mutta lihan ystävänä itse uusin grillin ja päädyin Weberin hiiligrilliin. Nyt tuo on sitten tirissyt melkei joka ehtoo. Löytyskös täältä hyviä vinkkejä mitä tuonne tyrkätä?

Tänään itse otin testiin Black Anguksen Entrecoten. Ja kyllä maistui. 9½ arvosanaksi.




Moni on varmaan grillaillut hiilillä jo aikaisemmin, onkos tuosta lämpötilasta mitään mielipidettä? Tänään tuo huiteli tuossa 250-300 asteen korvilla.
 

fraatti

Vakionaama
  • Keskustelun aloittaja
  • #3
Hiilinä on tullut nyt kokeiltua sekä noita weberin hiiliä sekä noita Marienbugin hiiliä. Näyttäisi että weberit ovat ärhekempiä syttymään piippusytyttimessä ja ehkä muutenkin hiukan ärhäkempiä palamaan. Polttelin pois myös jonkun vanhan säkin ääsmarketin hiiliä mutta nuo olivat melkoista silppua ja soveltuivat huonosti piippusytyttimeen koska menivät niin tiiviisti tuonne väliin. Onko näistä erilaisista hiilistä kokemuksia tai vaikuttavatko ne makuun? Brikettejäkin tuli ostettua säkillinen jos sattuu niitä jossain tarvitsemaan...

Maun puolesta vanhaan kaasugrilliin nähden tällä kyllä tulee maultaan parempaa safkaa vaikkei kokemusta vielä tämän enempää olekaan...

 

Espejot

Moderaattori
Ylläpidon jäsen
Itse ostin pari säkkiä noita Marienburg hiiliä, ihan hyviä.... ja mulla ei ole koskaan ollut muuta grilliä kuin Weaberin pallogrilli. Toimii. Viimmeaikoina tykkästynyt munakoison grillaamiseen vuohenjuustolla. Eka rillataan ruskeaksi runsalla öljyllä, sitten vatiin ja tomaattia ja vuohenjuustoa päälle.... vähän on resepti vielä hakusessa :p
 

fraatti

Vakionaama
  • Keskustelun aloittaja
  • #5
Flank steak on kanssa hyvää
Tuo naudankuve/lankkupihvi onkin jo tuttu entuudestaan. Maistuu hiukan sisäfileen tyyppiselle mutta on huomattavasti edullisempaa. Näyttää nyt myös löytäneen itsensä markettien hyllyihin ja ainakin prismoista tuota löytyy. Itseasiassa yhden elämäni parhaista pihveistä söin Prahassa eräästä pihviravintolasta ja tuo oli juuri lankkupihvi/flank steak. Itse liha oli kotoisin Uruguaysta ja tuo baari toi tuolta lihaa itse maahan. Tuolla oli myös yllätys yllätys hiiligrilli. Pihvin arvosana puhdas 10. Jostain haluasin saada vielä käsiini tuolta kotoisin olevaa laadukasta lihaa..

Tälläistä on aikaisemmin tullut kokeiltua grillata kaasugrillissä sekä tuona kaupan versiona että ylämaankarjana. Kumpikaan ei kyllä yltänyt lähellekään sitä mitä tuo prahassa syöty pihvi antoi.



 

fraatti

Vakionaama
  • Keskustelun aloittaja
  • #6
Itse ostin pari säkkiä noita Marienburg hiiliä, ihan hyviä.... ja mulla ei ole koskaan ollut muuta grilliä kuin Weaberin pallogrilli. Toimii. Viimmeaikoina tykkästynyt munakoison grillaamiseen vuohenjuustolla. Eka rillataan ruskeaksi runsalla öljyllä, sitten vatiin ja tomaattia ja vuohenjuustoa päälle.... vähän on resepti vielä hakusessa :p
Mulla oli aikasemmin joku muutaman polttimen kaasugrilli joka oli jo viimeisen vuoden melkoisen heikossa hapessa. Siihen nähden tää hiiligrilli on kyllä lopputuloksen puolesta paljon parempi vaikka hiukan enemmän tuossa grillaamisessa vaivaa onkin.

Itse tuli käytyä eilen piiiiitkästä aikaa kauppahallissa lihatiskillä kuikuilemassa mitä sieltä löytyy. Tarttuihan tuosta sitten mukaan vielä entrecoten lisäksi tuota brassi Black Angusta petite tenderinä, sekä suomalaista Votkinin marmoroitunutta ulkofilettä. Nyt jo kieli roikkuu suusta ulkona että koska saisi pukata grillin seuraavaksi tulille. Tuota tuli myös testattua Prahassa ja tuollaisen ne olivat saaneet siitä tehtyä. Arvosana 9.

 

VesA

Moderaattori
Ylläpidon jäsen
Meillä kun ateriaa grillataan niin käytössä on weberin hiiligrilli JA kaasugrilli. Kaasupuolella on sitten herkkusientä, halloumia ja sensellaista joihin ei niin kovaa lämpösäteilyä kaivata, lihat hiiligrillissä.
 

fraatti

Vakionaama
  • Keskustelun aloittaja
  • #8
Meillä kun ateriaa grillataan niin käytössä on weberin hiiligrilli JA kaasugrilli. Kaasupuolella on sitten herkkusientä, halloumia ja sensellaista joihin ei niin kovaa lämpösäteilyä kaivata, lihat hiiligrillissä.
Punnitsin itsekin että ostanko jonkun Weberin kaasumörkön vai hiiligrillin. Tulin sitten siihen tulokseen että mieluummin hiiligrilli ja kaveriksi sitten tarvittaessa joku pienempi kaasugrilli.

Onko noilla hiiligrillin ilmansäätimillä yläluukussa tai alhaalla mitään virkaa? Itse en ole noille ainakaan vielä keksinyt mitään käyttöä. Toki yläräppänä on yleensä ollut puolivälissä tai auki.
 

