Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

fraatti

Hyperaktiivi
  • Keskustelun aloittaja
  • #1
Myyjälle jäi vain rippeet 154 000 euron talokaupasta – 70-vuotias rintamamiestalo olikin homepommi

HOMETALO Uusi ostaja ehti asua 70 vuoden ikäisessä rintamamiestalossa vain kolmisen viikkoa, kun rakenteista paljastui vesivahinko ja lahovaurioita. Vauriot löytyivät talon siipiosasta, joka oli rakennettu vajaat 40 vuotta sitten.
Talossa tehty ylimalkainen kuntotarkastus ennen kaupan solmimista ei tuonut esille kaikkia kosteusvaurioita ja myöhemmissä kuntokartoituksissa talo paljastui homepommiksi.

Kolme vuotta sitten tehdystä talokaupasta käytiin riitaoikeudenkäynti Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa viime vuoden lopulla. Ostaja vaati lähes 100 000 euron hinnanpalautusta. Käräjäoikeus ei nähnyt perusteita alennukseen ja ostaja hävisi jutun.

Riita jatkui Itä-Suomen hovioikeudessa. Tuoreen ratkaisun mukaan ostajalla oli oikeus alennukseen, koska talon rakenteissa oli vakavia vaurioita, jotka eivät näkyneet ulospäin eivätkä tulleet esille ennen kauppaa tehdyssä kuntotarkastuksessa.

Ostaja tutustui taloon useita kertoja

Kosteus- ja homevauriot päättyivät lopulta myyjäpariskunnan tappioksi.

Myyjille jää vain noin 50 000 euroa 154 000 euron kauppahinnasta, kun he joutuvat palauttamaan ostajalle hinnanalennuksena 72 000 euroa, korvaamaan ostajan oikeudenkäyntikuluista noin 20 000 euroa ja maksamaan omat kulunsa.

Ostaja kävi tutustumassa ennen kaupantekoa useita kertoja taloon. Ylimalkaisesti tehtyyn ja suppeaan kuntotarkastukseen oli merkitty kosteusvaurioita ja tuotu esille talon tarvitsemat remontit.

Ostaja halusi kuitenkin tehdä kaupat, vaikka hän tiesi pesutilojen kunnostustarpeen.

Kauppakirjaan merkittiinkin vastuunrajoitusehto ja siinä sovittiin rakennuksen kunnosta. Talon kauppahintakin oli alhainen juuri pesutilojen remonttitarpeen vuoksi.

Vastuurajoitusehto on kuitenkin yksilöitävä tarkasti, jolloin se vapauttaa myyjät vastuusta. Hovi muistuttaa ratkaisussaan, että kauppakirjassa ei yksilöityä mainintaa ole.

Koska talosta löytyi pian ostohetken jälkeen uusia vaurioita, jotka eivät olleet kaupantekohetkellä tiedossa, totesi hovioikeus, ettei ostaja voinut tietää rakenteissa olevista vaurioista mitään.

Myyjäpariskunnan mielestä ostajalla oli selonottovelvollisuus talon kunnosta ja kiisti hinnanalennusvaatimukset. Hovioikeus totesi, että myyjä ei ollut laiminlyönyt selonottovelvollisuutta.

Tuoreen ratkaisun mukaan rakennuksessa oli salainen virhe, jonka perusteella ostajalla oli oikeus hinnanalennukseen.

Asianajajien palkkiot jutun oikeuskäsittelystä nousevat noin 44 000 euroon.
Vesa Näveri
http://www.iltasanomat.fi/asuminen/art-2000001238007.html?ref=rss
 

Mekaniker

Aktiivinen jäsen
Vs: Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

On selvää että löytyy taloja jotka ei ole rakenteiltaan kunnossa ja ongelmat sitten kasaantuu hyvin äkkiä...
Naapuriin rakensi 80-luvun alussa talo omatoimisesti isä/poika sekä ostosähkäri, molemmat rakennusmiehiä hyvällä maineella.
Kaikki hyvin siihen asti kun talo vaihtoi omistajaa neljännen kerran, silloin paljastui pesuhuoneremontissa vanha vesivahinko joka oli kuivunut mutta oli sen verran laaja että puolet talon lattia sekä seinä- rakenteita piti uusia kokonaan. Arvelivat syyksi aikoinaan rikkimenneen LV-varaajan?
Eli et tiedä varmasti kun ostat talon vai onko se parempi sanoa kiinteistö? Jopa uudemmissa kerrostaloasunnoissa löytyy tänä päivänä vakavia kosteusvahinkoja
 

Arvid

Jäsen
Vs: Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

Talon uskaltaa myydä, kun selvittää sen kunnon asianmukaisesti ja rajaa vastuunsa sen perusteella.

Jos jotain kuitenkin löytyy, myyjänä hoitaa velvollisuutensa asiallisesti ja kauppasopimuksen mukaisesti. Yleensä kaikesta voi sopia.

Tuossakin esimerkissä myyjä näytti ampuneen itseään jalkaan.
 

Juise

Jäsen
Vs: Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

Kertoo paljon noista vastuunrajoituslauseista joita kauppakirjoihin lisätään "myydään siinä kunnossa kuin se myyntihetkellä on" jne lässynlää. Todellisuudessa myyjää ei vapauta vastuusta kuin lause "talo on purkukuntoinen", kaikki muu on sanahelinää ja voidaan kumota oikeudessa, oli yksilöity kuinka tarkasti hyvänsä.
 

Arvid

Jäsen
Vs: Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

myydään siinä kunnossa kuin se myyntihetkellä on
Missäs muussa kunnossa se voitaisiin myydä? Tuo lause ei tarkoita yhtään mitään.

Kaupan kohteen tulee vastata sitä mitä myyntihetkellä ostajalle annetaan tiedoksi. Jos tulee kaupan kannalta merkityksllisiä yllätyksiä, ostajalla on oikeus kompensaatioon.

Kuntokartoitukset pitäisi tehdä myyjän intressinä. Kuntoraporteissa hyvin yksilöidyt puutteet ja viat ovat ostajan tiedossa ja myyjää ei näistä enää voi reklamoida. Yllättävän moni ei ymmärrä tätä.

Olen tämän oikeuskäytännön kanssa samaa mieltä, koska myyjällä on poikkeuksetta enemmän tietoa kaupan kohteesta kuin ostajalla. Pikkuisen vesivahinkoinen kämppä äkkiä kiertoon vaan, eiks ni...
 
