Mites tällä kytkennällä, mutta ouman-ohjauksen sijaan siten, että shuntti säädetään kiinteästi sopivalle seokselle ja kv-pumppu pidetään vakionopeudella siten, että kattilasta otetaan aina ~sama määrä tehoa, vaikka 3kW ja hoidetaan säätö edelleen vilpin käyrällä?
Tuo jättää vilpin hyödystä suuren osan käyttämättä ja korvaa käyttämättä jääneen kapasiteetin kalliimmalla tuotetulla lämmöllä (paitsi ehkä silloin, kun sähkö on niin mielettömän kallista, että kannattaisi käyttää öljylämpöä, mutta siltikin kytkentä käyttää vilppiä tuossakin tilanteessa).
Eli mielestäni tuollaista konfiguraatiota tulisi välttää. Systeemi toimii järkevästi aikaisemmin esillä olevalla menettelyllä, millä vilp ajaa tarpeen mukaista käyrää siihen ulkolämpötilaan asti,. mihin kykenee ja sen jälkeen kattilan shuntti ottaa automaattisesti kattilan sähkövastuksen mukaan, kunhan shuntin käppyrä on aavistuksen matalammaksi säädetty kuin vilpin käppyrä. Jos vielä säätää kattilan öljytermostaatille hiukan vastusta alemman käynnistysrajan, saa tuonkin tulemaan rinnalle, kun kattilan sähkövastuksen kapasiteetti loppuu. Tosin tuohon yhteis-/tukikäyttöön on parempiakin automatisointiratkaisuja.
Puskurin asentaminen vilpin jälkeen myös edellyttää, että vilpin käppyräanturi voidaan asentaa puskurin jälkeen. Jollei anturia ei voi siirtää, kiertoon kytketty puskuri toimisi paremmin, jos sen asentaa vilpin imupuolelle (ja silloinhan vilpin ohjausta on vaikea edes saada stabiiliksi ilman kiertokytkentää vilpin lähdöstä puskurin tuloliitännän luo).
Toisekseen, jos on erillinen kiertopumppu ja vilpissä latauspumppu, kannattaisi ottaa vaarin
@Kellarinlämmittäjä :n toteamasta puutteesta, jos puskurivarasto on pelkkä läpivirtauspuskuri, ja järjestää kierto puskurin kautta.