Sähkön tuotantokustannus vai järjestelmän kokonaiskustannus?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja fraatti
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

fraatti

Hyperaktiivi
Norjalainen proffa on sitä mieltä että pitäisi puhua sähköntuotannon kokonaiskustannuksista, eikä ainoastaan tuotantokustannuksista.Se tuulimyllykin kaipaa ympärilleen siirtopiuhaa ja kaikkea muuta tauhkaa aikalaille eli kustannut ei lopu myllyn rakentamiseen.

1765745734583.png

LCOE-tarina on juuri törmännyt todellisuuteen.


Jos ”halpa” aurinko- ja tuulivoima todella riittäisi, energiamurros etenisi pitkälti autopilotilla.


Päästöt vähenisivät.


Tukia ei tarvittaisi.


Sähkö halpenisi.


Mikään tästä ei tapahdu.


Fossiilisen energian käyttö kasvaa yhä, ei vähene.


Sähkön hinnat nousevat matalan LCOE:n hallitsemissa sähköjärjestelmissä sen sijaan, että ne laskisivat.


Miksi?


Koska LCOE:tä ei alun perin ole suunniteltu sääriippuvaisille sähköjärjestelmille.


Historiallisesti Kansainvälinen energiajärjestö (IEA) käytti LCOE:tä suunnitellessaan sähköjärjestelmiä, jotka perustuivat varmaan, ohjattavaan tuotantoon ja säästä riippumattomiin energialähteisiin.


Nykyään samaa mittaria käytetään perustelemaan sähköjärjestelmiä, joita hallitsevat vaihtelevat energialähteet ja jotka vaativat varavoimaa, reservikapasiteettia, oheispalveluja ja joustoratkaisuja – kustannuksia, joita LCOE ei yksinkertaisesti huomioi.


Lopputulos?


Matalan LCOE:n sähkö ≠ edullinen sähkö.


Juuri tästä syystä uudessa UNECE:n raportissa kehotetaan luopumaan LCOE:stä suunnittelutyökaluna ja korvaamaan se sähkön täysillä järjestelmäkustannuksilla (FSCOE).


Järjestelmäkustannuksilla on merkitystä.


Toimitusvarmuudella on merkitystä.


Fysiikan lait pätevät edelleen.


📄 Olen linkittänyt UNECE:n raportin kommentteihin.


Mitä mieltä olet: pitäisikö LCOE viimein siirtää eläkkeelle energiapolitiikassa?
Hänen linkittämän tutkimus:
1765745957395.png

linkkarijulkaisu: https://www.linkedin.com/posts/jona...llided-with-activity-7406045319764922369-rEN8
 
Norjalainen proffa on sitä mieltä että pitäisi puhua sähköntuotannon kokonaiskustannuksista, eikä ainoastaan tuotantokustannuksista.Se tuulimyllykin kaipaa ympärilleen siirtopiuhaa ja kaikkea muuta tauhkaa aikalaille eli kustannut ei lopu myllyn rakentamiseen.
Tuo myös ottaa kulutuksen aiheuttamat kustannukset huomioon, eli lämmittäminen sähköllä kuluttaa sähköä epätasaisesti ja kulutus korreloi hyvin vahvasti eri käyttäjien kesken. Ydinvoimalla ei esimerkiksi pysty taloudellisesti tuottamaan sähköä sellaiselle kulutusprofiilille, minkä sähkölämmitys Suomessa aiheuttaa (vaadittava profiili voisi hyvinkin kaksinkertaistaa tollaisen käytön aiheuttamat sähkönkulutuksen kokonaiskustannukset). Toki tuulivoimalle ja etenkin aurinkovoimalle mokoma pätee vielä jyrkemmin (mikään mainituista ei käytännössä pysty yksinään tuottamaan sähkölämmityksen vaatimalla profiililla ilman jonkinlaista laajaa sähkönvaraston kaltaista suoraa tai virtuaalista järjestelyä, jolla sähkötehoa saadaan välillä huomattavasti lisää verkkoon tai sitten lämmityskuormaa korvata jollakin muulla kuin vefkosta otetulla sähköllä).
 