VesA

Moderaattori
Ylläpidon jäsen
Onko noilla hiiligrillin ilmansäätimillä yläluukussa tai alhaalla mitään virkaa? Itse en ole noille ainakaan vielä keksinyt mitään käyttöä. Toki yläräppänä on yleensä ollut puolivälissä tai auki.
Ne vaikuttavat aika hitaasti, mutta kyllä sen saa grillauksen jälkeen jopa sammumaan jos laittaa kaikki ihan kiinni - ja lisää tehoja saa kun niitä availee.
 

tj86430

Aktiivinen jäsen
Weberissähän voi tosiaan käyttää samoja brikettejä vaikka kuinka monta kertaa (välillä vähän lisää tarpeen mukaan): kun lyö kaikki luukut kiinni, niin hiillos sammuu, ja sen voi sitten taas sytyttää seuraavalla kerralla uudestaan. Halvoissa grilleissä falskaa sen verran, ettei onnistu.

Mitä grillattaviin tulee, niin melkein mitä tahansa. Kuivemmat lihat voi kääriä esim. pekoniin tai kinkkuun. Joitain omia suosikkeja:

Nauta: fileet, entrecote, picanha, maminha, flank steak, rinta, petit tender
Sika: kasler, fileet, kyljykset, kylkirivi
Lammas: kyljykset, fileet, entrecote, paahtopaisti
Riista (hirvi, peura): fileet, entrecote, flanksteak
Linnut: ankan rintafileet, ankan koivet, kokonainen broileri, broilerinfileet, broilerinkoivet
Kalat: lohifile/medaljongit; taimen, nieriä, kuha, siika, ahven, meribassi, kultaotsa-ahven jne kokonaisina
Äyriäiset: jättiravunpyrstöt, kampasimpukat, partaveitsisimpukat
Kasvikset: parsa, uudet perunat, uuniperuna, uudet porkkanat, munakoiso, kesäkurpitsa, kukkakaali, tomaatti.
Hedelmät: banaani, ananas, persikka, aprikoosi, nektariini
Juustot: halloumi, camembert

Tietysti myös makkaraa voi grillata. Ja yllättävän montaa "einestä", esim alkupaloiksi leivitettyjä ravunpyrstöjä, leivitettujä cheddar-jalopenoja jne. Jälkiruuaksi esim. leivitetty camembert onnistuu oikein hyvin
 

pökö

Rele-aikakauden änkyrä
Weber 57 rosteriritilöillä on ollut aseeni jo vuosia kesät ja talvet.

Marienburg laatu vaihtelee nykyään niin paljon etten osta niitä halkoja enää. Grillaan hiilillä ja savustan briketeillä, talvella pääasiassa savustelen. Mukavaa hommaa.
 

pökö

Rele-aikakauden änkyrä
Ilmaventtiilit toimii hyvin pidemmissä paistoissa ja savustuksessa kun niillä rajoittaa ilmaa riittävän aikaisin ettei ole jo täysi hehku päällä.

Hiillos sammuu vartissa kun molemmat pistää kiinni.
 

Wespa

Aktiivinen jäsen
Joo valitettavan paljon noiden Marienburgien laatu tosiaan vaihtelee. Weberin ne ravintolatasoiset hiilit ovat parhaita, kalliita kyllä, mutta saapahan rillin kerralla riittävän kuumaksi.
 

Tulihäntä

Aktiivinen jäsen
Nyt on weberin 410 genesis ja on kyllä vähän ikävä 57cm palloa. Kaasulla kyllä tulee vaaleat lihat ja muu hyvin, mutta vähän paksumpi punainen liha tulee kyllä briketillä ja hiilellä niin paljon paremman makuiseksi. Hetken jo miettinyt josko sittenkin hankkisi rinnalle jonkun sopivan hiili/brikettipelin, mutta malli vielä vähän hakusessa. Noita kun tuppaa olemaan nykyään vähän joka lähtöön. Perinteistä palloa, tynnyriä ja kamadoa.
 

VesA

Moderaattori
Ylläpidon jäsen
Weberin 57 palloa on saanut alkaen 90e - ei niitä 60e kiinanpalloja kannata ostella.
 

fraatti

Vakionaama
Olen tuossa jo hetken aikaa kalastellut "hyvää" lihaa. Tuntuu että vaikka kaupasta ostaa naudan ulko- tai sisäfilettä niin se ei ole mikään itsestään selvyys että tuolloin saa hyvää lihaa. Ja jostain syystä itselle on tullut hiukan ajatus että ulkolainen liha on ollut parempaa. Näin on käynyt esim ravintoloissa kun toinen samassa seurueessa on ostanut ulkolaisen ja toinen suomalaisen sisäfileen. Sinällään nyt kun tietää hiukan tuosta hommasta enemmän niin eipä tuo ihme ole koska saattaa olla että liha ei ole peräisin liha- vaan lypsykarjasta...

Lihan laatu on vain se nro 1 että lopputulos on hyvä.

Tässä ylen jutussa asiaa onkin valoitettu hiukan.

Suomalainen naudanliha tulee maidontuotannon vuoksi syntyvistä vasikoista
Suomessa käytetään ja tuotetaan paljon maitotuotteita. Naudanliha tulee ikään kuin siinä samassa, kun lypsylehmille syntyy vasikoita. Muualla maailmassa syödään lähinnä liharotuisia eläimiä, minkä takia ulkomainen pihvi voi maistua erilaiselta kuin suomalainen.


Lihantuotantoa Suomessa voi kutsua maidontuotannon sivutuotteeksi, jos asiaa hieman kärjistää, sanoo neuvotteleva virkamies Pekka Sandholm maa- ja metsätalousministeriöstä.

– Maidon sivutuotteena tulee niitä vasikoita, joista pääosa meidän lihantuotannostamme tulee, Sandholm sanoo.

