pökö
Kaivo jäässä
Millä muulla?Tai korvaamalla se vesi jollain muulla primaarikierrolla paineen voi tiputtaa lähelle huonepainetta.
Seuraa alla olevaa videota nähdäksesi, miten asennat sivustomme verkkosovelluksena aloitusnäytöllesi.
Huom.: This feature may not be available in some browsers.
Millä muulla?Tai korvaamalla se vesi jollain muulla primaarikierrolla paineen voi tiputtaa lähelle huonepainetta.
Juu, kun tuon kirjoitin, en viitsinyt tarkistaa veden höyrynpainetaulukoita ja kirjoitin konservatiivisesti ("sadan barin päälle", jota tuhatkin olisi) ettei tule suotta liioitelluksi. Painevesireaktoreiden priimääripiirin paine sitten on eri asia kuin toisiokierron höyrystimien tuottama paine.Onhan ne paineet paljon korkeampia. OL3:ssa jo on 155 bar ja 300 C (höyry alle 100 bar). Veden kriittinen piste on 220 bar 374 C eli sen yläpuolella ei enää ole kiehumispistettä eikä voi erotella onko tuo vettä vai höyryä, joten painetta ei tarvitse enää tuosta tolkuttomasti nostaa lämpötilan noustessa. Polttovoimaloissa ei painetta tarvitse olla kuin putkissa ja erillisessä paineastiassa, joten noissa on helpompaa nostaa lämpötiloja ja parantaa hyötysuhdetta sähköntuotannossa.
Itseäni kuitenkin kiinnostaisi ymmärtää, mikä mekanismi tai mitkä mekanismit mahdollisesti tekee moisesta säädöstä edes jossain määrin itsensä stabiloivaa, ei ehkä yhtä voimakkaasti ja helposti ymmärrettävästi kuin hitaiden termisten neutronien lämpötilan nousu vaikuttaa reaktiivisuuteen (siis tässä tapauksessa jopa viivästämättömien neutronien kohdalla), mutta oikeaan tasapainotussuuntaan kuitenkin reaktiivisuutta vähentäen.
Millä muulla?
Vesi on ongelmallista siinäkin mielessä, että se "syö" neutroneita, mikä aiheuttaa epävarmuustekijöitä faasimuutosvaiheessa. Kiehutusvesireaktorit käyttävät tuota suorastaan hyväkseen, mutta Tsernobylin tapaus taas oli paljolti seurausta moiseen liittyvistä varjopuolista.Mutta vesi on ongelmallinen, juuri tuon matalan hyörystymiskynnyksen ja sen aiheuttaman painemuutoksen takia.
Vesi on ongelmallista siinäkin mielessä, että se "syö" neutroneita, mikä aiheuttaa epävarmuustekijöitä faasimuutosvaiheessa. Kiehutusvesireaktorit käyttävät tuota suorastaan hyväkseen, mutta Tsernobylin tapaus taas oli paljolti seurausta moiseen liittyvistä varjopuolista.
Itse pidän kiinalaisten kaasujäähdytteistä kuulakekoreaktoria mielenkiintoisena. Siinähän hiili on hidastimena, mutta hiili on sidottu mahdollisimman stabiilliin polttoaineen ja mahdollisen kantajametallin seokseen. Tuossa ei ole polttoainesauvoja, vaan polttoaine on pakattu painovoimalla kierrätettäviin kuuliin. Systeemi on osittain autonomisesti säätyvä ja käy äärimmäisen kuumana.Nestemetallit lienevät paras kompromissi kokonaisuudessaan, mielestäni.
Itse pidän kiinalaisten kaasujäähdytteistä kuulakekoreaktoria mielenkiintoisena. Siinähän hiili on hidastimena, mutta hiili on sidottu mahdollisimman stabiilliin polttoaineen ja mahdollisen kantajametallin seokseen. Tuossa ei ole polttoainesauvoja, vaan polttoaine on pakattu painovoimalla kierrätettäviin kuuliin. Systeemi on osittain autonomisesti säätyvä ja käy äärimmäisen kuumana.
On tuossakin epäilyttäviä asioita, eli onko polttoaine niin stabiilia kuin on tarkoitus ja miten se käyttäytyy, kun sisältö käytön mukana muokkautuu sekä onko polttoaineen kiertojärjestely mekaanisesti luotettava. Käsittääkseni kaasua pitää myös kierrättää voimakkaasti paineistettuna, jota lämmönsiirto saadaan riittävän tehokkaaksi.
