Vesikiertoisen lattialämmityksen tasapainoitus

Espejot

Moderaattori
Ylläpidon jäsen
  • Keskustelun aloittaja
  • Valvoja
  • #1
Keräilen tässä ajatuksia ja teoriaa kasaan lattialämmityksen tasapinotuksesta.
Eikös se mene niin että jos on useampi jakotukki niin suurimman painehäviön omaavassa jakotukissa painehäviö lasketaan linjasäädön olessa täysin auki. Muiden jakotukkien virtausta kuristetaan niin että kaikissa jakotukeissa on sama painehäviö.

Eli jos JT1 painehäviö on 20 kPa ja JT2 10 kPa niin JT2 linjasäätöä kuristetaan sen verran että painehäviö on sama kuin JT1?
 

Lappanen

Aktiivinen jäsen
Ei kyllä mitään hajua painehäviöistä, mutta..

Ite tasapainotin niin, että ensin esisäädöt kaikista piireistä kohdilleen (mulla alakerrassa 2 tukkia ja ylhäällä 1) ja sitten kiersin infrapunalämpömittarin kanssa joka huoneen lattiat läpi ja kylmimpien huoneiden säätöä vähän isommalle ja seuraavana päivänä uusi kierros. Sain kaikki asteen sisälle parissa viikossa. Missään ei ole linjasäätöjä eikä termostaatteja. Karkean säädön saa tehtyä ihan käsinkin kokeilemalla jakotukin piirien lähtöjä ja paluita, lämpötilaerot kertoo jo aika paljon että missä ei kierrä tarpeeksi ja missä liikaa.
 

Espejot

Moderaattori
Ylläpidon jäsen
  • Keskustelun aloittaja
  • Valvoja
  • #3
Minä etsin oikeastaan teoreettista pohjaa miten laskea esisäätö arvot. Todelista tarvetta ei ole mutta kun aloin asiaa miettimään niin asia jäi korvien väliin pingispallona ja olen pyötitellyt lukuja libereofficessa.

Mulla koko piirin painehäviät on ilmoitettu 24 kPa. Itse saan suuriman JT painehäviön n. 20 kPa kytkentäpexin kanssa mutta koska jakotukkeja on kaksi niin painehäviöt puolittuu (jos JT2 kuristetaan samalle tontille). Eli minulta puuttuu n. 10 kPa verran painehäviöitä. Tuli mieleen että lämmönvaihdin aiheuttaa kanssa painehäviöitä mutta onkohan noi huomioitu Warmian laskelmissa jollakin vakiolla tms.
 
Viimeksi muokattu:

Karga

Jäsen
Keräilen tässä ajatuksia ja teoriaa kasaan lattialämmityksen tasapinotuksesta.
Eikös se mene niin että jos on useampi jakotukki niin suurimman painehäviön omaavassa jakotukissa painehäviö lasketaan linjasäädön olessa täysin auki. Muiden jakotukkien virtausta kuristetaan niin että kaikissa jakotukeissa on sama painehäviö.

Eli jos JT1 painehäviö on 20 kPa ja JT2 10 kPa niin JT2 linjasäätöä kuristetaan sen verran että painehäviö on sama kuin JT1?
Sisältää oletuksen että virtauksen halutaan menevän tasan. Asiahan ei välttämättä ole niin.
 

Espejot

Moderaattori
Ylläpidon jäsen
  • Keskustelun aloittaja
  • Valvoja
  • #5
Sisältää oletuksen että virtauksen halutaan menevän tasan. Asiahan ei välttämättä ole niin.
Ei tietystikkään mutta loppu säädetään jakotukeilta.

EDIT:
Otetaan esimerkki minun suunnitelmista
JT1 virtaama 864 l/h.
Linjasäätöventiilin KV arvo on 4 eli ventiili on täysyin auki (KVS=4)

JT2 virtaama on 229 l/h
Linjasäätö ventiilin KV on 0,6 ja ventiili on 0,5 kierrosta auki (KVS=2,5)
 
Viimeksi muokattu:

jmaja

Vakionaama
Säädön voi tehdä monella tapaa. Lopputuloksena pitää olla tietysti sama painehäviö menon haarautumisesta paluun haarautumiseen kaikkia eri reittejä kunkin reitin suunnitellulla virtaamalla.