Vasikoita ei teurasteta heti vaan vasta, kun ne aikansa kasvavat. Sandolm sanoo, että maitotilat haluavat nopeasti eroon vasikoista ja myyvät ne muutaman päivän ikäisenä. Vasikat menevät tiloille, joissa ne kasvatetaan noin parivuotiaiksi ja laitetaan lihoiksi.

Lypsylehmät taas teurastetaan yleensä hieman vanhempina, noin viisivuotiaina. Se tapahtuu, kun niiden terveys pettää, maidontuotanto osoittautuu liian matalaksi tai esimerkiksi huomataan, että lehmää on huono lypsää lypsyrobotilla, Sandholm kertoo esimerkkejä.

Liharotuisen pihvi on marmoroitunut
Muualla maailmassa naudanliha tulee yleensä liharotuisesta naudasta, joka on jalostettu nimenomaan lihantuotantoa varten.

Sandholm sanoo, ettei hän suoraan sanoisi, että liharotuisen naudan liha olisi kiistatta maitorotuisen eläimen lihaa parempaa. Makuun vaikuttavat monet asiat, kuten se, mitä eläin on syönyt.

– Liharotuisten kohdalla puhutaan marmoroituneesta lihasta. Siinä on enemmän rasvaa kudosten välissä, ja joidenkin mukaan se antaa enemmän makua. Tietenkin, kun liharotuiset ovat lihaksikkaampia, niistä saa myös isompia pihvejä.

Sandholmin mukaan myös maitotilojen lihoiksi laittamat entiset lypsylehmät ovat kelpoa lihaa.

– Kulinaristit taitavat pitää etenkin niiden fileitä erinomaisina. Meillä jauhelihaa kulutetaan poikkeuksellisen paljon – sekin on erikoispiirre – ja siinä niiden liha on erinomaista raaka-ainetta.

Yhä useammalla tilalla kasvatetaan liharotuista karjaa
Suomeen on viime vuosina tullut entistä enemmän tiloja, joissa kasvatetaan nimenomaan liharotuisia nautoja.

Sandholm sanoo, että lihan kysyntä Suomessa kasvaa, mutta maidon sivutuotteena tulee jopa entistä vähemmän lihaa. Syynä on se, että maidontuotanto on entistä tehokkaampaa, joten lypsylehmiä ja niiden vasikoita tulee aiempaa vähemmän. Määrän vähenemisen vuoksi maitorotuiset naudat kasvatetaan nykyään entistä isommiksi ennen teurastusta.

Sandholmin mukaan moni maitotila siirtyy liharotuisten nautojen kasvatukseen esimerkiksi sukupolvenvaihdoksen yhteydessä.

Suomeen tuodaan myös jonkin verran naudanlihaa ulkomailta, sillä sen tuotanto ei ole aivan yhtä suuri kuin kysyntä.
https://yle.fi/uutiset/3-8170416


Voi olla erimakuista.. :)



Näyttäisi myös että suomalaiset eivät edes tunnista marmoroitunutta lihaa. :rolleyes::rolleyes:








Tässä huvittavaa on se että juttussa mainitaan lihansyöntilaatu on kulttuurisidonnainen juttu niin en kuitenkaan usko että marmoroitumattomaan maito kantturaan tottuneet suomalaiset eivät oikeasti tykkäisi vastaavasta lihasta kuin mikä esim kelpaa Urugyalaiselle. Hehän syövät vuodessa 46kg nautaa vuodessa ja suomalainen tuuppaa sitä kitaansa 19kg. Vuositasolla suomalainen syö noin 80kg lihaa. Melko paljon....




Onkos kukaan päässyt iskemään hampaita Wagyu-pihviin? Onko tuo maineensa veroista?
Wagyu
Mikä wagyusta tekee niin erityisen? Rasva. Wagyussa on enemmän rasvaa kuin lihaa. Wagyun pehmeä rasva on täynnä terveellisiä omega-3 ja -6 -rasvahappoja. Harva wagyuta kuitenkaan terveyssyistä syö, vaan koska se on kenties maailman mehukkain ja herkullisin liha.

 
Viimeksi muokattu:

tj86430

Aktiivinen jäsen
Onkos kukaan päässyt iskemään hampaita Wagyu-pihviin? Onko tuo maineensa veroista?
On ja on. Tosin Suomessa saa useimmiten esim. australialaista lihaa, jonka sanotaan olevan Wagyu, vaikka sana tarkoittaa suoraan käännettynä "japanilaista lihaa". Hyvää se australialainenkin silti on.
 

pva009

Jäsen
Kobe beefiä on pari kertaa ollu ilo syödä. Tuo ymmärtääkseni on Wagyu:ta. Oli kyllä maineensa veroista ja myös hintaista. Ei tosin kypsennetty grillissä, vaan paistotasolla pieninä paloina ja siitä puikoilla soija-seesami soosiin dipattuna suoraan suuhun. Ei paljon tarvinnu hampaita käyttää.
 

pökö

Rele-aikakauden änkyrä
Aikanaan grillasin kaikenmoisia lihoja aktiivisesti. Nyt grillaus on muuttunut niin että tulee tehtyä siinä ruokia kuten uunissa tai savustettua. Viimeksi grillattu "liha" oli grillimakkara:D
 

rassi

Aktiivinen jäsen
Onko noilla hiiligrillin ilmansäätimillä yläluukussa tai alhaalla mitään virkaa? Itse en ole noille ainakaan vielä keksinyt mitään käyttöä. Toki yläräppänä on yleensä ollut puolivälissä tai auki.
Grillin tärkeimmät asiat :)

Hiilinä kannattattaa kokeilla Marabut ja Quebrachot.
 

fraatti

Vakionaama
Grillin tärkeimmät asiat :)

Hiilinä kannattattaa kokeilla Marabut ja Quebrachot.
Oma grillaaminen on rajoittunut lähinnä näihin muutamien minuuttien sessioihin niin nuo ilmaräppänät ovat olleet vielä varsin turhia. Hiilloksen sammuttamisessa on tullut noita alapuolen ilmaräppänöitä lähinnä käytettyä.