Samoin sulaan suolaan perustuvat reaktoriratkaisut ovat mielenkiintoisia, koska ne sopivat nopeilla neutroneilla toimiviksi hyötöreaktoreiksi samalla, kun niiden autonomiset säätymismahdollisuudet ovat ilmeisesti metallijäähdytteisiä luotettavampia. Näistähän on osittain melko pitkäaikaisia koetuloksiakin.
Siitä olen minäkin samaa mieltä, että lyijy on luultavasti ydinreaktorin lämmönsiirtoaineena parhaasta päästä johtuen fysikaalisista ja kemiallisista ominaisuuksistaan. Lisäksi se on suhteellisen edullista ja helposti saatavilla (kun sitä on vuosituhansien aikana jo kaivettu valtavat määrät maan pinnalle käyttöön). Esimerkiksi natrium on kaikkea muuta kuin kätevä juurikin, jos on pienikin riski kosketuksesta veden kanssa.Mutta näissäkin, voi olla että kahden nesteen malli olisi ideaali, polttoaine suolaan sidottuna hitaalla kierrolla, ja jäähdytys metallilla nopealla kierrolla.
Siitä olen minäkin samaa mieltä, että lyijy on luultavasti ydinreaktorin lämmönsiirtoaineena parhaasta päästä johtuen fysikaalisista ja kemiallisista ominaisuuksistaan. Lisäksi se on suhteellisen edullista ja helposti saatavilla (kun sitä on vuosituhansien aikana jo kaivettu valtavat määrät maan pinnalle käyttöön). Esimerkiksi natrium on kaikkea muuta kuin kätevä juurikin, jos on pienikin riski kosketuksesta veden kanssa.
Noiden sulasuolapolttoaineratkaisujen etuna on mekaanisesti luotettava kierto, polttoaineen pysyminen homogeenisena ja mahdollisuus tehdä jäljelle jäävien aktinidien poistoa jatkuvana prosessina ja luotettavat monitasoiset turvajärjestelymahdollisuudet.
Termodynaamisesti on mahdollista päästä paljon parempaan kuin nykyreaktoreilla, vaikkei kaiketi aivan kaasujäähdytteisten mahdollisuuksien tasolle.
Helium taitaisi olla ideaalinen siirtokaasu, mutta tietenkin kallista ja saatavuus rajoitettua. Helium on käytännössä aina superkriittisessä tilassa, kulkee kevyesti ja lämpökapasiteetti on virtausvastuksiin nähden mainio. Helium ja hiilidioksidihan toimivat paineisena myös jossakin määrin hidastimena (vaikka kaasun harvuus tietenkin heikentää suuresti vaikutusta). Hiilidioksidi saattaa hiukan kaapata neutroneja, mutta helium lienee tällaisessa käytössä melko inerttiä?Sekondaari sitten vaikka superkriittisellä co2:lla ja hyötysuhde todella korkea?
Helium taitaisi olla ideaalinen siirtokaasu, mutta tietenkin kallista ja saatavuus rajoitettua. Helium on käytännössä aina superkriittisessä tilassa, kulkee kevyesti ja lämpökapasiteetti on virtausvastuksiin nähden mainio. Helium ja hiilidioksidihan toimivat paineisena myös jossakin määrin hidastimena (vaikka kaasun harvuus tietenkin heikentää suuresti vaikutusta). Hiilidioksidi saattaa hiukan kaapata neutroneja, mutta helium lienee tällaisessa käytössä melko inerttiä?
Perin pienet on tiheyserot ja ominaislämpötilaerot tavalliseen typpeen. Liittyykö tuo jotenkin eri isotooppien kykyyn ohjata tai hallita ydinreaktioita?Yksi mielenkiintoinen kaasu, ja lupaava, primaarikiertoon on muuten raskas typpi.
Perin pienet on tiheyserot ja ominaislämpötilaerot tavalliseen typpeen. Liittyykö tuo jotenkin eri isotooppien kykyyn ohjata tai hallita ydinreaktioita?
