VILP vaihtoon, mistä uusi

[Anemone]

9v vanha Ecodan sanoi sopimuksen irti kikkailtuaan koko työaikansa. Lämmintä vettä ei riittänyt kuin kesällä. 120m2 1,5 kerroksinen talo Etelä-Suomessa.
Nyt olen hommaamassa uutta. Tarjottu tilalle uusi ecodan jaPUHZ SW50VHA.
Hain toisen tarjouksen muualta
Fujitsu Comfort WGYA 100DG6 /WOYA080LFCA
TEHO 8 kW , 190 l tonnin halvempi.

Osaako joku neuvoa näiden kahden välillä tai kertoa lisää vaihtoehtoja.

 

[pökö]

Mitä tarkoittaa "lämmintä vettä ei riittänyt kuin kesällä"?

Mikään vilp ei ole hyvä tekemään kuumaa käyttövettä talvella. Sen lämmitys tai loppulämmitys kannattaa hoitaa sähkövastuksella

 

[Andres]

ES AWT11-V6-SW

 

[Anemone]

Mitä tarkoittaa "lämmintä vettä ei riittänyt kuin kesällä"?

Mikään vilp ei ole hyvä tekemään kuumaa käyttövettä talvella. Sen lämmitys tai loppulämmitys kannattaa hoitaa sähkövastuksella

Veden tavoitelämpötila piti laskea alas koska muuten talo jäähtyi

 

[pökö]

Veden tavoitelämpötila piti laskea alas koska muuten talo jäähtyi

Tästähän täällä on paasattu. VILP tekemään vain lämmitystarpeeseen asti lämpöä, ei ne tahdo muuten toimia hyvin, ja osa ei ollenkaan.

 

[TeemuL]

Onko teillä puskurivaraajaa vilpin ja lämmitysjärjestelmän välissä? Minun mielestä se auttaisi ja jos on, niin onko tarpeeksi iso. Itsellä on 200l puskurivaraaja ja on toiminut Mitsubishi ecodanin kanssa hyvin. Ei ole ruvennut jäähtymään talo vaikka on voinut lämmittää käyttövettä tunninkin ja jopa pitempäänkin jos on ollut vieraita saunailtana. Eikä ole loppunut lämmin vesikään, asetettu 48ast. Mulle kerrottiin, että kannattaa aina laittaa puskurivaraaja vaihtoventtiilitekniikalla toimiviin. Auttaa pätkäkäntiin ja just kun tekee käyttövettä, niin ei lämmitys pysähdy oman kiertovesipumpun takia. Itsellä joituu olemaan ilmalämmityksen takia, kun muuten se rupeaisi puhaltaman kylmää ilmaa heti kun lämmityskäynti katkeaa.

 

[Wespa]

Mutta kuten monta kertaa jo todettua ei sillä VILPillä oikein ole järkeä tehdä lämmintä käyttövettä ainakaan lämmityskaudella. Taloudellista se ei ainakaan ole, eikä muutenkaan ihan ongelmatonta. Käyttöveden esilämmitys puskurivaraajan kierukassa ja lopputulistus n. 100l lämminvesivaraajassa tai suoralämmittimellä (vai läpivirtauslämmitinkö se "virallinen" nimi nyt on?).

 

[dumo]

Mutta kuten monta kertaa jo todettua ei sillä VILPillä oikein ole järkeä tehdä lämmintä käyttövettä ainakaan lämmityskaudella. Taloudellista se ei ainakaan ole, eikä muutenkaan ihan ongelmatonta. Käyttöveden esilämmitys puskurivaraajan kierukassa ja lopputulistus n. 100l lämminvesivaraajassa tai suoralämmittimellä (vai läpivirtauslämmitinkö se "virallinen" nimi nyt on?).

Monissa tapauksissa varmasti näin, mutta onko kategorisesti aina?