Vs: Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

Arvid sanoi:
myyjällä on poikkeuksetta enemmän tietoa kaupan kohteesta kuin ostajalla.
Jostain syystä tämä tieto ei usein välity ja tule kirjattua papereihin. Välittäjä ei ole vastuussa kuin muodollisuuksista, että ne tulee hoidettua ja ostaja saa sen tönön rekisteröityä nimiinsä. Välittäjän intressinä on nopea ja helppo kauppa, myyjän intressinä saada siitä mahdollisimman kova hinta.

Rakennuksen kunnon perinpohjainen selvittäminen juurta jaksaen on aika vaikeaa, varsinkin jos myyjä ummistaa suunsa. Ei ole harvinaista, että piirustuksetkin ovat hukkuneet. Niitä kuntotarkastajat sitten kaivelevat kunnan rakennusvirastosta. Vaikka kuntotarkastusraportteihin kirjaillaan hyvinkin pieniä puutteita, suuriakin asioita voi jäädä huomaamatta, varsinkin rakenteiden sisälle.
 

Nihan

Jäsen
Vs: Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

Juise sanoi:
Todellisuudessa myyjää ei vapauta vastuusta kuin lause "talo on purkukuntoinen", kaikki muu on sanahelinää ja voidaan kumota oikeudessa, oli yksilöity kuinka tarkasti hyvänsä.
Sanahelinää se on tuo purkukuntoisenakin myyminen, ellei hintakin ole tontin hinta vähennettynä purkukuluilla.
 

VesA

Moderaattori
Ylläpidon jäsen
Vs: Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

Mekaniker sanoi:
On selvää että löytyy taloja jotka ei ole rakenteiltaan kunnossa ja ongelmat sitten kasaantuu hyvin äkkiä...
Naapuriin rakensi 80-luvun alussa talo omatoimisesti isä/poika sekä ostosähkäri, molemmat rakennusmiehiä hyvällä maineella.
Kaikki hyvin siihen asti kun talo vaihtoi omistajaa neljännen kerran, silloin paljastui pesuhuoneremontissa vanha vesivahinko joka oli kuivunut mutta oli sen verran laaja että puolet talon lattia sekä seinä- rakenteita piti uusia kokonaan. Arvelivat syyksi aikoinaan rikkimenneen LV-varaajan?
Eli et tiedä varmasti kun ostat talon vai onko se parempi sanoa kiinteistö? Jopa uudemmissa kerrostaloasunnoissa löytyy tänä päivänä vakavia kosteusvahinkoja
Kuulostaa kyllä vähän hassulta että monta vuotta vanha, ketään siihen asti häiritsemätönja aikaa sitten kuivunut vesivahinko aiheuittaisi sellaisen rempan että rakenteita pitää uusia. Toki lastulevy turpoaa rumaksi aika vähälläkin vedellä. Kosteusvaurioiosta on vaan saatu aikaan sellaiset pelot että bisnes luistaa.

Kyllä tämä pelottelu voi sataa laariinkin: tämä talo myytiin juurikin pelokkaan kuolinpesän takia 'purkukuntoisena', mutta kun seinät ovat paksua kiveä, ylimalkainen kuntotarkastus oli olemassa ja itsekin oli paikat läpikäyty jne uskalsi tämän ostaa. Ei tontin hinnasta sentään purkukuluja vähennetty, mutta talon hinnaksi tuli siinä 300e/neliö. Ainoa hiukan nopeasti korjausta vaativa kohta oli lopulta katto, vettä tuli piipun juuresta sisään asti jollei asetellut tiiliä juuri oikein. Oli moni muukin paikka ollut jo pitkään remonttia vailla, mutta ei siis mitään vakavaa.
 

HiTec

Eipä turhia höttyillä :)
Vs: Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

Eikös tänä päivänä näihinkin saa jo vakuutuksen? Myyjä ottaa myymälleen kiinteistölle vastuuvakuutuksen kaiken yllättävän varalle ja jos jotain tulee, niin ostaja tapelkoot sitten vak.yhtiön kanssa kaikessa rauhassa :cool:
 
E

Eb

Vieras
Vs: Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

Myy firmalle tai asialliselle bulvaanille.
 

kaihakki

Vakionaama
Vs: Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

Päinvastaisia esimerkkejä on myös. Meidän lähistöllä Vantaalla perikunta myi viime vuonna omakotitalon "purkukuntoisena". Eli tontin hinnalla. Ostajana oli rakennusammattilainen. Juttelin kaverin kanssa. Kertoi saaneensa lottovoiton. Talo oli priimakuntoinen ja nyt tyyppi asuu ja on ehostanut taloa ja pihaa. Tässä oli varmaankin tilanne, että perikunnalla ei ollut käsitystä talon todellisesta kunnosta ja halusivat päästä siitä eroon ilman vastuita.
 

fraatti

Hyperaktiivi
Vs: Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

Pamela Tola sai jättikorvaukset hometalosta

Julkaistu: 12.8. 5:01
Hovioikeus määräsi asunnon myyjän maksamaan näyttelijälle ja hänen ex-miehelleen mittavat korvaukset.
Näyttelijä Pamela Tola ja hänen entinen aviomiehensä, toimitusjohtaja Pauli Waroma ovat voittaneet rankan riidan asunnosta, jonka he ostivat Espoosta vuonna 2009.

Kaksikerroksisen erillistalon kauppahinta oli ollut 330 000 euroa. Kaupanteon jälkeen talossa paljastui kuitenkin vakava kosteusongelma, joka aiheutti terveydelle vaarallista mikrobikasvustoa.

Pariskunta joutui myymään asunnon purkukuntoisena vuonna 2014. Myyntihinta oli tippunut 132 000 euroon, joten taloudellista tappiota Tolalle ja Waromalle kertyi peräti 198 000 euroa.

Pariskunta vei asian oikeuteen ja vaati siellä myyjältä hinnanalennusta. Myyjä kiisti vaatimuksen, mutta Tola ja Waroma voittivat jutun sekä käräjä- että hovioikeudessa.