Fysiikan opettajani käytti noista fissiossa välittömästi lähteneistä nimitystä kerkeät ja jonkin ajan päästä halkeamistuotteista pullahtaneista viivästyneet neutronit. Nämä kai kummatkin ovat lähtiessään nopeita, kunnes ne syystä tai toisesta hidastuvat, esimekiksi törmäyksissä atomeihin. Olenko oikeassa. Reaktorin säädettävyys perustuu käsittääkseni noihin viivästyneisiin neutroneihin.
Ilmeisestikin kiertoprosessi olisi kuitenkin rankine, eli on saatava alle 30-asteista jäähdytysvettä? Lauhkealla vyöhykkeellä ja Suomen kaltaisessa ilmastossa tuo ei toki olisi mikään ongelma. Suljettu brayton hukannee syöttöpumpun korvaavassa kompressorissa ylimääräistä tehoa.Mutta turbiinikäytössä superkriiittisellä co2:lla saavutetaan käsittääkseni jonkin verran parempi hyötysuhde ja todella merkittävästi pienemmillä turbiineilla ja lämmönvaihtimilla, johtuen kaasujen ominaisuuksista.
Sula lyijy jäähdytysaineena tuntuu maallikosta todella mielenkiintoiselta. Mitenkähän se saadaan uudestaan sulaksi, kun se, tai osakin joskus jähmettyy putkistoihin?
Putkiston ja eristeiden tms. väliin pitää asentaa riittävät sähkövastukset. Voimalaitokseen saa verkosta enemmän kuin riittävästi sähköä.Sula lyijy jäähdytysaineena tuntuu maallikosta todella mielenkiintoiselta. Mitenkähän se saadaan uudestaan sulaksi, kun se, tai osakin joskus jähmettyy putkistoihin?
Sula lyijy jäähdytysaineena tuntuu maallikosta todella mielenkiintoiselta. Mitenkähän se saadaan uudestaan sulaksi, kun se, tai osakin joskus jähmettyy putkistoihin?
Argon on halvin jalokaasu. Ilma ei käy, koska melkein kaikki metallit hapettuvat nopeammin tai hitaammin kuumana, lyijykin. Kulta ja platina yms. saattavat olla poikkeus. Hiilidioksidi reagoi monien metallien kanssa kuumana (etenkin raudan kevymetalleista puhumattakaan). Typpikin reagoi monien metallien kanssa sulassa tilassa tai hehkuvana.Teollisuudessa käytetään sulan metallin puhaltamiseen ja puhdistamiseen argonia, en oikeastaan tiedä miksi, ehkä sekin kävisi.
Moderointi on nopeiden reaktoreiden säätöön käytettävissä oleviin negatiivisiin takaisinkytkentäilmiöihin nähden todella tuju väline, mutta aiheuttaahan se samalla omia hankaluuksiaankin. Riippuu aivan nopean reaktorin rakenteesta ja jäähdytysperiaatteesta, miten voimakkaita fysikaalisia luonnnollisia takaisinkytkentämahdollisuuksia on käytettävissä. Nopeiden rekatoreiden kanssa joka tapauksessa toimitaan alueella, missä toiminta-alue ydinketjureaktion sammumisen ja vaaralliseksi kiihtyneen tilan välillä on paljon kapeampi kuin nykyvoimalareaktoreilla.kyllä hallinta tapahtuu pitkälti täysin passiivisesti, ja on tavallaan jopa helpompaa kuin hitaissa, kun moderointi voidaan jättää kalkyylistä pois.
Moderointi on nopeiden reaktoreiden säätöön käytettävissä oleviin negatiivisiin takaisinkytkentäilmiöihin nähden todella tuju väline, mutta aiheuttaahan se samalla omia hankaluuksiaankin.
Riippuu aivan nopean reaktorin rakenteesta ja jäähdytysperiaatteesta, miten voimakkaita fysikaalisia luonnnollisia takaisinkytkentämahdollisuuksia on käytettävissä.
Nopeiden rekatoreiden kanssa joka tapauksessa toimitaan alueella, missä toiminta-alue ydinketjureaktion sammumisen ja vaaralliseksi kiihtyneen tilan välillä on paljon kapeampi kuin nykyvoimalareaktoreilla.