Kertokaa joku olenko väärässä (ihan puhtaasti teoriapohjalta kysyn). Jos tehdään seuraavat oletukset:
- VILP jossa vaihtoventtiili ja täysin erillinen lämminvesivaraaja tai ns. hybridivaraaja. Varaajan yläosassa tai erillisessä tulistinvaraajassa sähkövastus.
- Lämmityspuolella lattialämmitys ja/tai puskurivaraaja, eli käyttöveden valmistus ei heti jäähdytä kämppää.
- VILP tehot riittävät sekä käyttöveteen että lämmitykseen suurimman osan lämmityskautta. Lämmitystä priorisoidaan aina (johtuen lämmityksen oletettavasti paremmasta COP:sta, jos jommasta kummasta osa tehdään kuitenkin vastuksilla), eli kun alkaa pumpusta teho loppua, käytetään käyttöveteen enemmän sähkövastuksia.

Jos kaikki ehdot täyttyvät, kannattanee käyttövettä valmistaa aina, kun COP on >1. Kuinka lämpimäksi, on seuraava kysymys? Painuuko esim. 40->55C välillä COP alle ykkösen? Jos kyllä, pitäisi toki hoitaa tulistus sähköllä. Jos ei, miksei saman tien ajeta pumpulla sitäkin - jälleen jos kaikki em. ehdot täyttyvät.

Käytännössä ehkä asia on sitten vähän toinen, ja monissa olosuhteissa on parempi suosiolla jättää ainakin osa käyttöveden lämmityksestä sähkövastuksille.

 

[samza]

Tuommoinen PUHZ SW50VHA(VKA) löytyy täältä . Kokemuksesta voin sanoa että -15 jälkeen pakkastehot aika vaatimattomat. Käyttövettä sillä tuskin syntyy kovinkaan lämmintä , ainakaan jos pitäisi vielä keretä lämmitystäkin hoitamaan.

 

[Jolberious]

https://www.nibe.fi/nibedocuments/23929/331945-2.pdf ja https://www.nibe.fi/nibedocuments/25736/231840-8.pdf

Sieltä voi tarkastella pakkastehoja suhteessa pyyntilämpötiloihin

 

[Kellarinlämmittäjä]

Jos kaikki ehdot täyttyvät, kannattanee käyttövettä valmistaa aina, kun COP on >1. Kuinka lämpimäksi, on seuraava kysymys? Painuuko esim. 40->55C välillä COP alle ykkösen?

Eipä se alle ykkösen hopulla painu. Pelkän sähkön lisäksi kannattaa laskea joku arvo sen kohtuullisen kalliin kapineen käytölle. Oikeasti sitä pummpua ei enää kannata pyöritää siinä vaiheessa kun COP alkaa edes lähestyä sitä ykköstä. Hihasta ravitestettuna, joku ~ COP 1,5 pitäisi aina lämmityskäytössäkin vähintään saavuttaa.

Kaikkien lämpöpumppujen kanssa tuppaa veden lämmittämiseen tulemaan yksi lämmönsiirtopinta lisää. Joko pumppu lämmittää kierukan kautta vettä tai se vesi lämpenee kierukassa lämpöpumpun kuumentamassa järjestelmän täytösvedessä. Molemmat vaihtoehdot johtavat merkittävään COP menetykseen, koska pumpauksen lämpötilavaade on 5-10 astetta yli sen veden lämpötilatoiveen. Vain kuumakaasun tulistuslämpöä hyödyntävissä maalämpöpumpuissa veden lämmitys tapahtuu siinä sivussa sillä edellytyksellä, että tulistuslämpöä on riittävästi eli sitä matalampaa lämmityslämmön tarvetta on luokkaa 10 x määrä siihen veden lämmitystarpeeseen.