Energiatehokkainta tuo on tehdä niin, että suurimman painehäviön piiriä ei kuristeta mistään kohtaa ja muille sitten tehdään kuristus sen painehäviöllä.

Linjasäädöllä haetaan sitä, ettei säädöt ja termostaatit vaikuttaisi niin paljoa muihin linjoihin. Tietysti voi myös mennä piirikohtaisen säätöalueen yli, jolloin linjasäädöllä päästään säätöalueelle.

Voihan säädön tehdä myös jollekin suuremmalle painehäviölle.
 

Rakentaja

Jäsen
Minä etsin oikeastaan teoreettista pohjaa miten laskea esisäätö arvot.
Kuvaamasi teoria pitää paikkansa kun eri piireissä on samat virtaamat.
Teoriaa voidaan toki tarkentaa. Yleensä piirien virtaamat eivät ole yhtä suuret.

En ole LVI-suunnittelija, enkä ole itse laskenut esisäätöarvoja, käsitykseni mukaan ne kuitenkin lasketaan seuraavasti.

Ensin määritellään lämmitettävän tilan lämpöhäviöt mitoituspakkasessa. Tämän jälkeen tiedetään tilan lämmitysteho. Siteen lasketaan kokonaistehoa vastaava kokonaisvirtaama verkoston suunnitellulla lämpötilaerolla mitoituspakkasessa.

Sitten lasketaan vaikeimman piirin painehäviö (siirrin, runkopukitisto, jakotukki, mahdollinen linjasäätöventtiili sekä varsinaisen lattialämmmityaputkiston painehäviö).
Valitaan pumpun nostokorkeus niin että se on riittävä.

Tämän jälkeen muiden piirien esisäätöjä kuristetaan niin sen verran että missä päästää niissä päästään haluttuihin virtaamiin.
 

Espejot

Moderaattori
Ylläpidon jäsen
  • Keskustelun aloittaja
  • Valvoja
  • #9
Kuvaamasi teoria pitää paikkansa kun eri piireissä on samat virtaamat.
Teoriaa voidaan toki tarkentaa. Yleensä piirien virtaamat eivät ole yhtä suuret.
Luin useamman ohjeen/esimerkin läpi ja kaikissa tapauksissa jakotukin painehäviöt oli samalla tontilla linjasäätöventiilin kuristuksen jälkeen. Esimerkiksi minun tapauksessa jakotukkien painehäviöt on pakostakin lähes yhtä suuret vaikka virtaama on ihan eri tasoa. JT1 virtaamat saisi paremmin kohdilleen jos JTI1 linjasäätöä kuristas enemmän mutta silloin JT2 loppuu säätövarat kun ne on jo nyt tiukilla. Olen ymmärtänyt että vetiilin KVS arvon saisi olla maksimissaan 1/4 halutusta virtauksesta. Nyt JT2 linjasäätöventiilin KVS on 2,5 mutta virtaama vain 0,2m3.

Ensin määritellään lämmitettävän tilan lämpöhäviöt mitoituspakkasessa. Tämän jälkeen tiedetään tilan lämmitysteho. Siteen lasketaan kokonaistehoa vastaava kokonaisvirtaama verkoston suunnitellulla lämpötilaerolla mitoituspakkasessa.

Sitten lasketaan vaikeimman piirin painehäviö (siirrin, runkopukitisto, jakotukki, mahdollinen linjasäätöventtiili sekä varsinaisen lattialämmmityaputkiston painehäviö).
Valitaan pumpun nostokorkeus niin että se on riittävä.

Tämän jälkeen muiden piirien esisäätöjä kuristetaan niin sen verran että missä päästää niissä päästään haluttuihin virtaamiin.
Olen samassa käsityksessä. Siirintä ei käsitääkseni lasketa jos pumpun paine käyrä sisältää lämmönvaihtimen vai mitä tarkoitit siirtimellä?