Hovioikeus antoi tuomion asiassa keskiviikkona. Se piti voimassa käräjäoikeuden tuomion, jolla myyjä määrättiin maksamaan Tolalle ja Waromalle 150 000 euroa hinnanalennusta. Lisäksi myyjä joutuu korvaamaan pariskunnan oikeudenkäynti- ja selvittelykuluja yhteensä 47 344 euroa.

Oikeus kohtuullisti hinnanalennusta hieman, koska jonkin verran asunnon korjaustarvetta oli ollut ostajilla tiedossa jo asuntokauppaa tehtäessä. Ilmenneet rakennusvirheet olivat hovioikeuden mukaan kuitenkin olennaisesti vakavampia kuin mitä oli esitetty.

Tola etsi hyväkuntoista kotia

Tola kertoi hovioikeudessa, että pariskunta oli nimenomaan etsinyt hyväkuntoista kotia, koska he eivät halunneet ryhtyä korjaustöihin. Hänelle oli syntynyt käsitys, että rakennus on peruskorjattu ja hyvässä kunnossa ja ettei kuntotarkastusraportissa mainituista seikoista ole haittaa.

Kuntotarkastusraportissa mainittiin riskeinä ja epäkohtina ilmanvaihto ja se, ettei kalliopintaa pitkin valuvien sade- ja sulamisvesien hallinta ole riittävää. Keskusteluiden perusteella ei kuitenkaan käynyt ilmi, että kyse olisi ollut mitenkään kiireellisestä asiasta. Tola ja Waroma jäivät käsitykseen, että kalliolta tulevia sadevesiä pitäisi ehkä muutaman vuoden kuluessa ohjailla hieman.

Kaupat tehtiin lokakuussa 2009. Muutaman vuoden sisällä ilmeni, että asunnon kosteusongelmat olivat paljon luultua vakavampia.

Vuosina 2012 ja 2013 tehdyissä tarkastuksissa rakennuksessa todettiin mikrobikasvustoa, jotka todistajien mukaan johtuivat sekä kallion sadevesistä että kapillaarisesti nousseesta maakosteudesta. Länsipuolella taloa mikrobien saastuttamaa ilmaa saattoi tarkastajan arvion mukaan päästä kuistin kautta myös sisätiloihin.

Terveydellisen riskin mahdollistavaa, raja-arvot ylittävää hometta tai hiivaa löytyi sivelynäytteissä kodinhoitohuoneesta, kellarin portaikosta, olohuoneen ikkunaerkkeristä sekä kellarin pesuhuoneesta.

Terassit rakennettiin ilman lupia

Oikeudessa kiisteltiin myös siitä, oliko asuntoa laajennettu rakennusluvan vastaisesti. Oikeus katsoi, etteivät Tola ja Waroma olleet ennen kaupantekoa tietoisia Espoon kaupungin päätöksestä, jonka mukaan asuntoon oli tehty luvan vastaisia muutoksia. Muun muassa terassit oli rakennettu, vaikka asianmukaisia lupia ei vielä ollut.

Homeongelmat olivat kuitenkin keskeinen asia oikeudessa. Hovioikeuden mukaan ostajat saattoivat myyjältä ennen kauppaa saamiensa tietojen perusteella olettaa, että rakennus soveltui asumiseen sellaisenaan ja ettei mittaville korjaustöille ollut lähiaikoina tarvetta. Tolalla ja Waromalla ei hovioikeuden mielestä ollut erityistä syytä tehdä tavanomaista laajempaa tarkastusta.

– Ostajat eivät ole laiminlyöneet selonottovelvollisuuttaan, hovioikeus toteaa tuomiossaan.
Rami Mäkinen
Tässä myös eräästä myynnissä olevasta kohteesta pyyhkiytyi hinnasta pois puolet ensimmäisen kuntotarkastuksen jälkeen... vaikkei kyseessä mikään arvokas mökki olekaan... silti edelliset asukkaat asuivat siinä täysin tyytyväisinä ja tietämättöminä mistään....
http://www.etuovi.com/kohde/9624915?sc=M181978591&pos=2
 

raksa11

Häirikkö
Vs: Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

Ongelmathan juontuvat pitkälti siitä että vanhan kuvitellaan vastaavan uutta. Ja että sitä vanhaa myydään uuden hinnoilla. Rakennuksilla on laskennallinen käyttöikä, eikä se uusilla keittiökaapeilla ja parketeilla muutu miksikään. Asiaa ei helpota yhtään että myyntiä hoitaa kolmas osapuoli (välittäjä) jolla ei ole mitään vastuuta, palkkionkiilto silmissä puhutaan puutaheinää, vertaisin ammattikuntaa luotettavuudessa autojobbareihin.

Ei kukaan osta 90-luvun corollaa uuden hinnalla, vaikka siinä olisikin uudet vanteet ja 'uusi' maalipinta.

Oikeuteen ei kannata lähteä tappelemaan, yleensä asiat voi sopia. Yhden lakiehen juttupalkkion hinnalla saa timpurin hommiin moneksi kuukaudeksi. Pukukuntoisena myyminen varmaan varmin tapa poistaa vastuuta, toki karkoittaa myös ostajaehdokkaita tehokkaasti. Kukaan ei myöskään yleensä maksa pyyntihintaa, joten fiksu myyjä voi vaikkapa kirjauttaa kauppakirjaan tuon alennuksena mahdollisiin piileviin vikoihin. Myyjän kannattaa myös teettää kattava kuntotarkastus porareikineen ennen myyntiä. Siis sellainen missä ihan oikeasti tutkitaankin jotain eikä vain copypasteta vanhoja lauseita edellisestä kohteesta ja eri rakenteiden tyypillisistä virheistä.
Jos seinä tulee vastaan kannattaa tappelun sijaan ennemmin harkita kaupanpurkua, palautettavasta summasta voisi koittaa vähentää esim markkinoiden mukaisen vuokramäärän tuolta ajalta.
 
Vs: Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

Kun asia on vielä tuoreessa muistissa, katselimme itse sopivaa kohdetta noin 3 vuoden ajan. Tuona aikana sattui silmään, että joillakin välittäjillä hinta on erittäin kuohkea käsite. Samat kohteet olivat vuodesta toiseen myynnisä, parhaissa hintapyyntökin suunnilleen puolittui. Usein ne vaihtoivat myös välittäjältä toiselle noin vuoden välein. Jo tyhjillään olevat ja siis myyjille täysin tarpeettomiksi jääneet vaikuttivat realistisemmin hinnoitelluilta.
 