Vesi pitäisi aina lämmittää vaiheittain. Ensin haalistaa ja sitten vasta lämmittää loppuun. Kuten Pökö jo teroittikin, kannattaa miettiä, kannattaako sitä pumppaamalla edes lämmittää kuumaksi saakka. Tuo veden lämmitys on energiankuluttajana vanhemmissa taloissa tai suurissa uusissakin melko pieni osa kokonaisenergiasta. Tästäkin voi korvata jo suoraan puolet haalistamalla sen kuumaksi lämmitettävän veden sen lämmityksen edellyttämällä lämpötilatasolla. Sinun kannattasi perehtyä minun veden haalistussysteemiin tuolla käyttökertomuksissa. Haalistetulle vedelle voi löytyä markkinat myös ihan sellaisenaan pienillä putkitusjärjestelyillä, jolloin sen oikeasti kuuman veden tarve vähenee merkittävästi.

Pakkasella VILPin tilanne jonkin verran vaikeutuu, kun lämpötilaero muodostuu suureksi. Kohtuuden rajoissa tuo pumppauslämpötila on ainakin omassani vaikuttanut vain vähän ulos annettavaan tehoon, mutta sähkön kulutukseen sillä on suuri vaikutus eli COP kärsii lämpötilapyynnin noustessa. Lämpöpumppu lämmitys on matalalämpötila lämmitystä ja sellaisena se kannattaa pitää. Ettei tuo niukkuus vain tule tehojen loppumisesta? VILPien kanssa kun yleensä se nuukuus on huipussaan ja tehot tuppaa loppumaan jo paljon ennen koneen toimintarajan saavuttamista. Veden kulutus on vaihtelevaa eikä alimittainen VILP selviä veden haalistamisesta lennosta vaan lämmöt notkahtaa ja sitten maristaan.

Minulle on muodostunut sellainen omituinen käsitys, että veden lämmitys korkeisiin lämpötiloihin lyhentää lämpöpumpun elinkaarta. PILPit joiden leipälaji tuo veden lämmitys on, paukkuvat jo ennen kymmenettä ikävuotta. Täällä on tarinoita, kun koko lämmitys on hoidettu käyttöveden lämpötilatason ehdoilla ja sitten kone on vainaa muutamassa vuodessa. Kaikki tuska sen kuumavesi tilkan vuoksi.

 

[dumo]

Eipä se alle ykkösen hopulla painu. Pelkän sähkön lisäksi kannattaa laskea joku arvo sen kohtuullisen kalliin kapineen käytölle.

Eihän tuosta eri mieltä sinänsä voi olla, vaan kuinka suuri ero syntyy siitä että laite pumppaa korkeampaan lämpötilaan, onkin hyvä kysymys. Samalla logiikalla patterilämmityksessä (varsinkin yksilehtiset patterit ja hatara talo) VILPin elämänlanka jää lyhyeksi, kuten myös "liian pienen" invertterikoneen joka ajaa aina isoilla taajuuksilla?

Vesi pitäisi aina lämmittää vaiheittain. Ensin haalistaa ja sitten vasta lämmittää loppuun. Kuten Pökö jo teroittikin, kannattaa miettiä, kannattaako sitä pumppaamalla edes lämmittää kuumaksi saakka.

Eikö vastaavaan lopputulokseen päästäisi lisäämällä hystereesiä tai voimakkaasti kerrostavalla varaajalla? Voihan sitä toki laittaa vaikka 2 varaajaa peräkkäin, mutta esim. tuon Niben käyriä katsomalla se jälkimmäinenkin kannattaisi lämmittää pumpulla (huom. jos ja vain jos ei merkittävästi lyhennä pumpun ikää ja kapasiteettia on ns. riittävästi eli ei ole pois lämmityksestä). Kuten aiemmin sanoin, varmasti monessa käytännön tilanteessa ehdottomasti järkevin ratkaisu on lopputulistus sähköllä - tai jopa kaikki kuuman veden tuotanto, jos lämpöpumppu on alimitoitettu ja/tai lämpimän veden käyttö minimaalista.

Sinun kannattasi perehtyä minun veden haalistussysteemiin tuolla käyttökertomuksissa. Haalistetulle vedelle voi löytyä markkinat myös ihan sellaisenaan pienillä putkitusjärjestelyillä, jolloin sen oikeasti kuuman veden tarve vähenee merkittävästi.

