ATK kyllä, mutta datakeskukset ei. Niitä pyörittää kourallinen huoltoukkoja ja järjestelmiä ylläpidetään muualta.
Tuo on siinä mielessä yksinkertaistus, että onhan suomalaisillakin atk-taloilla omistuksessaan ja operoitavanaan datakeskuksia (Suomessa). Datakeskusten rakentamisen ja varustelun kohdalla muutamalla suomalaisella yrityksellä on todella merkittävä markkinaosuus, kun otetaan tietoliikennekin huomioon (esimerkkeinä Nokia, Wärtsilä, tietyt ABB:n suomalaiset yksiköt ja Hitachin Suomen yksiköt sekä tietenkin useat rakennusyhtiöt). Nimenomaan datakeskusten rakentaminen poikii paljon työtä ja liiketoimintaa Suomeenkin etenkin, jos niitä rakennetaan juuri Suomeen.
Sähköyhtiöt myi sähköä pitkään helvetin halvalla, koska tuotantoa oli paljon/liikaa. Kasvava kysyntä ei lisää heti tuotantoa, vaan vasta kun se saadaan myytyä kalliilla ja pitkillä soppareilla jollekin toimijalle, esim. konesalitoimijalle tai muulle teolliselle firmalle.
Suomesta on tosiaankin romutettu suuria määriä sähköntuotantokapasiteettia kannattamattomana. Kun teollisuuden kulutus on muuttunut markkinoiden muututtua, kehitys on ollut väistämätöntä (toki muitakin syitä on ollut), mutta tuollaiset alennusmyyntitilanteet samoin kuin tuotantokapasiteetin niukkuudesta johtuvat ajottaiset hinnan nousut ovat väliaikaisia ilmiöitä. Uutta kapasiteetia rakennetaan, kun on riittävän varmat odotukset lisäsähkön menekille kannattavasti. Jos menekin kasvua ei ole näkyvissä, uutta kapasiteettia ei rakenneta ja vanhan kapasiteetin annetaan rapistua. Ennen pitkää on edessä tilanne, jollainen on pitkään vallinnut Ruotsissa ydinvoiman osalta, eli kunnossapidon laiminlyönnit kostautuvat laitosten epäluotettavuutena ja seisokkeina. Lopulta ruvetaan rakentamaan uutta, kun on pakko korvata romuja, mutta aivan varmasti tuossa vaiheessa hinnat kohoavat sitäkin enemmän. Kun tähän vielä liittyy talouden alhaisempi intensiteetti ja vähempi varallisuus, hinnan nousu kirpaisee entistä pahemmin.
Suomessa osa isoista toimijoista, kuten metsäteollisuus on tuottanut oman sähkönsä ja lämpönsä ja vuosikymmeniä. Mm. UPM on Suomen toiseksi suurin sähköntuottaja. Toivoisi tällaista lähestymistapaa muiltakin toimijoilta.
Tuo ei sinällään muuta mitään esimerkiksi kuluttajan näkökulmasta. Sähkön tuottaminen on UPM:lle business siinä kuin paperin, sellun tai kehittyneen biodieselin (toki heillä on myös huomattavasti edistyneenpiä tuotteita teknologisen hienostuneisuuden mielessä). UPM harrastaa kulutusjoustoa ja sähkön välitystä siinä missä Fortumin kaltaiset tiukemmin energiantuotantoon painottuneet yhtiöt. UPM:n voittojen ja liikevaihdon kannalta sähkön ja lämmön myynti on aivan verrattavissa suurten puunjalostukseen perustavien liiketoimintasektoreiden merkitykseen. Sitä paitsi UPM toimii pääosin niin, että sähkö tuotetaan mankala-yhtiöissä, joilta UPM:n sähköliiketoiminta ostaa sähkön omakustannushintaan ja myy sitten omille yksiköilleen ja markkinoille markkinahintaan. Noinhan terve, kannattava ja vastuullinen liiketoiminta toimii.