Edellinen sukupolvi on ylittänyt 90v jokin aika sitten. Pää toimii hyvin, jopa niin hyvin, että on antanut raha- ym. asiat tälle sukupolvelle hoidettavaksi 'kun ei niistä kaikista kuitenkaan ymmärrä'. Viimeinen pisara oli pankkirosvot, kun kympin sähkölaskun maksusta meni kuluja kahdeksan euroa.
Pankkikortti on päivittäisiin ostoksiin ja sillä sai kaupan kassalla pikkasen käteistä. Paitsi, jotta turvallisuuden nimissä yhteystiedot pitää päivittää määrävälein ja kun mikään ei ollut muuttunut, niin mitä sitä päivittämään, kun konttorikin on auki satunnaisesti ja joskus. Niinpä pankki esti kortilla käteisnostot, mikä kävi kassalla ilmi. Eikä turvallisuuden nimissä kassa tietenkään saa tietää, miksi käteisnosto on estetty ja loihe arvaamaan, jos tilillä ei ole rahaa. Paniikki.
Syyn selvittely pankin asiakaspalvelusta kestää, kun jälkipolvi koettaa asiaa selvittää, eikä turvallisuuden nimissä voi toisen asiakkaan tietoja antaa ilman valtakirjaa. Niinpä asianomainen itse soittaa pankkiin ja kertoo tiedot kuin jälkipolvikin ja saa tiedon, että pitää yhteystiedot päivittää, kun pankilla on velvollisuus tuntea asiakkaansa rahanpesulain perusteella turvallisuuden nimissä.
Tähän pitää turvallisuuden nimissä varata pankista ensimmäinen vapaa aika kuukauden päähän, mikä pitää sovittaa jälkipolven menoihin, kun pitää päästä reilun 100 km:n päästä kuljettamaan ja saattamaan pankkiin. Samalla voi tehdä valtakirjan pankkiasioiden hoitoon jatkossa. Tietenkin pitää ajella heti viemään vähän käteistä, millä pärjää kuukauden verran.
Kun valtakirja on pankissa kuitattu ja henkilöllisyydet todettu, niin taas saa muutaman setelin kaupan kassalta ja pankkitiliä koskevat asiat hoidettua jälkipolven tietokoneella jälkipolven omilla tunnuksilla.
Mutta kun tuli muutto eteen, niin kaikki palvelut ovat sähköisiä ja vaativat tunnistautumisen eikä pankin valtakirja siihen riitä. Ja eri valtakirjan kanssa tehdään muuttoilmoitus paperisena postikonttorissa ja todetaan valtakirjan saajan henkilöllisyys (tähän ei käy sähköinen tunnistus). Kotivakuutuksen siirtoa varten tarvitaan valtakirja ja ajanvaraus paikalliseen toimistoon, johon ajaa virkailija naapurikaupungista.
Tämä kaikki siksi, että turvallisuuden nimissä haluaa hoitaa asiat laillisesti eikä vain hakea pankista verkkotunnuksia asianomaiselle, jotta jälkipolvi voisi käyttää niitä asioiden hoitoon helposti ja sukkelasti. Laillinen toiminta on tehty niin jumalattoman vaikeaksi, että siksi varmaan suurin osa käyttää surutta vanhustensa pankkitunnuksia asioiden hoitoon. Ja pankkikin tietää tämän.
Lain noudattamiseksi tehdään näennäistoimia, jotta voidaan osoittaa pankin noudattaneen rahanpesulain vaatimuksia ja hommat ovat turvallisuuden nimissä oikein. Mutta silti pientä kulkijaa ihmetyttää, että on joutunut pariin otteeseen käymään pankissa toisen kerran, kun ensimmäisellä kerralla asiointi ei onnistunut, kun en ole suostunut passini skannaamiseen. Tai täytän kuponkia rahan käyttötarkoituksesta jonkun tonnin käteisnostosta.
Kun tilillä ei ole edes kymppitonnia ja säheltämiset ovat tätä luokkaa, niin miten ihmeessä pankissa voi mennä kymppitonnien ja satojen tonnien huijaukset läpi. Tai sitten miljoonien rahanpesu. Kysyn vaan.