Onhan se selvä että kokonais-COP paranee jos vaikkapa termostaattihanan kylmäpuolelta tulee 30C vettä ja sähköllä tulistettua ns. kuumaa käyttövettä tarvitaan ihan minimaalinen määrä. Toimii varmasti niin teoriassa kuin käytännössä.

Se, onko kytkentä laillinen, on sitten ihan toinen juttu. Omassa käytössä tuskin kukaan tulee sakottamaan, mutta ei sille oikein ns. markkinoita löydy. Asetuksessa sanotaan: "Kylmävesijohdon on oltava suunniteltu ja asennettu siten, että kylmävesilaitteistossa olevan veden lämpötila saa olla enintään 20 celsiusastetta. Vähintään kahdeksan tunnin käyttämättömän jakson jälkeen veden lämpötila saa olla enintään 24 celsiusastetta. Lämminvesilaitteistossa olevan veden lämpötilan on oltava vähintään 55 celsiusastetta ja sitä on saatava lämminvesikalusteesta 20 sekunnin kuluessa. Lämminvesilaitteistosta saatavan veden lämpötila saa olla korkeintaan 65 celsiusastetta."

Pakkasella VILPin tilanne jonkin verran vaikeutuu, kun lämpötilaero muodostuu suureksi. Kohtuuden rajoissa tuo pumppauslämpötila on ainakin omassani vaikuttanut vain vähän ulos annettavaan tehoon, mutta sähkön kulutukseen sillä on suuri vaikutus eli COP kärsii lämpötilapyynnin noustessa. Lämpöpumppu lämmitys on matalalämpötila lämmitystä ja sellaisena se kannattaa pitää. Ettei tuo niukkuus vain tule tehojen loppumisesta? VILPien kanssa kun yleensä se nuukuus on huipussaan ja tehot tuppaa loppumaan jo paljon ennen koneen toimintarajan saavuttamista.

Näin on, mutta jos (ja toivottavasti KUN) sitä kapasiteettia rannikon tyypillisissä nollakeleissä riittää, miksi tehdä käyttövettä suorasähköllä - ellei sitten tosiaan korkeampi lämpötila tapa pumppua. Riippumatta tehdäänkö käyttövettä tai ei, kannattanee pumpun mitoitus katsoa huolella. Jopa näiden hienojen ja pirun kalliiden Niben VILPien tuotot romahtavat pakkasilla.

 

[pamppu]

Kylmävesijohdon on oltava suunniteltu ja asennettu siten, että kylmävesilaitteistossa olevan veden lämpötila saa olla enintään 20 celsiusastetta.

Kukaan ei ole kuitenkaan kai sanonut että esim suihkutiloihin tarttis tulla kylmää ensinkään? Toinen tarina on sitten että haalistettu ei lain edessä ole myöskään kuumavesi...

 

[Kellarinlämmittäjä]

kuinka suuri ero syntyy siitä että laite pumppaa korkeampaan lämpötilaan, onkin hyvä kysymys. Samalla logiikalla patterilämmityksessä (varsinkin yksilehtiset patterit ja hatara talo) VILPin elämänlanka jää lyhyeksi, kuten myös "liian pienen" invertterikoneen joka ajaa aina isoilla taajuuksilla?

Tätä ei taideta saada koskaan täällä varmuudella ratkaistua. Luulisi kopressorivalmistajien ja lämpöpumppujen valmistajien asiaa tutkineen ja testanneen. Remalla voisi pikkuhiljaa tulla kokemusta, siellä kun on koneita, jotka ovat olleet lämmityskäytössä ja pelkässä kuuman veden teossa.


Kun tietoa on vähän, täytyy pohtia:

1 ) Voisi hyvin kuvitella, että kompressorin kierroksia rajoittaa juuri mekaaniset voimat, joista kuluminenkin juontaa juurensa. Kierrosnopeuden kasvaessa esim. keskipakoisvoimat kasvavat potenssiin kaksi (tuotto kasvaa vain korkeintaan 1:1 kierrosnopeuteen)

2 ) Kompressorin tuotto "ylikierroksilla" jää virtaushäviöiden vuoksi alle 1:1:een teoreettisesta syrjäytystilavuudesta. Se joutuu siis pyörimään jo lähtökohtaisesti hieman pidemmän matkan kuin optiminopeudella. Muutkin kaasun virtausvastukset kasvavat. Ehkä juuri tämä selittää COP:n alenemisen huippukierroksilla.