Esäätäjä

Lempäälä
Vs: Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

raksa11 sanoi:
Ja että sitä vanhaa myydään uuden hinnoilla. Rakennuksilla on laskennallinen käyttöikä, eikä se uusilla keittiökaapeilla ja parketeilla muutu miksikään. Asiaa ei helpota yhtään että myyntiä hoitaa kolmas osapuoli (välittäjä) jolla ei ole mitään vastuuta, palkkionkiilto silmissä puhutaan puutaheinää, vertaisin ammattikuntaa luotettavuudessa autojobbareihin.

Ei kukaan osta 90-luvun corollaa uuden hinnalla, vaikka siinä olisikin uudet vanteet ja 'uusi' maalipinta.
Tämähän se juuri on se ongelma, asuntoa vaihtaessa vanhasta asunnosta pitäisi saada aina voittoa?
Kuinka paljon asuntorakentamista pitää lisätä että asunnoista aletaan puhua uusista ja käytetyistä asunnoista?

Jos tarjoat käytettyä autoa vaikka liikkeeseen ja kerrot kuinka paljon siihen on tehty remonttia (laitettu rahaa), todetaan aika pian että oletuksena auton pitää olla kunnossa, eikä siitä sen enempää hyvitetä jos viat on korjattu. No joo, kyllähän autostakin voi voittoa saada kun pistää uuden auton varastoon ja ottaa 60 vuoden päästä esille ja myyntiin.

Oikeasti olen tuota otsikon mukaisesti miettinyt, mökki on täynnä mun omia virityksiä. On sähkötöitä, lvi-töitä, + tiedän että rakenteissakin on sanomista.
 

VesA

Moderaattori
Ylläpidon jäsen
Vs: Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

Esäätäjä sanoi:
Tämähän se juuri on se ongelma, asuntoa vaihtaessa vanhasta asunnosta pitäisi saada aina voittoa?
Kuinka paljon asuntorakentamista pitää lisätä että asunnoista aletaan puhua uusista ja käytetyistä asunnoista?
Onhan uusilla ja käytetyillä asunnoilla ihan eri hinnat, mutta se peittyy helposti yleiseen hintatasoon, koska vertailukohtia on heikosti.

Esmes täällä meilläpäin vanhat talot maksavat tontteineen paljon, koska Helsingin hintataso on omaa luokkaansa, mutta tontille vanhan viereen tonttia lohkoen tehdyt uudisrakennukset maksavat vanhoihin nähden vielä tuplaten, kyllä niissä on rakennuskuluihin nähden kate kohdallaan.
 

raksa11

Häirikkö
Vs: Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

VesA sanoi:
Helsingin hintataso on omaa luokkaansa, mutta tontille vanhan viereen tonttia lohkoen tehdyt uudisrakennukset maksavat vanhoihin nähden vielä tuplaten, kyllä niissä on rakennuskuluihin nähden kate kohdallaan.
Olen kauhistellut ns. Puukäpylän hintoja. Purkukuntoisia / täysmittaisen entisöinnin odottavia hökkeleitä vuokratontilla. Vuokriin tulossa järkyttävät korotukset 2020. Moisten mökkien hinnat pyörii kuitenkin 500-700ke luokassa. Vaikea löytää perusteita noiden hinnoille.
 

VesA

Moderaattori
Ylläpidon jäsen
Vs: Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

raksa11 sanoi:
Olen kauhistellut ns. Puukäpylän hintoja. Purkukuntoisia / täysmittaisen entisöinnin odottavia hökkeleitä vuokratontilla. Vuokriin tulossa järkyttävät korotukset 2020. Moisten mökkien hinnat pyörii kuitenkin 500-700ke luokassa. Vaikea löytää perusteita noiden hinnoille.
Peruste on helppo: sellaisia ei tule mistään lisää ja halukkaita on tarjontaan nähden riittävästi. Ei puolella miljoonalla Helsingistä vielä kovin ihmeellistä kerrostalokämppääkään saa, melko kauas Vantaan savitasangoille tai idän mamu-alueille on mentävä ennenkuin neliöhinta laskee reilusti.. tai sitten remontoimattomaan elementti-kerrostaloon.
 

raksa11

Häirikkö
Vs: Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

VesA sanoi:
Peruste on helppo: sellaisia ei tule mistään lisää ja halukkaita on tarjontaan nähden riittävästi.
No tyhmä ei tietenkään ole se joka pyytää. ;)
Vuokraoikeus ei vaan ole mielestäni milloinkaan noin arvokas, edes niinkään suuressa metropolissa kuin helsinki.

Kaksio töölöstä vai 315m2 kivitalo Floridasta?

http://www.hs.fi/kaupunki/a1443237236718
 
Vs: Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

VesA sanoi:
tai sitten remontoimattomaan elementti-kerrostaloon.
Johon joutuu teettämään putkiremontin 500 - 1000 €/m2. En tosin ymmärrä, mistä tuo hinta koostuu ja miten tuollainen kustannus onnistutaan saamaan aikaan. Omaan torppaani olen uusinut kohta puolet putkista ja siinä puhutaan noin 1 €/m2.

Eikös valmispakkettejakin saa noin 1500 €/m2, esim Älväreitä. Muuttovalmiiksi mainostavat ja perustukset pitäisi kuulua hintaan. Mitä mahtanee puuttua ?
 

VesA

Moderaattori
Ylläpidon jäsen
Vs: Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

Kellarinlämmittäjä sanoi:
Johon joutuu teettämään putkiremontin 500 - 1000 €/m2. En tosin ymmärrä, mistä tuo hinta koostuu ja miten tuollainen kustannus onnistutaan saamaan aikaan. Omaan torppaani olen uusinut kohta puolet putkista ja siinä puhutaan noin 1 €/m2.