Kaikki lämpöpumput myös toimivat suoraa sähkölämmitystä kiikkerämmällä kulutusprofiililla että apua ei löydy näistä meidänkään laitteista.
Ei kaikki, itse olen ja myös perhe, pahimmillaan valmiita näihin harvoihin 16-17°C sisälämpöihin. Ne on tilapäisiä, ja vaatteita on, sekä puusauna lämpiää. Ei aina tarvitse olla +23°C, sekä kekkuloida kalsareissa. Vaatteiden sisällä on aika tasalämpöistä, tai vällyissä. Näitä tilanteita ollut pari hassua.

Nyt vaan näyttää pösä siltä, että kohta ei tarvitse, kun aina on kallista, ja hyöty säädöstä suhteessa hyötyyn menee nolliin. Tehomaksu vie sen viimeisenkin terän. Kulutusprofiili siis ohjataan kiikkeräksi, ihan ohjamalla kiinteään hintaan, erikoista, kun puhutaan toista ja tehdään kolmatta.
 
Nyt myös Saksassa on välähtänyt. (tiivistelmä by Ai.)

Saksan talousministeri Katherina Reiche arvostelee maan energiapolitiikkaa liian optimistiseksi ja varoittaa kasvavista kustannuksista. Hänen mukaansa uusiutuvat energialähteet kattavat edelleen vain noin viidenneksen kokonaisenergiankulutuksesta, vaikka niiden osuutta on lisätty voimakkaasti.

Reichen mukaan energiasiirtymän kokonaiskustannukset ovat jo yli 36 miljardia euroa vuodessa, ja niiden ennustetaan nousevan jopa 90 miljardiin euroon vuoteen 2035 mennessä. Kustannuksia syntyy muun muassa tukijärjestelmistä, sähköverkon laajennuksesta, varavoimasta sekä tilanteista, joissa sähköä joudutaan jättämään käyttämättä verkon rajoitteiden vuoksi. Korkeat hinnat rasittavat kotitalouksia ja heikentävät teollisuuden kilpailukykyä.

Ministeri korostaa, että pelkkä tuuli- ja aurinkovoiman nopeampi lisääminen ei riitä, vaan tarvitaan myös varmaa tuotantokapasiteettia, energian varastointia ja toimivampia markkinaratkaisuja. Kaasua tarvitaan hänen mukaansa edelleen siirtymävaiheessa turvaamaan energiantuotantoa.

Reiche huomauttaa myös, että Saksassa on luovuttu merkittävästä määrästä vähäpäästöistä ydinvoimaa, mikä on osaltaan vaikeuttanut tilannetta. Samalla muualla Euroopassa investoidaan uusiin ydinvoimateknologioihin.

Hänen mukaansa Saksa on nyt ratkaisevan valinnan edessä: energiasiirtymä on toteutettava niin, että se yhdistää ilmastotavoitteet, kohtuulliset kustannukset ja teollisuuden kilpailukyvyn.

1775680372201.png

1775680399791.png
 
Kauppalehdessä mieleipidekirjoitus, jonka mukaan sähkön hinta alkaa erääntymään maksettavaksi

Vakaasta ja toimitusvarmasta sähköstä maksettava todellinen hinta tulee lähitulevaisuudessa nousemaan kaksin- tai kolminkertaiseksi aiempaan tukkusähkön keskihintaan verrattuna.