3 ) Lämmönsiirrinten kapasiteetin vuoksi suurella lämpöteholla lämpötilaerot kasvavat. COP huononee ja paine-erot kasvavat. Isompi kone tekee saman työn "kevyemmin", pienemmillä lämpötilaeroilla.

4 ) Tuottolämpötilan kasvaessa paine(-ero) kasvaa eli paineesta johtuvat kitkavoimat kasvavat.

5 ) Kierrosten sekä tuottolämpötilan kasvaessa myös mekaanisten osien lämpötilat nousevat, mikä ainakin ohentaa öljyä. Voiteluaineen ohentuminen yleensä lisää kulumista, toisaalta se vähentää voiteluaineesta itsestään johtuvaa kitkaa. Viskoottisella voiteluaineella on helpompaa saavuttaa hyvä voitelu, mutta siitä seuraa taas omat häviönsä. Mikään mittaus ei ole osoittanut mitään positiivisia vaikutuksia huippukierroksilla, vaikka tuottolämpötila on vakio. Eli nuo vastavoimat voittavat teoreettiset edut.

6 ) Öljylle ja sen lisäaineille on suunniteltu jokin optimaalinen käyttölämpötila. Alhaisin ajateltava normaaliksi luettava käyttölämpötila ei välttämättä ole paras, mutta ylilämpö paitsi heikentää voiteluominaisuuksia, tyypillisesti myös tuhoaa sitä öljyä ja sen voitelua tehostavia lisäaineita. Ylisuuret voimat myös mekaanisesti leikkaavat öljyä ja sen lisäaineita. Eli nekin kuluvat ja huononevat.

7 ) Lämpötilan nouseminen lisää kaikkien aineiden reaktionopeutta. Jos kylmäainetta ylipäätänsä hajoaa, sen hajoamisnopeus ja reagointitaipumus esim. öljyn kanssa kiihtyy voimakkaasti lämpötilan noustessa. Tämä on ihan luonnon laki, mutta ei ole tietoa, onko tämän rooli merkittävä vai ei lämpöpumpussa ja niissä käytettävillä aineilla.

8 ) Tuottolämpötilan kasvaessa paine(-ero) kasvaa eli paineesta johtuvat kitkavoimat myös kasvavat. Voimien kasvu lisää kulumista väistämättä.

9 ) Autoissakin pienet koneet samassa korissa eivät kestä niin kauan kuin oikeasti vähän isommat. Jos koneet hajoavat käynnin aikana, ne hajoavat yleensä juuri "baanalla" tai käynnistettäessä.

# Liian alhaisilla nopeuksilla voitelukalvon kantavuuden pettäminen voi taas johtaa kulumiseen eli hydrodynaaminen voitelu ei enää toimi. Tätä tapahtuu aina enemmän tai vähemmän, kun kone käynnistyy. Voisi kuvitella, että alin käyntinopeus on rajoitettu sen verran ylös, että tätä ei kohtuuttomasti tapahdu. Toisaalta alhainen lämpötila ja siitä seuraava viskoottisempi voiteluaine ainakin jossakin määrin kompensoivat tätä.