Eikös valmispakkettejakin saa noin 1500 €/m2, esim Älväreitä. Muuttovalmiiksi mainostavat ja perustukset pitäisi kuulua hintaan. Mitä mahtanee puuttua ?
'putkiremontissa' tehdään usein aikamoinen kokonaissaneeraus, koska vanhemmissa taloissa putket on laitettu tiukasti kiven sisään piiloon. Kun taloa sitten joka tapauksessa isolla kädellä hajotetaan ( seinissä on useinkin neliön reika seinänaapurin kämppään, alakerran kämppään ja yläkerran kämppään koska putkinousut menevät siellä kahden tai useamman kylppärin/keittiön välissä) samalla täystuholla tehdään vaikkapa sähköt ja datat ja rakennetaan kaikki kylppärit uusiksi, eihän vanhoissa märkätiloissa ole vaikkapa vesieristyksiä ollenkaan. Kallista se silti on, mutta itse putket ovat siinä pieni osa. Lisäksi nykymääräysten mukaan putkia ei saa enää tuolla tavoin jemmata pääsemättömiin ja siitä seuraa sitten lisäkierrettä.
 

Juise

Jäsen
Vs: Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

Purkukuntoisena myymisestä vielä senverran että vaikka ostaja ja myyjä olisivat samaa mieltä kohteesta ja kyseinen lause lisätään vain vastuiden rajaamiseksi, niin pankit eivät myönnä normaalia (70 - 75% kauppahinnasta) vakuusarvoa moiselle kohteelle.
 

raksa11

Häirikkö
Vs: Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

Juise sanoi:
Purkukuntoisena myymisestä vielä senverran että vaikka ostaja ja myyjä olisivat samaa mieltä kohteesta ja kyseinen lause lisätään vain vastuiden rajaamiseksi, niin pankit eivät myönnä normaalia (70 - 75% kauppahinnasta) vakuusarvoa moiselle kohteelle.
Pitää muuten paikkansa, riesana pyörii vanha okt syrjäseudulla. Ostajaehdokkaita on pari ollut mutta kumpikaan ei ole rahoja pankista saanut. Esitteissä talo kun kerrotaan huonokuntoiseksi, mitä myös on. Hintakin on selvästi seudun muita taloja halvempi. Toki muutkin seikat vaikuttaa oleellisesti lainoihin kuten hakijan varallisuus ja tulot.
 

HiTec

Eipä turhia höttyillä :)
Vs: Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

Kellarinlämmittäjä sanoi:
Eikös valmispakkettejakin saa noin 1500 €/m2, esim Älväreitä. Muuttovalmiiksi mainostavat ja perustukset pitäisi kuulua hintaan. Mitä mahtanee puuttua ?
Tuosta puuttuu mm. maansiirtotyöt sekä KVV- ja sähköliitännät, sekä mahd. antenni- ja dataverkot. 1.5krs talossa keskikerros on tosiaan muuttovalmis, tapetit seinillä, kodinkoneet paikoillaan, katto- ja jalkalistatkin kiinnitettyinä. Yläkerrassa sensijaan ei ole kuin ulkoverhous ikkunoineen, ilman lämmöneristeitä, ilman mitään, pelkkä tyhjä halli. Samaten talon ulkopuolella portaat, kuistit, terassit... kaikki puuttuu, kukkaistutuksista yms. sitten puhumattakaan. Mutta tosiaan keskikerros ei tartte kuin loppusiivouksen ja senkun kantelet romppeesi sisään :cool:

Meillä tosin tuo perustuspaketti jätettiin pois ja rakennettiin itse talopohjan kokoinen autotalli/kellari talon alle = talo on siis oikeastaan 2.5krs, nuo kellarineliöt kun eivät syöneet rak.oikeutta lainkaan ;D
 

fraatti

Hyperaktiivi
Vs: Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

Tälläistäkin puidaan sitten joskus oikeudessa. Viimeinen niitti oli ilmeisesti yhdenmiehen osakeyhtiö joka saneerasi asunnon ennen viimeisimpiä asukkeja. Myyjän ja osakeyhtiön välissä on ilmeisesti ollut yksi omistaja välissä. Taitaa olla heikot mahdollisuudet pärjätä oikeudessa?

http://www.etuovi.com/kohde/9514589?sc=M1000015294&pos=1
 

remykv

Vakionaama
Vs: Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

myydään "purkukuntoinen purettavaksi" tuossa on mielestäni taikasanat mitkä pitäisi riittää vastuun poistamiseksi myyjältä
 

kurre orava

´pitkähän on pilalla, lyhyttä on helppo jatkaa...´
Vs: Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

remykv sanoi:
myydään "purkukuntoinen purettavaksi" tuossa on mielestäni taikasanat mitkä pitäisi riittää vastuun poistamiseksi myyjältä
Jostain muistelisin lukeneeni ettei tuokaan mikään takuuvarma keino ole mikäli kohteen hinta eroaa merkittävästi siitä mitä purkukuntoisesta voisi olettaa maksavan sijainti ja tontti ym muut puitteet huomioiden.

Mutta, kaipa tuollainen lause ainakin nostaa ostajan kynnystä lähteä oikeuteen tappelemaan.
 

Nihan

Jäsen
Vs: Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

remykv sanoi:
myydään "purkukuntoinen purettavaksi" tuossa on mielestäni taikasanat mitkä pitäisi riittää vastuun poistamiseksi myyjältä
Vain ja ainoastaan mikäli hintakin on tontin hinta.

Mitään taikasanoja ei ole olemassa siihen että pesee kätensä vastuista mutta myy markkinahintaan.
 
Vs: Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

Olen seurannut tätä palstaa jo pitkään, mutta nyt oli sellainen ketju että piti oikein rekisteröityä.

Onko todella niin, että myyjä ei pääse talostaan ja vastuistaan kerralla eroon millään sanakäänteillä.
Sattui kerran niin että eräs kiinteistövälittäjä käveli pihaani ja yritti jotain. Sanoin hänelle näin "jos oikein pidät kiirettä, saatat ehtiä portista ulos ennenkuin haen tuolta tuon "pystykorvan" No eihän minulla pyssyä ole, ja koirammekin oli jo kuollut.
Äijään tuli kuitenkin vauhtia.

Jos nyt kuitenkin joku haluaisi ostaa taloni, siis huomaa kotini, joka on sitä tärkeintä maallista mitä minulla on (eikä ole myynnissä).
Ehkä myisin jos saisin, sanotaan nyt vaikka sata miljoonaa eurorahaa käteisenä.
Sen tiedän että se on enemmän kuin ns. käypä hinta niin talosta kuin tontistakin. Mutta sen vaadin jos myyn.
Ja jos joku riittävän rikas ja hullu maapallolta löytyy, niin tässä tarjous. Sen jälkeen vain minulla ei olisi kotia, luulen ei missään.