Huomaako eri hiilissä eroa ruuan maussa vai siinä kuinka ne palavat? Turha hifistelyä vai saako noilla jotain oikeaa eroa lopputulokseen? Rahaa noihin ainakin voi polttaa kuinka paljon hyvänsä kun ostaa eteläamerikasta raahattuja hiiliä ja paistaa sillä sitten paketin campingia. :D Lopputulos ei kuitenkaan taida ainakaan tuossa tapauksessa muuttua suuntaan tai toiseen.

Toki sen huomasi itsekin että weberin hiilet vaikuttivat savuttavan vähemmän kuin marienburgit sekä ne syttyivät paremmin. Ja taisivat olla tasakokoisempiakin. Mikä tekee hiilistä ravintolatasoisen? Tasalaatuisuus ja hyvä lämmöntuotto?



Ravintolatasoisia, savuisia grilliherkkuja valmistat Pitmaster Quebracho -hiilien avulla. BBQ-harrastajan ykkösvalinta, premium-tasoinen Quebracho pieksee kaiken maailman briketit mennen tullen - ja vielä pala(t)essakin. Upea savun maku kehittyy lihaan slow food -hengessä pitkällä kypsennysajalla, johon tämä hiilityyppi erityisen hyvin sopii. Erillistä savupuuta et välttämättä tarvitse ollenkaan. Poikkeuksellisen tiheällä puumateriaalilla on korkea lämpöarvo ja pitkä palamisaika, eli hiilet palavat erittäin pitkään ja riittoisasti.
Komeat, pääosin suurikokoiset Quebrachot ovat kokoluokaltaan välillä 40-280 mm. Uskomattoman maukkaita, hitaasti kypsytettyjä grilliherkkuja makustellessa ei tarvitse kokea huonoa omatuntoa, sillä hiilien valmistukseen käytetty puu saadaan muun teollisuuden sivutuotteena - sitä materiaalia, mitä ei voi käyttää huonekaluihin ja rakentamiseen. Myös sademetsät ovat turvassa.
Kokeile Pit Master Quebracho-hiiliä esimerkiksi porsaankyljen kanssa - Quebrachon savuisa aromi sopii huippuhyvin yhteen rasvaisen possun kanssa.




Tämä ainutlaatuinen ravintolatason puuhiili tuottaa korkean lämpöarvonsa ansiosta voimakkaan mutta samettisen paahteisuuden grilliruokiin. Hiilet takaavat todella pitkän ja kuuman lämmöntuoton ja näillä hiilillä grillaat moninkertaisesti pidempään verrattuna tavallisiin puuhiiliin ja saat halutessasi grillisi lämpömittarin pyörähtämään ympäri!

Hiilet ovat peräisin Quebracho-puusta joka kasvaa Etelä-Amerikassa. Paikalliset kutsuvat puuta ”kirveen rikkojaksi” eli kyseessä on siis todella kovasta puulajista valmistetut hiilet!

Soveltuu erityisesti käytettäväksi keraamisissa hiiligrilleissä mutta on myös laajalti käytetty tuote ammattipuolella. PitMaster puuhiilet ovat valmistettu lehtipuusta joka ei kasva trooppisessa sademetsässä.
Tuotetta käytetään energiantuotantoon joka ei vahingoita luontoa sekä on tuotettu CITES -olosuhteissa. Tunnusomaista PitMaster Quebracho -puuhiilelle on lehtipuun karkea ja kova rakenne joka tuottaa korkean lämpöarvon ja pitkän palamisajan. Koska hiili koostuu erittäin suurista paloista ja tuotteen rakenne on hyvin tiivis, sitä voidaan sytyttää ja sammuttaa useita kertoja suljetussa, ns. kamado -grillissä. Black Ranch hiilessä on myös miellyttävä tuoksu, maku ja antaa erinomaisen aromin valmisteltuun ruokaan.
 

fraatti

Vakionaama
Aikanaan grillasin kaikenmoisia lihoja aktiivisesti. Nyt grillaus on muuttunut niin että tulee tehtyä siinä ruokia kuten uunissa tai savustettua. Viimeksi grillattu "liha" oli grillimakkara:D
Kyllä tuo makkarakin on välillä hyvää ja ennekaikkea helppoa. Eipä tuo lihan grillaaminenkaan juuri sen kummempi toimenpide kuitenkaan ole. Tosin hinta on tietysti aivan eri planeetalta. Saa tuon rahan kuitenkin muutenkin tuhlattua.
Vaihtoehtona karvakäden lätylle on sitten sijoittaa sama raha hyviin raaka-aineisiin ja tyrkätä ne grilliin. Kyllä hyvä pihvi pitzat ja kebabit voittaa.

Tuo marmoroidun ulkofileen hinta kyllä vähän yllätti kun maksaa melkein saman kuin sisäfile.


Kyllä tuo oli silti hyvin marmoroitunut ja syödessä meinasi kieli mennä mukana. Kylkiäiseksi vielä biitti sikaa mukaan. Arvosana 9.
 

Wespa

Aktiivinen jäsen
Tasalaatuisuus ja hyvä lämmöntuotto?
Nepä juuri, ja mielestäni vielä kolmantena se että ne ovat kaikki aika kookkaita, pientä silppua seassa mahdollisimman vähän. Ja varsinkin tuo hyvä lämmöntuotto ihan oikeasti vaikuttaa siihen lopputulokseen, erityisesti ns. parempia lihoja rillaillessa.
 