# Liian alhaisilla nopeuksilla kompressorin sisäiset vuodot myös kasvavat. Tämä tuskin juurikaan sitä kuluttaa, mutta samaa hyödyllistä työtä kohti sen pitää pyöriä hiukan enemmän. Tämäkin tulee esille mitattaessa. Alhaisin mahdollinen pyörimisnopeus ei anna lämpötilasuhteille parasta mahdollista tulosta

Kaikkiaan tuossa on koko joukko syitä, miksi kompressori ei kestäisi niin kauan pumpattaessa korkeaan lämpötilaan (tai lähtien hyvin alhaisesta lämpötilasta). Samoin löytyy useita perusteita korkeiden kierrosten ilmeiselle turmiollisuudelle. Toki, voihan se kone vaikka "ruostua" puhki tai piirikortit hajota. Silloin on saman tekevää, millaisilla kierroksilla se on käynyt. Jos siitä ehtii kompressori kuitenkin kulua käytön aikana loppuun ilman aineiden karkaamista, uskoisin noista yllä olevista syistä löytyvän niitä tekijöitä, jotka ovat kompressorin elämän langan pituuteen vaikuttaneet.

Eli voisi se suurempi olla parempi monessa suhteessa.

 

[kotte]

Eikö vastaavaan lopputulokseen päästäisi lisäämällä hystereesiä tai voimakkaasti kerrostavalla varaajalla? Voihan sitä toki laittaa vaikka 2 varaajaa peräkkäin, mutta esim. tuon Niben käyriä katsomalla se jälkimmäinenkin kannattaisi lämmittää pumpulla (huom. jos ja vain jos ei merkittävästi lyhennä pumpun ikää ja kapasiteettia on ns. riittävästi eli ei ole pois lämmityksestä).

Jos tuon aikoo toteuttaa normaaleilla kylmäaineilla, niin täytyisi turvautua tulistuslämmönvaihtimeen, millä on puolestaan omat ongelmansa. Tulistuslämmönvaihdinkaan ei toimi hyvin kesäaikaan, jollei ole lämmityskuormaa. Tulistuslämmönvaihtimella saa periaatteessa tietyn määrän lämmöstä korkeassa lämpötilassa (yli 50 astetta), kunhan samalla on tarvetta matalassa lämpötilassa luovutetulle suuremmalle lämpömäärälle ja tuo kuuma vesi onnistutaan keräämään sopivaan kerrostavaan varaajaan.

 

[dumo]

Tätä ei taideta saada koskaan täällä varmuudella ratkaistua. Luulisi kopressorivalmistajien ja lämpöpumppujen valmistajien asiaa tutkineen ja testanneen. Remalla voisi pikkuhiljaa tulla kokemusta, siellä kun on koneita, jotka ovat olleet lämmityskäytössä ja pelkässä kuuman veden teossa.
....
Eli voisi se suurempi olla parempi monessa suhteessa.

Loogisella päättelyllä "makes sense". Teoriatasollakin lievästi haastava optimointiongelma. Oli miten oli, olen täysin samaa mieltä siitä, että kovilla pakkasilla kannattaisi varmaankin (usein tai lähes aina?) VILPin käyttöveden teossa vähintäänkin lopputulistus tehdä sähköllä, luonnollisesti ihan viimeistään kun saavutetaan piste, ettei kompura enää jaksa hoitaa sekä lämmitystä että käyttövettä. Missä lämpötilassa - siinä onkin vaikeampi ja hyvin tapausriippuvainen kysymys. Toisaalta taas tuntuisi oudolta, että kesäkeleillä tarvitsisi sähkön apua, jos deltaT on vaikkapa 35K, ja näin ollen alhaisempi kuin vaikkapa MLP:llä.

Jos tuon aikoo toteuttaa normaaleilla kylmäaineilla, niin täytyisi turvautua tulistuslämmönvaihtimeen, millä on puolestaan omat ongelmansa. Tulistuslämmönvaihdinkaan ei toimi hyvin kesäaikaan, jollei ole lämmityskuormaa. Tulistuslämmönvaihtimella saa periaatteessa tietyn määrän lämmöstä korkeassa lämpötilassa (yli 50 astetta), kunhan samalla on tarvetta matalassa lämpötilassa luovutetulle suuremmalle lämpömäärälle ja tuo kuuma vesi onnistutaan keräämään sopivaan kerrostavaan varaajaan.