Olisiko tuosta insinöörityöstä apua: https://www.theseus.fi/handle/10024/51582

Olen kelannut netin moneen kertaan läpi ja tuokin on tullut luettua. Siellä mainitaan että esim toimilaitteen painehäviö on 3 kPa mutta en ole vielä löytänyt lähdettä ko. luvulle. Mutta lähteistä löytyi ainakin yksi mielenkiintoinen insinöörityö LVI-suunnittelun mitoituskäytäntöjen yhtenäistäminen ja kohdennettujen apuvälineiden kehittäminen
 
Viimeksi muokattu:

kotte

Hyperaktiivi
Omasta mielestäni homma olisi tehokkaimmin ratkaistavissa niin, että kussakin lämmityspiirin haarassa oli vastaavan lämmitettävän tilan lämpötilaa tarkkaileva anturi ja haarassa periaatteessa termostaattisesti säädettävä venttiili, joka pyrkii pitämään tilan lämpötilan tavoitteessa. Kussakin haarassa olisi myös lämpötila-anturit menevän ja palaavan veden lämpötiloille. Säätö olisi erillisen keskussäätimen kontrollissa ainakin säätöparametrien osalta (esim PID-säätimen kaikkien kolmen komponentin vahvistusten säätö yksilöllisesti ja adaptiivisesti kunkin piirin parametreja säätäen). Keskussäätimessä olisi myös adaptiivinen alisäädin, joka pyrkii säätämään lämmityskäyrän niin, että kriittisin piiri juuri ja juuri pystyy pitämään asetetun lämpötilan niin, että ko. piirin kuristusventtiili on täysin auki. Hiukan täydellisempi järjestelmä ottaisi huomioon myös haarakohtaisen tavoitelämpötilan muutokset (käyttäjän tai kellolaitteen kontrolloimana) sekä hyödyntämään mahdollista ulkolämpötilojen historiaa, auringonsäteilyanturia, säätiedostusta ja kalenteria (ja mahdollista rakennuksen jäähdytysjärjestelmän tilaa). Eli lähellä optimaalista oleva lämmityskäyrä riippuu ulkolämpötilan lisäksi monesta muustakin seikasta (auringonpaiste, tuulisuus, säähistoria, talon sisäiset hukkalämmöt, lämmön varautuminen talon rakenteisiin, lämmön siirtyminen rakennuksen sisällä ja auringonpaisteen vaikutuksen siirtyminen varjon puolelle muun muassa).

Ei noita säätöjä voi koskaan saada ihan kohdalleen, kun moni asia vaikuttaa tai ainakin niiden pitäisi vaikuttaa ja vaikutukset elävät koko ajan. Jos tuota yrittää kovin tarkasti, ottaa itselleen täyspäiväisen talonmiehen tai lämmityksen säätäjän tehtävät. Tuollaiset tehtävät kuuluvat automatiikalla hoidettaviksi, mutta ilman riittävää anturointia, mallia rakennuksen lämmitystarpeen käyttäytymisestä sekä taustatietoja ympäristön tilasta automatiikkakaan ei moisesta pysty kunnialla suoriutumaan. Kunnon säätö vaatii lisäksi niin monipuolista ja tarkkaa mallia kohteen käyttäytymisestä, että fysikaalisten perusteiden ohella mallin parametrit on kyettävä identifioimaan käytöstä syntyvien riittävien mittausten pohjalta.

Pientalossa tuskin tarvitsee suoranaisia linjasäätöventtiileitä ja suuremmassakin tuollaiset ovat vain esimerkki purkkapaikkauksesta, jota ei tarvittaisi, mikäli lämpöjohdot olisi mitoitettu oikein ja/tai järjestelmään olisi lisätty etäohjattuja paineenkorotuskiertopumppuja oikeisiin kohtiin. Sen sijaan ainakin jossakin määrin kiertoa kuristavia lämmönluovutushaarakohtaisia mieluiten keskitetysti säädettäviä venttiileitä ei voi välttää, jos pyritään tarkkaan ja tarpeenmukaiseen lämpötilan säätöön huone- tai piirikohtaisesti, mutta noidenkin kuristus pitäisi säätää niin vähäiseksi kuin tilan lämmöntarpeen ja samalla kompromissina kokonaisuuden kannalta on välttämätöntä.
 

Rakentaja

Jäsen
Esimerkiksi minun tapauksessa jakotukkien painehäviöt on pakostakin lähes yhtä suuret vaikka virtaama on ihan eri tasoa.
Varmaan omakotitalossa näin käykin, koska runkoputkisto on ”yksinkertainen”.