Kirjoitus on vastaus tähän aikaisempaan mielipidekirjoitukseen, jonka mukaan markkina on rikki
 
Vakaasta ja toimitusvarmasta sähköstä maksettava todellinen hinta tulee lähitulevaisuudessa nousemaan kaksin- tai kolminkertaiseksi aiempaan tukkusähkön keskihintaan verrattuna.
Sehän on selvä, koska vakaan ja toimitusvarman sähkön tekeminen maksaa todellisuudessa luokkaa kolminkertaisesti verrattuna kulutetun sattumasähkön keskimääräiseen hintaan, jos siis vakaalla sähköllä tarkoitetaan, että sitä voi imeä vakiohinnalla sen, mitä pääsulakkeet sallivat hinnan muuttumatta milloin tahansa ja miten pitkään hyvänsä. Jollei pysty sopeutumaan sattumasähkön kulloiseenkin hintaan joko maksamalla tai ajoittamalla kulutustaan, on valittava kallis vakaa ja toimitusvarma sähkö. Toistaiseksi toimitusvarmaa sähköä myydään reilulla alennuksella, mutta tosiaan ei ehkä enää tulevaisuudessa, koska sitä ei riitä ainakaan halvalla käytettäväksi epätarkoituksenmukaisella tavalla.

Asialle ei sitten voi tehdä mitään silmänkääntötempuilla (toki toisenlaisilla säädöksillä kuin, mihin mielipidekirjoittajat KL:ssa käsitteellä viittaavat, vaikka sellaisia apuun itse huutavatkin) eikä valtiovallan toimenpiteillä (koska sillä puolella ei ole varoja, vaan pelkkiä velkoja, eikä verojen korottaminen tuollaisiin tarpeisiin ei ole muodissa, suosittua eikä järkevääkään).
 
Toistaiseksi toimitusvarmaa sähköä myydään reilulla alennuksella, mutta tosiaan ei ehkä enää tulevaisuudessa, koska sitä ei riitä ainakaan halvalla käytettäväksi epätarkoituksenmukaisella tavalla.

Ainakin jotkut sähkön myyjät ovat voineet turvautua omaan tuotantoon kiinteähintaisten sopimusten osalta välttääkseen "Uniperit". Mutta kun tuo kiinteä tuotanto on myyty vaikka datakeskuksille, ei tätä turvaa enää ole.

Kuluttajat, jotka eivät kuluta tasaisesti kuten datakeskus, saattavat hyvinkin joutua maksamaan siitä kalleimman mukaan sitten kun myyjällä ei ole muuta vaihtoehtoa.
 
Ainakin jotkut sähkön myyjät ovat voineet turvautua omaan tuotantoon kiinteähintaisten sopimusten osalta välttääkseen "Uniperit". Mutta kun tuo kiinteä tuotanto on myyty vaikka datakeskuksille, ei tätä turvaa enää ole.
Sähkölämmitys yleistyi aikanaan ja samaan aikaan kunnallisten sähköyhtiöiden rakentamat kaukolämpöyhteistuotantolaitokset. Sähkölämmitys oli edullista, kun lämpöä meni kaupaksi samassa tahdissa taajamiin ja voimalaitoksissa saattoi polttaa halpaa kivihiiltä, jota sai Puolasta ja Venäjältä. Sitten verotus alkoi kohota ja halvat fossiilit joutuivat pannaan.

Datakeskushan on mainio teollinen kuluttaja, kun tyypillisesti vie sähköä tasaisesti ja on siinä mielessä verrattavissa prosessiteollisuuteen. Ydinvoima soveltuu mainiosti noiden tarvitseman sähkön tuottajaksi. Valitettavasti sähkölämmitys on kaikissa muodossa todella hankala sähkön käyttökohde, kun tarvittava teho vaihtelee useimmilla kuluttajilla samassa tahdissa ja huippukulutus ajoittuu vuositasolla ja jopa vuosien välillä yleensä melko lyhyisiin, mutta välistä melko pitkiinkin jaksoihin, joiden ajankohtia ei voi pitkälle ennustaa kuin sinne päin ja jotka voivat joinakin vuosina tai jopa peräkkäisinä olla realisoitumatta. Mieti sitten sopivaa energianlähdettä moiselle: säädettävää vesivoimaa ei ole riittävästi, ydinvoiman uudisrakennus on kallista tasakuormallakin ja kohtuuttoman kallista säätövoimaksi, tuulta saadaan melkein yhtä säännöttömästi kuin lämmitysenergiaa tarvitaan, vaikkakin edellisen jaksot vaihtuvat tiheämmin kuin lämmitysenergian tarpeen, joka puolestaan on lähes käänteinen aurinkoenergian tuotantomahdollisuuksille. Jäljelle jäävät vain fossiilienergialla toimiva säätövoima (bioenergia ei ole tehokasta tuossa eikä sitä ole riittävästi) sekä sähkön varastointi muodossa tai toisessa eli tuotannon ja kulutuksen siirto vastaamaan toisiaan. Sähkölämmittäjän tarpeisiin kuviosta tulee väistämättä äärimmäisen hinnakasta, kun sähkölle on silloin varastointitarvetta tuotannon vaihtelun ohella myös kulutuksen usein eritahtisesta vaihtelusta.
 