Jos tällainen teoreettinen tilanne tulisi eteen, vaatisin kauppakirjaan maininnan. "Ostaja on tutustunut myytävään kohteeseen, eikä hänellä ole oikeutta esittää mitään vaatimuksia kaupanteon jälkeen. Sen enempää rakennuksen kuin tontinkaan kunnosta tai ominaisuuksista"

Edellä mainittu lause on selvää suomen kieltä, siis ei sen kummempää lakitekstiä. Eikö tuollainen sanonta riitä turvaamaan myyjän "oikeuksia".? Luulisi nimittäin että myyjälläkin on jotain oikeuksia, ei vain ostajalla.
 

Arvid

Jäsen
Vs: Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

Nänhän se taitaa olla, että tunteet omien kotien kauppaamisessa tekevät järkevän ja faktoihin perustuvan kaupan käynnin vaikeaksi. Tähän väliin sitten iskevät välittäjät, juristit, kuntokartoittajat ja muut pelkän markkinan fasilitaattorit rahastamaan.
 
Vs: Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

kotilämpö sanoi:
Jos tällainen teoreettinen tilanne tulisi eteen, vaatisin kauppakirjaan maininnan. "Ostaja on tutustunut myytävään kohteeseen, eikä hänellä ole oikeutta esittää mitään vaatimuksia kaupanteon jälkeen. Sen enempää rakennuksen kuin tontinkaan kunnosta tai ominaisuuksista"

Edellä mainittu lause on selvää suomen kieltä, siis ei sen kummempaa lakitekstiä. Eikö tuollainen sanonta riitä turvaamaan myyjän "oikeuksia".? Luulisi nimittäin, että myyjälläkin on jotain oikeuksia, ei vain ostajalla.
Jos se noin menisi, varmaan jokainen kauppakirja koskien mitä tahansa sisältäisi tuon saman loppulausuman. Kuten tässä keskustelussa jo aikaisemmin on todettu, myyjä tuppaa tietämään kohteesta enemmän kuin ostaja. Jos kaikki vastuut jäisivät automaattisesti ostajalle, esim. kuntotarkastukset saisivat aika tavalla uuden perspektiivin, sillä puuteraportti olisi hyödytön niin vikoja kätkevälle myyjälle kuin kaupasta perääntyvälle ostajalle. Entäs pankki? Uskaltaisiko pankki antaa 90 % kauppahinnasta luottoa tietämättä, mitä ostaja on oikein ostamassa? Ehkä lopulta asia ei kääntyisi myöskään myyjän eduksi, jos vaikkapa 5 kiinnostunutta ostajaa teettäisi pankin vaatiman kuntotarkastuksen ja löytäisi samat viat ja ilman asiantuntijan lausuntoa pankki ei antaisi merkittävää osuutta lainaa kaupan rahoittamiseksi. Kuka omistaisi ostajakandidaatin maksaman kuntotarkastusraportin? Tekijä, ostaja, myyjä, kiinnityksen haltija vai välittäjä? Saisiko perääntynyt ostaja kaupitella sitä esim. seuraavalle kiinnostuneelle potentiaaliselle ostajalle?

Lainlaatija on ilmeisesti ajatellut, että ostajalla on oikeus odottaa kohteen olevan rakennettu vähintään kulloinkin voimassa olevien määräysten ja hyvän rakennustavan mukaisesti ja että kiinteistöstä on huolehdittu asianmukaisesti. Joskus - eikä niin harvoinkaan - sattuu, että se myyjä on myös sama kuin rakentaja - ehkä jopa kaupallinen rakennusliike. Onko sitten lopulta edullista olla raportoimatta, että jokin vesieristys jäi aikanaan tekemättä tai että putkivuodon vuoksi talo on lainehtinut vedestä 5 vuotta ja sitten kuivunut onnellaan, jos on kuivunut. Myyjän kannaltahan on merkitystä myös sillä, onko vika ollut hänen tiedossaan tai onko se hänen toimintansa, esim. huonosti tehdyn korjauksen tai määräysten ja piirustusten vastaisen rakennustavan aiheuttama. Ostajan on vaikeampi saada hyvitystä piilevästä viasta kuin kertomatta jätetystä tunnetusta ongelmasta. Vaikuttaa myös, että kaikkeen muuhunkin kaupankäyntiin yritetään pykälien voimin juurruttaa jotain laatu- ja minimikestoikäodotuksia myytävälle tuotteelle, miksi ei siis asuntokauppaankin.

Entäs jos tontti osoittautuisi pienemmäksi tai osoittautuisi, että ne esitellyt kauniit puut tontin laidalla kasvavatkin kaupungin puolella eikä tontilla. Pitäisikö jokaisen ostajan metrimitan kanssa tarkastaa, onko mökki ja tontti kerrotun ja esitettyjen piirustusten kokoinen ja mukainen. Jos viidakon laki palaisi, varmaan alkaisivat keskustelupalstat täyttyä hauskoista yllätystarinoista, kun omana ostettu tontti osoittautuisikin kaupungilta vuokratuksi. Kaupanteko olisi pian kuin Venälällä Neuvostoliiton romahdettua ja ostajan pitäisi liikkua pyssy- ja lakimiesten kanssa turvakseen jotenkin selustansa.

En tiedä, millä keinoilla myyjä voi vastuunsa kokonaan välttää mutta ainakin tulisi mieleen, että jos kertoo kaikki tiedossaan olevat puutteet esim. kuntatarkastuksen suorittajalle raporttiin kirjattaviksi ja ehkä vielä vähän liioittelee niitä, aika paha ostajan on alkaa esittää vaatimuksia, kun kuntotarkastusrapportissa on kerrottu miten talo on rakennettu ja vielä etsimällä etsitty jälkiä vioista, jotka liittyvät rakennustapaan. Mitä itse aikanaan lueskelin noita kuntotarkastusraportteja (monista myytävistä taloista ne oli jo tehty välittäjän toivomuksesta), tuli vaikutelma, että helpot toteamat ja ongelmarakenteiden kuvaukset olivat tarkastajille mieleisiä, kun niistä voi kirjoittaa copy paste tekniikalla. Kai niitä kerrottuja vikoja voi sitten myyjä esitellä itse paikan päällä, että tuossa orressa se on se homepilkku kuten siellä lukee ...