VesA

Moderaattori
Ylläpidon jäsen
Nepä juuri, ja mielestäni vielä kolmantena se että ne ovat kaikki aika kookkaita, pientä silppua seassa mahdollisimman vähän. Ja varsinkin tuo hyvä lämmöntuotto ihan oikeasti vaikuttaa siihen lopputulokseen, erityisesti ns. parempia lihoja rillaillessa.
Sitä niillä ilmajutuillakin säädetään.. jos lihaa ei ole tarkoitus kypsentää liian perusteellisesti pitää vehkeeseen saada säteilytehoja. Sillä saa maukkaan pinnan nopeasti kypsentämättä liikaa. Hiilet sitten vaikuttavat siihen millä välillä teho ilmoja säädellen säätyy.
 

rassi

Aktiivinen jäsen
Oma grillaaminen on rajoittunut lähinnä näihin muutamien minuuttien sessioihin niin nuo ilmaräppänät ovat olleet vielä varsin turhia. Hiilloksen sammuttamisessa on tullut noita alapuolen ilmaräppänöitä lähinnä käytettyä.
No juu, makkaran grillauksessa ja muissa kovalla lämmöllä grillauksissa niillä ei ole väliä, mutta kun pääset vauhtiin niin ovat korvaamattomia :)
Hitaasti kun alat grillaamaan tai savustat tai vastaavaa.

Huomaako eri hiilissä eroa ruuan maussa vai siinä kuinka ne palavat? Turha hifistelyä vai saako noilla jotain oikeaa eroa lopputulokseen? Rahaa noihin ainakin voi polttaa kuinka paljon hyvänsä kun ostaa eteläamerikasta raahattuja hiiliä ja paistaa sillä sitten paketin campingia. :D Lopputulos ei kuitenkaan taida ainakaan tuossa tapauksessa muuttua suuntaan tai toiseen.
Maun kyllä huomaa ja periaatteessa nuo ei sen kalliimpia ole kuin esimerkiksi Marienburgitkaan. Saman kokoinen säkki painaa noin tuplasti enemmän kuin perus leppäpuuhiilet eli ovat huomattavasti tiheämpää tavaraa, joka kestää pidempään. Useamman grillauksen saa helposti samoilla hiilillä. Makkaraan ja vastaaviin marienburgit tai vastaavat ovat hyviä, mutta kun otat työnalle vaikka Tomahawkin reverse searinä, niin ai että mikä maku siihen tulee :)
Ensin epäsuoralla lämmöllä (grillinlämpö luokkaa 100-120C) pihvi vähän alle tavoitelämmön, jonka jälkeen piffi pois grillistä luukut auki ja kova lämpöpäälle ja sitten nättiäväriä pintaan, niin se on siinä.

Mikä tekee hiilistä ravintolatasoisen? Tasalaatuisuus ja hyvä lämmöntuotto?
Mainosmies varmaan, mutta tasalaatuisuus ja hiilienkoko voisi olla kriteeri. Marienburgeissa tuntuu heittelevän tuo laatu kyllä, välillä on koko säkki kunnon kokosta kimpaletta, mutta jossain taas suurinosa pientä silppua.
 

fraatti

Vakionaama
Jahas se oli sitten hyvän grillikauden alun jälkeen vuorossa täydellinen mahalasku. Petite tender ei vastannut alkuunkaan sitä mihin oltiin totuttu eikä paikallisen lihaliikeen marinoidut sikapihvitkään maullaan hurmannut. :(
Sikapihvi 6, petite tender 4.

Petite Tender
Sisäfileen veroinen Petite Tender on naudan lavasta leikattu, meille melko tuntematon ruhonosa.
Sen sanotaan olevan yksi mureimmista ruhonosista jonka myös on sanottu olevan “white-tablecloth quality”, tarkoittaen, että tämä upea liha on todellakin valkoisten pöytäliinojen arvoinen.

Petite tender nimi kertoo lihan ulkonäöstä, koska se muistuttaa sisäfileetä eli tenderloinia. Monesti tätä ruhonosaa kutsutaan myös nimillä petite fillet, beef shoulder, teres major, bistro filet, mock tender ja jewish fillet.


Heti grilliin laskettuna tuo petite tender kutistui pituusuunnassa varmaan puolta lyhyemmäksi. Lautasella liha haisi selvästi pahalta jo pitkälle. Ehkä vähemmän yllättäen myös maku oli paha sekä liha sitkeää. Syömättä jäi.

Kerran aikaisemmin on ollut samanlainen kokemus tuo tuolloin kyseessä oli joku peuranpaisti. Haju ja maku oli vastaavankaltaisia sekä koostumus sitkeää purkkaa.

Sanokaas viisaammat oliko tuo tervalihaa?


Tervaliha
Tervaliha eli DFD-liha on nimitys, jota käytetään pääasiassa naudanlihasta silloin, kun se on tummaa ja heikosti säilyvää, usein myös epämiellyttävän makuista. Termi DFD-liha tulee englanninkielisistä sanoista dark (tumma), firm (kiinteä) ja dry (kuiva). Tervalihaa esiintyy myös poron- ja hirvenlihassa. Liha, jonka pH-arvo on vuorokausi teurastuksen jälkeen 6,0 tai suurempi luokitellaan tervalihaksi.

Tervalihan syntyyn vaikuttaa voimakkaasti eläimen ennen teurastusta kokema pitkäaikainen stressi, joka laskee lihasten glykogeenipitoisuutta, sekä stressin aiheuttama adrenaliinin ja noradrenaliinin voimakas eritys, joka muuttaa lihassolujenaineenvaihdunnan anaerobiseksi jo ennen teurastusta.