Sijoitus omaan voimalaan tuntuu koko ajan paremmalta.
Riippuu varmaan milloin tuo oma voimala todennäköisimmin tuottaisi jotain. Talvella tuottokykyinen vesivoima olisi varmaan kova juttu. Pieni tuulimylly omassa pihassa vähän onnetun, koska se kattaisi vain siirtomaksut ja verot. Hyvällä tuurilla joskus talven pikku tuiskussa voisi jotain saada. Aurinkovoiman tuotot hintamielessä varmaan heikoimmat ja osuvat varmaan huonoimmin lämmitysmieleessä siihen, milloin sähköä tarvitaan.
 
Kaukolämpö = sähköpadat = sähkölämmitys
Taas päästään tähän miten pahasti nuo hornankattilat ovat huono keksintö. Tunkkaavat energian pohjahinnan ylös, sekä ovat sähkölämmityksen sattumakuormaa
 
Riippuu varmaan milloin tuo oma voimala todennäköisimmin tuottaisi jotain. Talvella tuottokykyinen vesivoima olisi varmaan kova juttu. Pieni tuulimylly omassa pihassa vähän onnetun, koska se kattaisi vain siirtomaksut ja verot. Hyvällä tuurilla joskus talven pikku tuiskussa voisi jotain saada. Aurinkovoiman tuotot hintamielessä varmaan heikoimmat ja osuvat varmaan huonoimmin lämmitysmieleessä siihen, milloin sähköä tarvitaan.
Pienellä investoinnilla saa puolen vuoden sähköt. Ei pidä odottaa liikoja.
 
Kaukolämpö = sähköpadat = sähkölämmitys
Taas päästään tähän miten pahasti nuo hornankattilat ovat huono keksintö. Tunkkaavat energian pohjahinnan ylös, sekä ovat sähkölämmityksen sattumakuormaa
Toisaalta ei nuo taida olla varsinaisesti sattumakuormaa, koska noin isoilla liittymätehoilla ne ovat markkinatoimijoita ja eivät ole vain haitaksi, koska ovat myös aktiivisesti säätömarkkinassa mukana.

Pohjahintoja ne kyllä tunkkaa ylöspäin, se on päivänselvä homma.
 
Pohjahintoja ne kyllä tunkkaa ylöspäin, se on päivänselvä homma.
Pohjahintojen tunkkaaminen ylös lisäkulutuksella, joka keskittyy halvimmansähkön hetkiin onkin välttämätön edellytys, jotta tuulivoimaa kannattaisi rakentaa lisää. Tämä puolestaan laskee keskimääräisiä hintoja.