Ehkä näitä asioita on kuitenkin pohdittu ja tultu siihen tulokseen, että pelkkä perävalotakuu ei ole lopulta kenenkään etu tai ainakaan yleinen etu. Tiedä sitten, mikä on oikeasti paras tapa mutta nykyaikaisessa monimutkaisessa yhteiskunnassa on paljon erilaisia pelisääntöjä, joiden mukaan meidän kaikkien oletetaan toimivan. Olisiko ajateltavissa, että yrittäisimme vaikuttaa ja muuttaa olemassa olevia huonoja yhteisiä sääntöjä ja lakeja paremmiksi sen sijaan, että lähdettään pelaamaan omilla säännöillä ja vaaditaan muiden noudattavan niitä itse kunkin (kulloisenkin tilanteen mukaan) kehittämiä omia sääntöjä?
 

raksa11

Häirikkö
Vs: Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

Kuten sanottu, ongelmia tulee kun vanhaa myydään uutena. Tässä oikotieltä pikaisesti malliesimerkit oikeuskäsittelyyn.

http://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/13376973

Kunto: erinomainen, mutta kuvista näkee vaikkapa heti että autotallin ja talon väliseen ulkoseinään on imeytetty sadevettä 45 vuotta. Seinän villoissa (jos on) löytynee varsin varmasti mikrobikasvustoa.

Tässä toinen:

http://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/13224198

Kunto: erinomainen, mutta kuvista paljastuu esimerkiksi valesokkelirakenne, ja suht alkuperäisasussa talo muutenkin. Putket sähköt jne käyttöikänsä päässä.

En väitä että nuo talot joutaisi purkutraktorin alle, mutta ei niitä voi tosiaankaan myydä uutena. Talliainen joka ostaa moisen kohteen on todella vahvoilla oikeustaistossa, kun kauppakirjaan liitettävässä myyntiesitteessä lukee kunnon kohdalla erinomainen. Yksityiset myyjät, ja pienet välittäjät syyllistyvät tuohon kunnon yliarviointiin yleensä enemmän. Isot toimijat ylistää kuntoa näytöissä, mutta pitävät kuntomaininnan esitteissä kirjallisella puolella järkitasolla.
 
Vs: Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

Lainsäädännössä pitäisi myös ottaa huomioon se seikka että myyjä on usein se joka on huonommassa asemassa.
Usein on niin että myyjä joutuu pakosta myymään, elämäntilanteen muututtutta. Avioero, vanhuus, jne.
Myyjä ei välttämättä edes itse tiedä kiinteistönsä kaikista asioita, häen on vain pakko päästä tilanteesta eroon.
Hän ehkä ikänsä asunut talossaan, hän luulee että tämä on kaikkein paras ja mitä hienoinmassa kunnossa.

Kiinteistövälittäjät ja muut verenimijät tietävät tilanteen ja käyttävät sitä häikeilömästi hyväkseen. Rahathan ovat ostajalla, sieltä ne pitää saada.

Lainsäädöntöön pitää saada pykälä, esim numero se ja se. Johon sitten vedoten voidaan kauppa tehdä siten, ettei siitä seuraa mitään velvoitteita myyjälle enää. Myös ostajissa on keinottelijoita ja huijareita. Pitää olla järjestelmä joka takaa molempien oikeudet. Nykyinen käsitys on liikaa ostajan puolella, johtuen juuri noiden verenimijöiden vallasta.

Eräs ystäväni myi talonsa, tuhlasi rahansa. Ostaja yritti jotain, mutta Ystäväni kuoli. Yritäpä tulkita lakia sitten rajan sille puolelle.
 

nackerton

Aktiivinen jäsen
Vs: Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

Touhua voisi järkevöittää siten, että myös välittäjille ja kuntotarkastajille tulisi jonkinlainen vastuu riitatapauksista. Tällöin puhtaasti vilunkipohjalta tehtävä myynti ja sokeroidut oman miehen välittäjälle tekemät kuntotarkastusraportit jäisivät pois.
 

jiikoo

Aktiivinen jäsen
Vs: Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

nackerton sanoi:
Touhua voisi järkevöittää siten, että myös välittäjille ja kuntotarkastajille tulisi jonkinlainen vastuu riitatapauksista. Tällöin puhtaasti vilunkipohjalta tehtävä myynti ja sokeroidut oman miehen välittäjälle tekemät kuntotarkastusraportit jäisivät pois.
Kuntotarkastajahan ei vastaa sopimusten perusteella oikeastaan koskaan mistään kuin korkeintaan sillä summalla minkä kuntotarkastus on maksanut.

Ilmeisesti myös välittäjillä on omat kuntotarkastajat joita suosivat. Jos kuntotarkastaja kirjoittaa liian kriittisen kuntoraportin niin siihen loppuu toimeksiannot kyseisen välittäjän kautta kokonaan.

Jos vanhaa omakotitaloa olisi ostamassa niin todennäköisesti voisi olla viisasta ennen kauppaa palkata tavarantarkastaja tutkimaan se rakennuksen kunto jos itse ei ole alan raudanluja ammattilainen.

En tiedä missä suuruusluokassa tavarantarkastajan palkkiot ovat, mutta todennäköisesti kuitenkin pieni hinta siihen nähden että sattuukin saamaan "mustanpekan käteen" ja jotuu vuosia tappelemaan myyjän kanssa oikeudessa jostain purkukuntoisesta hometalosta.
 

VesA

Moderaattori
Ylläpidon jäsen
Vs: Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

jiikoo sanoi:
Kuntotarkastajahan ei vastaa sopimusten perusteella oikeastaan koskaan mistään kuin korkeintaan sillä summalla minkä kuntotarkastus on maksanut.

Ilmeisesti myös välittäjillä on omat kuntotarkastajat joita suosivat. Jos kuntotarkastaja kirjoittaa liian kriittisen kuntoraportin niin siihen loppuu toimeksiannot kyseisen välittäjän kautta kokonaan.

Jos vanhaa omakotitaloa olisi ostamassa niin todennäköisesti voisi olla viisasta ennen kauppaa palkata tavarantarkastaja tutkimaan se rakennuksen kunto jos itse ei ole alan raudanluja ammattilainen.