Elävän lihaksen pH on noin 7,0–7,2. Teurastuksen jälkeen lihassolujen pyrkimys säilyttää sisäinen ATP-pitoisuutensa tasolla 8–10 µmol/g aiheuttaa sen, että solut alkavat käyttää glykogeeniä energiantuotantoon. Koska verenkierto on teurastuksen jälkeen loppunut, solut eivät voi tuottaa energiaa aerobisesti. Siksi ne käyttävät glykogeeniä hajottaen sen laktaatiksi. Normaalisti tämä aiheuttaa lihassa sen pH:n laskun tasolle 5,5, joka on siis normaalin tuoreen lihan pH-arvo. Stressaantuneen eläimen lihassolut ovat jo ennen teurastusta käyttäneet glykogeenin loppuun, joten reaktio ei saa tarvitsemaansa "polttoainetta" ja lihan pH jää tasolle 6,0–6,4. Korkea pH vaikuttaa paitsi lihan epänormaaliin väriin, myös säilyvyyteen.

Lihan normaalia korkeampi pH-arvo mahdollistaa useampien bakteerien kasvamisen ja lisääntymisen. Koska lihassa ei ole itsessään kovin runsaasti hiilihydraatteja ja tervalihassa glykogeenikin on käytetty, käyttävät bakteerit energianlähteenään proteiineja ja aminohappoja. Tämä johtaa nopeasti virhehajuihin ja -makuihin.
Valvonnasta huolimatta tervalihaa pääsee toisinaan markkinoille asti. Lihateollisuudessa ja lihan kaupassa tervaliha ja tervalihainen tuote luokitellaan virheelliseksi elintarvikkeeksi, jonka voi palauttaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tervaliha


Tälläinen olisikin jo astetta ilkeämpi yllätys.


 

PolyEsko

Aktiivinen jäsen
Kauhukeittio.fi on kanttuvei. :mad:

Sieltä kaipilen muutamia reseptejä, esim savustimella "grillatut" guinness-bbq possun kaslerit.

Mistäpä arkistosta nuo löytyisikään?
 

fraatti

Vakionaama
Jaa, tätäköhän se Marienburgin restaurant quality sitten tarkoittaa? :mad:
Taitaa olla pussin loppu, noin 1/4 aivan samaa shittiä.





Jotenkin olin sellaisessa kuvitelmassa että noissa weberin hiilissä ei olisi ollut moista moskaa pussissa... Onko hiilipusseissa yleisestiottaen tuota silppua? Pökö taisikin mainita jotain laatuvaihteluista....

Samoin varsinkin kun mukana on tuota silppua niin nuo hiilet ritisevät ja kipinöivät paljon. Hiilten kaataminenkin grilliin alkaa olemaan haasteellista jos meinaa onnistua siinä polttamatta itseään.
 
Viimeksi muokattu:

fraatti

Vakionaama
Onkos kenelläkään kokemusta langattomista lämpömittareista? Vanhan johto sanoit sopimuksen irti niin tarvisi varmaan ostaa jotain muuta tilalle.

Kestävätkö mittarin johdot ylipäätään grillissä tuota kovaa låmpöä?
 
Viimeksi muokattu:

VesA

Moderaattori
Ylläpidon jäsen
Onkos kenelläkään kokemusta langattomista lämpömittareista? Vanhan johto sanoit sopimuksen irti niin tarvisi varmaan ostaa jotain muuta tilalle.

Kestävätkö mittarin johdot ylipäätään grillissä tuota kovaa låmpöä?
Termoelementeillä mitataan koviakin lämpöjä ja niissä on sitten johto sen mukainen. Grillin säteily on hankala juttu, ilman lämpötilaa vielä kestää monikin aine.
 

fraatti

Vakionaama
Tänään grilliin mätkähti Tammisen flat iron steak. Kyllä tuota nyt nälkäänsä syö mutta saattaa olla että jää seuraavalla kerralla ostamatta. Näköjään Tamminen myy erikseen lihatiskistä rotukarjan lihaa. Tämä oli kait sitten jotain maitokantturaa... Arvosana 6½.

 
Viimeksi muokattu:

Tulihäntä

Aktiivinen jäsen
Tänään grilliin mätkähti Tammisen flank steak. Kyllä tuota nyt nälkäänsä syö mutta saattaa olla että jää seuraavalla kerralla ostamatta.
Totesin joskus saman. Tosin sillä arviolla, että lähemmäs täyttä kuraa. Mielummin syö vaikka sitä valmiiksi hunajamarinoitua broileria kun tuota.
 

pökö

Rele-aikakauden änkyrä
Tammista on hyvänä pidetty ja joku oikein hypettänytkin aikanaan.
Minä en sieltä ole mitään ihmeellistä saanut ikinä, en silti kovin huonoakaan.
 

Espejot

Moderaattori
Ylläpidon jäsen
Muistaaksen olen syönyt tammisen Flank Steak:ia ja sitten tiskiltä ostettua marmoroitunutta vastaavaa... ero oli iso jälkinmäisen eduksi. Yleensä en osta kokolihaa joka on yksikköpakattu muoviin. Myös kalan haluan mieluusti ilman muoveja mutta tulee kyllä sorruttua silloin tällöin....
 
Viimeksi muokattu:

fraatti

Vakionaama
Totesin joskus saman. Tosin sillä arviolla, että lähemmäs täyttä kuraa. Mielummin syö vaikka sitä valmiiksi hunajamarinoitua broileria kun tuota.
Itseasiassa tuo olikin flat iron steak flank steakin sijasta. Korjasin tuon kuvan ja tekstin. Flanksteak on kuvetta ja Flat iron steak on leikattu lavasta.