Korkeimpien hintojen laskeminen puolestaan on vaikeampi kysymys eikä siihen ehkä ratkaisua olekaan. Eipä juuri muita käyttökelpoisia voimatuotantomuotoja noihin tilanteisiin ole kuin moottorivoima ja kaasuturbiinit, mutta tuo ei ole halpaa eikä halpaa ratkaisua voi ollakaan, kun huippukuormitus ja huippukulutus osuvat satunnaisesti talvikuukausille. Ratkaisuna on kaiken kaikkiaan lämmön tuottaminen tuolloin jotenkin muutoin kuin sähköllä ja kaukolämpö on asiaan käytännössä uskottavin ratkaisualusta, kun tuolloin sähkökattilat ja osa lämpöpumpuistakin lepuutetaan (riippuen siitäkin, miten kalliiksi sähkön hinta nousee) ja lämpö sen sijaan joko puretaan lämpövarastoista tai tuotetaan polttamalla ja tuollaiset mahdollisuudet ovat jo merkittäviltä osin olemassa.
 
Sähkölämmittäjän tarpeisiin kuviosta tulee väistämättä äärimmäisen hinnakasta, kun sähkölle on silloin varastointitarvetta tuotannon vaihtelun ohella myös kulutuksen usein eritahtisesta vaihtelusta.

Minulla on ollut aina se mielikuva että öljylämmityksestä luopumisen tuki on ollut virhe. Toisaalta kyllä öljylämmittäjät tuhlasivat paljon öljyä kun eivät ymmärtäneet edes kesällä siirtyä sähköön. Itsekin olin ollut näin tyhmä vuosia.

Tunkkaavat energian pohjahinnan ylös, sekä ovat sähkölämmityksen sattumakuormaa

Liekö ensi talvi jo paljastaisi miten pohjahinnalle käy talvella. Kesällä sillä ei nyt ole niin suurta merkitystä vielä näkynyt.
 
Pohjahintojen tunkkaaminen ylös lisäkulutuksella, joka keskittyy halvimmansähkön hetkiin onkin välttämätön edellytys, jotta tuulivoimaa kannattaisi rakentaa lisää. Tämä puolestaan laskee keskimääräisiä hintoja.

Korkeimpien hintojen laskeminen puolestaan on vaikeampi kysymys eikä siihen ehkä ratkaisua olekaan.
miten voi keskihinta laskea jos alimmat hinnat kohoaa ja korkeisiin hintoihin ei voi vaikuttaa?
Kyllä se keskihinta nousee tällöin väkisin

Ratkaisuna on kaiken kaikkiaan lämmön tuottaminen tuolloin jotenkin muutoin kuin sähköllä ja kaukolämpö on asiaan käytännössä uskottavin ratkaisualusta, kun tuolloin sähkökattilat ja osa lämpöpumpuistakin lepuutetaan (riippuen siitäkin, miten kalliiksi sähkön hinta nousee) ja lämpö sen sijaan joko puretaan lämpövarastoista tai tuotetaan polttamalla ja tuollaiset mahdollisuudet ovat jo merkittäviltä osin olemassa.
eikö kaukolämpöä tuoteta just koko ajan enemmän ja enemmän sähköllä? Miten tällöin tuottaminen tapahtuu siinä ilman sähköä?
 
Minä olen aina kuvitellut että sähkön hinta sisältää kaikki kulut, ihan kaikki. Valtion subventointi siitä tietenkin puuttuu.
 