En tiedä missä suuruusluokassa tavarantarkastajan palkkiot ovat, mutta todennäköisesti kuitenkin pieni hinta siihen nähden että sattuukin saamaan "mustanpekan käteen" ja jotuu vuosia tappelemaan myyjän kanssa oikeudessa jostain purkukuntoisesta hometalosta.
Purkamatta on paha löytää.. kyllä jonkinlainen tarkastuksen ja vakuutuksen yhdistelmä olisi realistisin: jos vakuutusyhtiön siunaama tarkastaja on talon tutkinut saat sille vakuutuksen, jonka hinta sitten riippuu tarkastuksen lausunnosta. Toki tämäkin sitten äkkiä houkuttelee saalistajia, vikaa pitää löytää koska vakuutus maksaa korjaukset.
 

fraatti

Hyperaktiivi
Vs: Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

kotilämpö sanoi:
Myös ostajissa on keinottelijoita ja huijareita.
Riitaisasta asuntokaupasta tuli kahden vuoden painajainen – myyjältä yritettiin lypsää rahaa jälkikäteen

Pelko on hätkäyttänyt näyttelijä Kasperi Nordmanin hereille kahden vuoden ajan keskellä yötä, yleensä kello neljältä.

Nordman on kiistellyt käräjäoikeudessa omakotitalosta, jonka hänen edesmennyt äitinsä oli päättänyt myydä. Ostajat ovat vaatineet hinnanalennusta ja vahingonkorvauksia myyntitapahtuman jälkeen.

Heinäkuun puolivälissä Vantaan käräjäoikeus hylkäsi kanteen. Ostajat velvoitettiin maksamaan Nordmanille oikeudenkäyntikulut, eli 40 000 euroa.

– Olo on onnellinen, Nordman kuvailee, mutta korostaa menettäneensä oikeustaistelun takia kaksi vuotta elämästään.

Yksi ratkaisevista asioista päätöksen takana on, että ostajat eivät olleet tehneet kuntotarkastusta, vaikka Nordman oli tarjoutunut maksamaan sekä tarkastuksen että mahdolliset lisätutkimukset.

Hän oli myös kehottanut tähän, mutta ostajat olivat kieltäytyneet vedoten aikataulunsa kiireellisyyteen, selviää oikeuden päätöksestä. Tarkastus oli tehty viimeksi vuonna 2010.

Oikeuden päätöksen mukaan seikat, joihin ostajat olivat vedonneet virheinä, olivat osittain olleet havaittavissa ennakkotarkastuksessa ja ostajille annetuista asiakirjoista sekä liittyneet ominaisuuksiin, jotka ovat olleet kantajien tiedossa tai joista heidän voidaan olettaa tienneen ennen kauppaa.

Nordman kokee, että ostajien on jo alun perin ollut tarkoituksena hakea korvauksia iäkkäältä, kotinsa myyvältä naiselta. Nordmanin äiti kuoli myyntitapahtumasta seuraavana päivänä.

– Äitini olisi varmasti maksanut rahat kiltisti, Nordman kuvailee.

Nordman epäilee, että tapauksia, joissa ihmiset yrittävät hyötyä iäkkäästä asunnonmyyjästä on paljon.

Omat oikeudenkäyntikulut mukaan laskettuna korvauksista olisi kertynyt Nordmanille noin 130 000 euron lasku.

Oikeuden päätöksen mukaan ostajat ovat vaatineet korvauksia esimerkiksi vesivahinkojen ja vanhan öljysäiliön vuoksi, jota ei ollut poistettu asianmukaisesti käytöstä.

Myyjät ovat Nordmanin äidin tietojen pohjalta kertoneet, että säiliö olisi ollut asianmukaisesti poistettu käytöstä. Näin ei kuitenkaan ollut. Tieto oli epäluotettava äidin sairauden takia.

Oikeuden päätöksessä lukee, että ostajat ovat kokeneet, että heille on annettu olennaisesti virheellistä ja puutteellista tietoa.

Vantaan Sanomat tavoitti asian kantajat, mutta he eivät halunneet kommentoida asiaa.

Ohjeita asuntokauppoihin

Myyjälle:
Kerro mieluummin liikaa, kuin liian vähän. Liiallinen tieto ei ole haitaksi, mutta liian vähäinen tieto voi olla.
Ota hyvin seikkaperäisesti selvää asunnon historiasta ja mahdollisista muutoksista sekä korjauksista.
Ostajalle:
Tutustu asuntoon ja sitä koskeviin asiakirjoihin mahdollisimman tarkasti. Teetä kuntotarkastus.
Älä tee nopeita päätöksiä. Nuku yön yli ja tee sen jälkeen päätös.
Asuntokauppojen riitoihin erikoistunut asianajaja Matti Kasso.

http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/425526-riitaisasta-asuntokaupasta-tuli-kahden-vuoden-painajainen-myyjalta-yritettiin
 

jussi

Vakionaama
Vs: Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

Oliskohan kuitenkin ihan käytännönläheisin keino se, että ostajat ymmärtäisivät ostavansa vanhaa taloa? Sillai minä omani ostin, ja kun korjattavaa tuli, niin korjasin. Jos on ääliö, niin ei kai sitä tartte raastupaan lähteä kaikille kertomaan. SE on eri asia, jos ostaa just ja just "rakennuttajan" 2 vuotta asuman talon, jossa kaikki on tehty jokaisen riman alittavalla tavalla.
 

HiTec

Eipä turhia höttyillä :)
Vs: Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

jussi sanoi:
Oliskohan kuitenkin ihan käytännönläheisin keino se, että ostajat ymmärtäisivät ostavansa vanhaa taloa?
No sitähän se on autokauppakin tänä päivänä, ostajat kädettömiä uusavuttomia, jotka kitisevät pienimmästäkin sisustuksen natinasta myyjälle ja ovat vaatimassa hinnan alennusta kuluttajasuojaan vedoten ::) No tuo sama ostetaan käytettyä, mutta vaaditaan uutta -ajattelu on siirtymässä yhä vaan voimakkaammin myös asuntokaupan puolelle kun tuo uusavuttomien sukupolvi on vanhenemassa ja tarttetaan se eka oma kämppä - ja senhän tietää mitä siitä tulee. Fiksuna tässä vaihtaisi itsekin nopeasti alaa ja rupeaisi asianajajaksi, sillä noita caseja tulee jatkossa olemaan varmasti yhä vain enempi :-\
 
Ylös Bottom