Maatila Tahlon sivuilla näyttikin olevan hyvä litania että mistä mikäkin liha biitti on.
Sisäfilee = Selässä selkärangan sisäpuolella lantion päässä, naudan kaikkein murein ja arvokkain osa. Pihveiksi pannulle.
Ulkofilee = Selässä selkärangan ulkopuolella pitkä murea lihas. Pihveiksi pannulle tai paloina uuniin.
T-luupihvi = Selästä takapäästä leikattu luullinen pihvi. Sisältää T-muotoisen luun sekä luussa kiinni olevaa sisä- ja ulkofilettä. Grilliin.
Flat bone steak = Sisäfileen kapeammasta päästä leikattu luullinen pihvi. Sisältää sisäfileen kapean pään sekä hiukan luista ulkofilettä. Grilliin.
Tomahawk = Selästä etupäästä leikattu luullinen pihvi, joka sisältää pitkäksi jätetyn kylkiluun ja luussa kiinni olevaa ulkofilettä. Grilliin.
Entrecôte = Ulkofileen pää etuselästä. Palana tai pihveinä pannulle.
Pluma = Entrecôten edestä pieni murea lihas. Ribeye cap. Sisältää yleensä mukavasti rasvaa. Pihvinä pannulle/grilliin.
Petite tender = Lavasta löytyvä pieni pitkultainen lihas, mureaa ja maukasta. Tunnetaan myös nimellä shoulder tender. Pannulle/grilliin.
Flat iron = Lavasta lihas, jonka sisällä kulkee paksu sidekalvo. Pihveistä kalvo on valmiiksi poistettu, joten liha on mureaa ja suoraan valmis pannulle tai grilliin.
Cover steak = Lavasta ohut pitkultainen murea lihas. Tunnetaan myös nimillä Lapapeitto, Blade flap, Vegas strip steak. Pihvinä pannulle/grilliin.
Skirt steak = Kaksi pitkää kapeaa lihasta naudan kyljessä (inside ja outside skirt). Kapeampi outside skirt tunnetaan myös hanger steak:na. Leikataan pihveiksi ja paistetaan pannulla/grillissä. Pienempinä paloina esim. tortilloihin, fajitaksiin. Käy hyvin myös lihakääryleisiin.
Oyster steak = Lantioluusta sisäpuolelta ohut pieni pyöreä lihas. Tunnetaan myös nimillä Spider steak, Hip steak tai Pope´s eye steak. Kokonaisena pannulle/grilliin.
Hanger (steak)= Lihas, joka kiinnittää naudan sisäelimet selkärankaan. Tunnetaan myös nimellä Butcher´s steak tai suomeksi väliliha tai elinliha. Lihaksen keskellä kulkee paksu sidekudoskalvo, joka siistitään pois ja jäljelle jää kaksi pitkää ohutta lihapalaa. Mureaa ja vahvan makuista. Kokonaisena tai pihveiksi leikattuna pannulle/grilliin.
Sisäpaisti = Takaosan paisteista murein. Kokonaisena palana uuniin tai hyvin raakakypsytettynä sopii myös pihveiksi.
Paahtopaisti = Myös mureahko paisti takapäästä. Soveltuu hyvin kokonaisena uunipaistiksi.
Ulkopaisti = Takaosan ulompi paisti. Vaatii jo pidemmän kypsennysajan korkeamman sidekudospitoisuuden takia. Uuniin haudutettavaksi tai paloina/suikaleina pataruokiin, kastikkeeseen.
Pyöröpaisti = Ulkopaistin kyljestä erotettu pyöreä pitkulainen lihas. Vaatii pitkän hitaan kypsytyksen, joten sopii pataruokiin, merimiespihviin tai esim. palvattavaksi.
Kulmapaisti = Takaosan paisteja. Ulkopaistin tapaan vaatii pidemmän kypsennysajan korkean sidekudospitoisuuden takia. Sopii hyvin pataruokiin, haudutettavaksi tai keitettäväksi.
Picanha = Ulkopaistin ulkofileen välistä pintalihas. Lihan ulkopintaan kuuluu jättää rasvakerros. Paistetaan kokonaisena tai pihveinä kuumassa grillissä.
Tri tip = Ulkofileen takapään kupeen ja paistien välistä löytyvä kolmion mallinen lihas. Tunnetaan myös nimellä Maminha Voidaan jättää rasva pintaan tai siistiä pois, oman maun mukaan. Kokonaisena grilliin/uuniin tai savustukseen.
Bavette = Pitkultainen ohuehko lihas naudan kupeessa. Tunnetaan myös nimellä Sirloin flap. Maukasta ja mureaa pihvilihaa. Täytettyihin lihakääryleisiin, pihveiksi paloiteltuina tai kokonaisena grilliin.
Flank steak = Kupeesta murea pihviliha. Tunnetaan myös nimellä lankkupihvi. Kokonaisena grilliin/pannulle.
Brisket = Luuttomaksi leikattua rintaa. Savustukseen tai pitkään haudutukseen uunissa, halutessa viimeistely grillissä.
Etuselkä = Luuttomaksi leikattua etuselkää. Pitkään haudutukseen uunissa. Nyhtönaudaksi mainio pala.
Ribsit = Luullista kylkeä. Pitkään haudutukseen alhaiseen lämpöön uuniin/grilliin, viimeistely kuumassa uunissa/grillissä.
Osso bucco = Luulliset potkakiekot. Pitkään haudutukseen, pataruokiin, lihaliemeen.
Luuton keittoliha = Etuselkää ja lavan isoja lihaksia. Sopii parhaiten keitettäväksi pitkään niin, että liha mureutuu kunnolla. Keittoihin tai pataruokiin.
Luullinen keittoliha = Luullista lapaa. Keitetään kokonaisena pitkään hauduttaen. Luu tuo liemeen makua ja arvokkaita ravinteita.
Patalihakuutiot = Luutonta niskaa, etuselkää, lapapaistia. Valmiiksi pieniksi kuutioiksi leikattuna. Keittoihin, kastikkeisiin, pataruokiin.
Häntä = Nivelien kohdilta valmiiksi paloiksi pilkottu. Vanhan ajan lihakeittoon, liha-luuliemen valmistukseen.
Poski = Pitkän haudutuksen vaativa mehevä ja maukas lihas. Poskilihat ovat parhaimmillaan tuntikausia haudutettuna ylikypsänä.
Kieli = Kokonaisena keitettäväksi, savustukseen.
Maksa = Maksapihveiksi, kastikkeeksi. Paloina tai valmiina pihveinä
Liemiluut = Ydinluista tai lihaisista nikamista sahattuja paloja. Luusta keitetään maukasta ja ravinteikasta luuliemeä.
https://www.maatilatahlo.fi/ruhon-osien-kaytto/
 