Jep. Kirjoitin epäselvästi: Viittasin lähinnä siihen, ettei välttämättä tarvita eri varaajia, vaan lämmitetään kerrostavassa varaajassa alaosaa pumpulla ja tarvittaessa sähköllä tulistetaan yläosaa. Tai toisaalta, jos käyttövesi lämmitettäisiin pumpulla esim. 40C->55C, saavutettaisiin kaiketi parempi COP ja pumppu pääsisi helpommalla, kuin 50C->55C.

 

[kotte]

Viittasin lähinnä siihen, ettei välttämättä tarvita eri varaajia, vaan lämmitetään kerrostavassa varaajassa alaosaa pumpulla ja tarvittaessa sähköllä tulistetaan yläosaa. Tai toisaalta, jos käyttövesi lämmitettäisiin pumpulla esim. 40C->55C, saavutettaisiin kaiketi parempi COP ja pumppu pääsisi helpommalla, kuin 50C->55C.

Noin itsekin ajattelen, mutta kun edellä kirjoitin tulistuksesta, viittasin ns. tulislämpöpumppuun (näitä on ollut lähinnä suomalaisten valmistajien maalämpöpumpuissa). Eli tavanomaiset kylmäaineet tulistuvat kompressorissa toisaalta kylmäainekaasun fysikaalisten ominaisuuksien ja toisaalta kompressorissa aiheutuneiden häviöiden jäähdyttäjänä. Tuon seurauksena kuumakaasu nousee lähelle sadan asteen lämpötilaa normaalitoiminnassakin ja kuumakaasun jäähdyttämisestä lauhtumislämpötilaan saadaan luokkaa 20% kokonaislämpömäärästä hyvin kuumaksi (jopa lähes kuumakaasun alkuperäiseen lämpötilaan, jos koko 20% käytetään mahdollisimman tarkasti ao. tarkoitukseen).

Tuota 20% tulistuslämmön osuutta vain ei voi saada hyödyksi mainitulla tavalla yhdellä lämmönvaihtimella, jollainen vilpeissä ja ns. vaihtoventtiilimaalämpöpumpuissa on, vaan loppulämpötila jää huomattavasti matalammaksi. Varsinaisen tulistuslämmönvaihtimen vesivirtausta täytyy säätää jatkuvasti ja hyvin tarkasti, jos ajatuksena on toteuttaa moinen levylämmönvaihtimella, mutta riittävän pitkä spiraalimaisesti laskeva kuumakaasukierukka tulistusvaraajan yläosasta alareunaan sovittautuu tehtävään itsestäänkin melko tarkasti. Ja tuo tulistusvaraaja voi aivan hyvin (ja itse asiassa mieluumminkin) olla oma erillinen pönttönsä eikä sen tarvitse olla päälauhduttimeen liittyvän varaajan osa. Tulistinpöntön on kuitenkin ehdottomasti olla kerrostava, jotta se toimii kunnolla ja kaiken lisäksi aika suuri tilavuudeltaan. Mahdollinen sähkövastus haittaa oikeanlaisen kerrostuman muodostumista aika pahasti, eli jos tarvitaan sähköllä tehtävää priimausta, mieluiten sitten pitäisi vielä olla kolmas ja puhtaasti sähkölämmitteinen apuvaraaja tuollaisen tulistusvaraajan jälkeen. Kolmatta varaajaa ja sen sähkövastusta tarvittaisiin lähinnä poikkeuksellisten kulutuspiikkien kattamiseen.

Suurin ongelma järjestelylle on sen kankeus: laite ei mukaudu kovin hyvin, jos kulutus vaihtelee voimakkaasti. Vaihtelevaa kulutusta varten tarvittaisiin portaattomasti ohjattava virtaus, levylämmönvaihdintyyppinen tulistuslämmönvaihdin ja kerrostava pönttö, jossa tulistuslämmönvaihtimelta syötettävän virtauksen korkeus olisi jatkuvasti säädettävissä ja virtauksen pyörteilyt vaimennettavissa. Tämä sitten alkaisi olla vaativuudessaan jo avaruustekniikkaa muistuttavaa ja hinta sen mukainen.