Mikä kyseessä olisi vaikka 6 kerroksinen kerrostalo niin ” vaikein” tukki olisi täysin auki ja ”helpoin” sitten kuristettu ”tappiin asti”.

Olen samassa käsityksessä. Siirintä ei käsitääkseni lasketa jos pumpun paine käyrä sisältää lämmönvaihtimen vai mitä tarkoitit siirtimellä?
Tarkoitin mahdollista lämmönsiirrintä. Olet oikeassa että sen painehäviö ei vaikuta kuin pumpun valintaan, koska sen painehäviö on sama kaikissa piireissä.
 

Rakentaja

Jäsen
Pientalossa tuskin tarvitsee suoranaisia linjasäätöventtiileitä ja suuremmassakin tuollaiset ovat vain esimerkki purkkapaikkauksesta, jota ei tarvittaisi, mikäli lämpöjohdot olisi mitoitettu oikein
Totta ei pientalossa linjasäätöja tarvita, koska jakotukin säätöalue on riittävä. Kaikissa sitä suuremmissa kohteissa niitä kyllä käsittääkseni yleisesti käytetään. Toki olisi mahdollista suunnitella putkisto ”tasapainoon” ilman linjasäätöventtiilijäkin, mutta harvemmin tälläisen tapaukseen törmään.
 

Rakentaja

Jäsen
Sitten kun olet saanut kaikki piirit noin suurin piirtein arvoihin niin menoveden käyrää vähän alemmas ettei tule kuuma ja kaikki termarit irti piireistä ja ei muuta kun huonelämpötiloja mittaamaan. Sitten ”kuumien” huoneiden piirien esisäätöä aavistus pienemmälle ja ”kylmien” huoneiden piirien esisäätöjä aavistus suuremmalle.

Annetaan tasaantua ja mitataan uudelleen. Tarvittessa toinen kierros kunnes kaikki huoneet ovat tasalämpöisiä.
 

Espejot

Moderaattori
Ylläpidon jäsen
  • Keskustelun aloittaja
  • Valvoja
  • #14
Sitten kun olet saanut kaikki piirit noin suurin piirtein arvoihin niin menoveden käyrää vähän alemmas ettei tule kuuma ja kaikki termarit irti piireistä ja ei muuta kun huonelämpötiloja mittaamaan. Sitten ”kuumien” huoneiden piirien esisäätöä aavistus pienemmälle ja ”kylmien” huoneiden piirien esisäätöjä aavistus suuremmalle.

Annetaan tasaantua ja mitataan uudelleen. Tarvittessa toinen kierros kunnes kaikki huoneet ovat tasalämpöisiä.
Smatrix hoitaa tasapainotuksen joten meillä lähes kaikissa piireissä on termarit ja ventiilit auki. Ainoastaan kylpärin jakotukin linjasäätöä säädetty (0,5 kierista auki).

Mutta debuggaan Warmian lattialämmitysuunnitelmaa miten ko lukuihin on päästy. Jakotukin piirien painehäviöt saan laskettua, samoin linjasäätöventiilien... mutta toistaiseksi on hukassa reilut 10 kPa yritän nyt miten itse jakotukin painehäviöt oikein määritetään. Jakotukissa on a) säätöventiilit paluussa b) ventiilit toimilaitteelle, d) yksi linjasäätö ja e) pallosulku.
 
Viimeksi muokattu:

kotte

Hyperaktiivi
Kaikissa sitä suuremmissa kohteissa niitä kyllä käsittääkseni yleisesti käytetään.
On vain aika takaperoista asentaa lähtöpaikkaan riittävän tehokas pumppu ja sitten alentaa painetta kuristamalla (eli tuhlaamalla ylimääräinen energia lämmöksi niin, että putkiston vastus rajoittaa virtauksen tavoiteltuun tasoon). Tarkoitin, että venttiilin sijaan voisi samassa kohtaa olla itsestään säätyvä pumppu, joka pitää paineen virtauksen edellyttämällä tasolla. Pääpumppua ei tällöin välttämättä tarvittaisi ollenkaan ja kaiken pystyy säätämään keskitetysti. Tuolla tavalla säätövaraakin olisi enemmän.
 
Ylös Bottom