fraatti

Vakionaama
Muistaaksen olen syönyt tammisen Flank Steak:ia ja sitten tiskiltä ostettua marmoroitunutta vastaavaa... ero oli iso jälkinmäisen eduksi. Yleensä en osta kokolihaa joka on yksikköpakattu muoviin. Myös kalan haluan mieluusti ilman muoveja mutta tulee kyllä sorruttua silloin tällöin....
Itseasiassa mullakin on joku harmaa muistikuva että tuollaista Tammisen flank steakia on tullut joskus koitettua. Eikä sekään ollut mikään häävi maultaan.

Luulen että tuo MTT:n lapussa oleva juttu pitää paikkansa. Suomalaiset on laitettu syömään huonoa lihaa pihveinä vain siksi että sitä tulee maidontuotannon sivutuotteena ja paremmasta ei edes tiedetä. Ihmekös kun ulkolaisen pihvin syöminen on avannut silmät kun kaupan tiskiltä saa tyypillisesti vain tuota huonompaa mureutumatonta lihaa. Parempi olisi jättää tuollaisesta "erikois" pihvit leikkaamatta jos maku kerran on tuollainen. Veikkaan että nuo Tammisen pihvit häviävät kyllä tuolta hyllyiltä ajan saatossa.

Satuin ostamaan tullaisen Sous Vide kypsentimen joku aika takaperin. Tuolla saa kyllä joka kerta täydellisen kypsyyden sekä lihan kuin lihan mureaksi. Jo tuolloinkin ihmettelin että miksi lopputulos vaihteli niin paljon vaikka liha oli samasta tiskistä ostettua Atrian sisäfilettä. Laatuvaihtelua on vain aivan älyttömästi ja ei tuollaista ainakaan missään ravintolassa voi myydä. Liha-/rotukarjan lihaa on tullut syötyä niin vähän etten osaa sanoa että onko siinä vähemmän laatuvaihtelua, luulisi että olisi.

Tuossa on menossa ylämaankarjan sisäfilepiffit kypsymään. Onkos täällä porukalla millaisia mielipiteitä tuon ylämaankarjan lihan mausta?


MARMOROITU ROTUKARJAN LIHA PARASTA
Moni Suomessa tuntematon, mutta maailmalla suosittu pihvityyppi on oikeastaan murea ja maukas vain, kun liha on marmoroitunut. Marmoroitua lihaa muodostuu vasta, kun eläimessä on tarpeeksi rasvaa. Suomessa merkittävä osa ruhosta jauhetaan jauhelihaksi, jota meillä suositaan mahdollisimman vähärasvaisena. Näin ollen lihataloille ei ole luultavasti kovinkaan runsaasti tarjolla laajasti marmoroitunutta ja monipuolisesti pihveiksi sopivaa lihaa. Siksi Suomessa ei ole tapana leikata edullisempia ruhonosia pihvilihaksi. Niistä syntyvät ‘erikoisleikkaukset’ ovat usein fileetä sitkeämpiä, mutta kuten sitkeämpi liha yleensä, myös erinomaisen aromikkaita.

Esimerkiksi erittäin voimakkaasti marmoroituneesta wagyū-naudasta (joista tunnetuin on kobe), voisi hyvin paistaa pihviksi muitakin ruhonosia kuin fileetä – esimerkiksi lavasta leikattua “flat ironia”. Hieman fileetä huokeampikin pihvi näistä supernaudoista on elämys. Wagyū-rotuisen naudan liha on kauttaaltaan marmorista ja hyvin mureaa. Liha on tarkasti luokiteltu marmoriasteen mukaan asteikolla 1–12 ja Japanissa käytössä on vielä tätäkin monipuolisempi ja tarkempi luokitus.
Suomessa pihvilihalle ei ole käytössä lainkaan luokitusta ja lihataloista voi tulla kauppaan samassakin erässä erilaisia lihoja. Esimerkiksi USA:ssa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa liha luokitellaan laatukriteerien mukaan ja sitä on siis helpompi tilata ravintoloihin ja kauppoihin. Usein ostaja voi valita jopa karjatilan, josta liha tulee – mikä tietenkin kannustaa kasvattajia mahdollisimman hyvään laatuun.

RAAKAKYPSYTYS TEKEE IHMEITÄ
Vain kunnolla riiputettu eli raakakypsennetty liha paistuu mureaksi ja maukkaaksi pihviksi
Raakakypsytys ei ole Stockmannin historiassa uusi ilmiö. Jo 1960–70-luvuilla Stockmannin lihamestarit alkoivat ensimmäisinä raakakypsyttää asiakkaille tarjottavaa lihaa tynnyreissä. Siihen asti kuluttajat olivat olleet pihvilihansa kanssa oman onnensa nojassa. Ennen 1960-lukua lihaa sananmukaisesti riiputettiin teurastamoissa kypsymässä – mikäli sitä mureutettiin lainkaan. Nykyisin mureutus tapahtuu tyhjiöpakkauksissa. Kotioloissa lihan mureuttaminen on työlästä, koska lämpötilan pitäisi pysyä jatkuvasti lähes nollassa.
https://www.foodmarketherkku.fi/artikkelit/kunnon-pihvin-paluu/
 
Ylös Bottom