miten voi keskihinta laskea jos alimmat hinnat kohoaa ja korkeisiin hintoihin ei voi vaikuttaa?
Kyllä se keskihinta nousee tällöin väkisin
Jos välillä olevat hinnat laskevat, keskimääräinen hinta tyypillisesti laskee, koska noita keskimääräisiä hintoja on kuitenkin valtaosa (vuoden mittaan). Lisätuulivoima vaikuttaa juuri tuohon, eli osa keskimääräisen hintojen jaksoista alenee lisätuotannon rakentamisen tultua kannattavammaksi, kun varmaa kulutusta on runsaankin tuotannon ajalle tiedossa ja saadun hinnan voi olettaa riittävän tuulivoiman kustannusten kattamiseen keskimäärin.
eikö kaukolämpöä tuoteta just koko ajan enemmän ja enemmän sähköllä? Miten tällöin tuottaminen tapahtuu siinä ilman sähköä?
Toki tuotetaan enemmän sähköllä ja vähemmän polttamalla (tai polttamalla yhteistuotannon kanssa). Sähköä käytetään sähkäökattiloissa kuitenkin vain silloin, kun se on riittävän halpaa (pohjahinnat kohoavat ja negatiiviset saattavat kadota kokonaan). Lämpöpumppuja käytetään kalliimmallakin sähkön hinnalla, mutta ei silti kaikkein kalliimmilla (jotkin reservisopimuksen tms. tehneet laitokset saattavat olla poikkeus). Kun sähkö on hyvin kalllista tai halvempaakin tilanteessa, jossa sähköllä ei synny lämpöä riittävästi kapasiteetin puuttuessa, otetaan polttaminen ja mahdollinen yhteistuotanto avuksi. Sähkökattiloiden kapasiteetti on niihin enitenkin satsanneilla yhtiöillä kuitenkin melko vaatimaton siihen nähden, mitä niiden polttoaineita käyttävistä laitoksista irtoaa tarvittaessa (esim. Fortumillakin vain luokkaa runsaan kolmasosan).
 
Minä olen aina kuvitellut että sähkön hinta sisältää kaikki kulut, ihan kaikki. Valtion subventointi siitä tietenkin puuttuu.
Se sähkön hinta ei silti välttämättä kohdistu tasapuolisesti eri kuluttajille niin, että nämä maksaisivat sähköstään vastaavasti, mitä ao. sähkön kulutuksesta todellisuudessa aiheutuu. Suomessa kulutetaan keskimäärin huomattavasti vajaan 10GW:n edestä, mutta huippukuorman aikaan sähköä kuluu todetusti yli 16GW:n edestä. Sähkönsiirtoverkkoja ja laitoksia on jouduttu rakentamaan ja niitä joudutaan ylläpitämään turhan runsaasti varsin lyhyitä huippukulutusjaksoja varten (eikä pelkästään Suomessa, vaikka sähkö Suomessa kulutetaankin).

Prosessiteollisuus käyttää sähköä tasaisesti ja sen tulisi saada sähköenergiansa selvästi halvemmalla kuin useimpien kuluttajien, joiden sähkön käyttö vaihtelee enemmän tai vähemmän pahanlaatuisesti. Kuluttajien maksamia veroja ym. ei kohdisteta juurikaan sähköjärjestelmän vaihtelevan kulutuksen edellyttämän lisäkapasiteetin rahoittamiseen, vaan ne menevät muihin valtion menoihin.
 
Jos välillä olevat hinnat laskevat, keskimääräinen hinta tyypillisesti laskee, koska noita keskimääräisiä hintoja on kuitenkin valtaosa (vuoden mittaan). Lisätuulivoima vaikuttaa juuri tuohon, eli osa keskimääräisen hintojen jaksoista alenee lisätuotannon rakentamisen tultua kannattavammaksi, kun varmaa kulutusta on runsaankin tuotannon ajalle tiedossa ja saadun hinnan voi olettaa riittävän tuulivoiman kustannusten kattamiseen keskimäärin.
Olen silti tästä eri mieltä, matemaattisesti et saa väittämääsi todistettua.
Jotta keskihinta laskisi, pitäisi keskihajonnan olla pienempi, sekä selkeästi taso laskea myös mutta sitä se ei ole tehnyt, vaan päinvastoin keskijakauman taso on kohonnut ja tällöin keskihinta ei ole laskenut.
Energian keskihinta on vuonna 2026 72%% korkeampi kuin vuonna 2025 jaksolla 1.1 - 31.7, miten se tukee väitettyä teesiä?
 
Olen silti tästä eri mieltä, matemaattisesti et saa väittämääsi todistettua.
Meillä on eri näkemys markkinatalouden toiminnasta, kun kyse on sähkön hinnan toiminnasta. Sinä vaikutat lähtevän ajatuksesta, että sähkön tuotanto- ja siirtokoneisto on mitä on eli staattinen ja pysyvä kuten rakennuskelpoisen maa-alan määrä valtakunnassa noin yleisesti. Jos kulutusta tulee noilla edellytyksillä lisää, hinta tietenkin nousee.

Minä taas lähden ajatuksesta, että kuten markkinataloudessa yleensä, jos on kannattavaa ja mahdollista investoida lisätuotantoon, tuo tapahtuu ennemmin tai myöhemmin (luultavasti ennemmin) ja sen jälkeen lisääntyvä tarjonta tasapainottaa lisääntyvää kysyntää. Suomessa on valmiiksi luvitettua tuulivoimaa vajaan 10 GW:n edestä, jota kyllä lähdetään toteuttamaan, jos on näkyvillä, että sähkö saadaan kaupaksi kannattavasti.

Huippu- ja varatehon tuottaminen on oma kysymyksensä. Osa vaadittavista investoinneista toteutuu markkinaehtoisestikin nykyisen sähkömarkkinakokonaisuuden pohjalta, mutta erityisesti varatehon toteuttaminen edellyttänee tavalla tai toisella ratkaistua kapasiteetin tarjonnan rahoitusta uusilla periaatteilla. Mutta tuo siis liittyy lähinnä talven mahdollisten pidentyneiden pakkaskausien kohonneisiin sähkön hintoihin taikka markkinoiden häiriöihin esimerkiksi erityyppisten kansainvälisten konfliktien seurauksena.

Jos vetoat siihen, että joku on erehtynyt investoimaan liikaa tuulivoimaan ja halajat nolla- tai negatiivishintaisten kausien jatkoa, voit olla varma, että moinen on ohimenevää ja markkinat ratkaisevat ajottaisen liikakapasiteetin "ongelman" ennemmin tai myöhemmin. Nollakorkojen kausi vuosien ajan heikkojen suhdanteiden aikana kannusti investointien aikaistamiseen ja loi kapasiteettipuskuria, joka kyllä sulaa, kun ajat paranevat ja korot asettuvat "järkevälle" tasolle.
 
Näitä tuotanokustannus/kiannattavuuslaskelmia sekoittaa lisäksi ulkomaisten firmojen aurinkopaneeli-investoinnit Suomeen. Mm. Luxemburgin valtio rakentaa Suomeen aurinkovoimaa, joka parantaa heidän hiilijalanjälkeä. Luxemburgin valtion kannalta on täysin yhdentekevää näiden voimaloiden kannattavuus, ym. laskelmat. Vain vuotuinen kokonaisenergian tuotto on tärkeää.
 
Tuotanto- ja kokonaiskustannuksia ei itse asiassa edes pysty erottelemaan siinä mielessä, että pääomalla on aina laskennallinen kustannus, kun jotakin uutta rakennetaan tai laitteistoja korjaillaan. Vertailukohta tulee korkotasosta ja tyydyttävänä pidetystä muunlaisen pääomakategorian tuottotasosta sekä riskien arvostuksesta.

Toisaalta sähkön tuotanto- ja siirtoinfrastruktuurilla ei ole merkittävää välitöntä myyntiarvoa sen enempää materiaalien romuarvo vähennettynä purkukustannuksilla. Sen sijaan sähköjärjestelmällä on erittäin merkittävää arvoa sitä kautta, että jos sähköä voidaan tuottaa ja siirtää enemmän, mitä kaupaksi menee, on käyttäjäksi mahdollista houkutella uusia kulutukseen investoivia asiakkaita, joiden kannattaa maksaa saatavilla olevasta sähköstä yhtä paljon tai enemmän, mikä on vallitseva sähkön hinta. Moinen arvo on erityisen merkittävää, jos paikallinen sähkön hinta on oheiskustannuksineen edullinen verrattuna sähkön hintaan kilpailevissa kansantalouksissa.
 
Takaisin
Ylös Bottom