Onko tuo neutroniheijastimesta johtuva ilmiö vai mikä pohjimmiltaan lisää vuotoa lämpötilan noustessa? Materiaalithan tietenkin pyritään valitsemaan mahdollisimman taloudellisiksi käyttötarvetta vastaamaan, joten jo satojen asteiden lämpötilan nousu on jotakin, mitä on yleensä pystyttävä ehdottomasti välttämään.Ja nimenomaan lämpötilan nousun aiheuttama ylimääräinen vuoto on erityisen tehokas ohjausmekanismi, jota hitaissa ei ole.
Onko tuo neutroniheijastimesta johtuva ilmiö vai mikä pohjimmiltaan lisää vuotoa lämpötilan noustessa? Materiaalithan tietenkin pyritään valitsemaan mahdollisimman taloudellisiksi käyttötarvetta vastaamaan, joten jo satojen asteiden lämpötilan nousu on jotakin, mitä on yleensä pystyttävä ehdottomasti välttämään.
Silmäilin kyllä tuota, mutta itselleni jäi käsitys, että vaikuttavat muutokset muutokset ovat kukin prosentin osien luokkaa (toisin kuin termisillä reaktoreilla). Noilla ehdoilla on haastetta itsesäätelylle ...Tuossa linkatussa paperissa oli kerrottu tarkemmin, mutta aksiaalinen lämpölaajeneminen aiheuttaa ihan geometrisesti radiaalista vuotoa ja sama toisinpäin.
Silmäilin kyllä tuota, mutta itselleni jäi käsitys, että vaikuttavat muutokset muutokset ovat kukin prosentin osien luokkaa (toisin kuin termisillä reaktoreilla). Noilla ehdoilla on haastetta itsesäätelylle ...
Sen toki ymmärrän, että esimerkiksi säätösauvat on ehkä mahdollista tukea niin, että lämpeneminen vaikuttaa niiden neutroniabsorptio-ominaisuuksiin melko huomattavasti.
FuelSalt = openmc.Material(1, "FuelSalt", temperature=1000)
fuel.temperature = 1000
Käsittääkseni vaikeuksien kanssa useimmiten, kun kyse on voimareaktoreista, eikä noita ole kovin paljon rakennettu edes prototyyppikäyttöön (ja niistä on tyypillisesti luovuttu). Aseplutoniumin tuottamiseen tarkoitetut reaktorit on toki saatu aikanaan pelaamaan (tavallaanhan nuokin ovat hyötoreaktoreita).No, onhan noita kuitenkin rakennettu ja ajettu.
Tsernobyl taisi tussahtaa, kun vesi hävisi, mutta kyse ei ollut moderaatiosta, vaan tavallisen veden mukana kadonneesta säätösauvavaikutuksesta. Raskaan veden käyttö pelastaa Candun kohdalla.Ne erot eivät tarvitse olla mitään älyttömän suuria, koska kun moderaattoria ei kerran ole, ei oikein mikään saa reaktiota kiihtymään yllättäen.
Tuo on ilman muuta huomattava etu. Itse pidän (asioista liian vähän tietävänä) sulasuolarakenteita lupaavimpana ja niissähän on sellainen turvaominaisuus, että reaktion käynnissäpysyminen perustuu aika paljon nestemäisen polttoaineen pitämiseen geometrisesti lähes pallomaisena heijastinmateriaalin ympäröimänä. Reaktion karkaamis- tai ylikuumenemisuhan tilanteessa täytös voidaan lorauttaa alla olevaan laakeaan ja neutroneja imevällä aineella vuorattuun vaippaan (kävisiköhän riittävän paksu vesivaippa, ehkä boorisuoloilla terästettynä, tarkoitukseen, jos geometrian takia neutronien eliminointi saattaisi voittaa hidastusvaikutuksen ja keskellä on vielä booripitoisesta materiaalista tehtyjä sauvoja tms.?). Toisaalta polttoaine saadaan sekoittamalla pysymään tasalaatuisena, uutta voidaan syöttää mukaan ja joitakin jätteitä uuttaa pois laitoksen käydessä.Ylipäätänsä tuo nopea reaktori vaikuttaa kaikin tavoin hyvin houkuttelevalta, kun puhutaan uraanireaktorista. Siinähän voidaan käyttää suoraan U-kasia ja kaikki rikastaminen jne jää pois - ja uraanista saadaan hyödynnettyä melkein kaikki vs nykyinen muutama prosentti. Samoin mukana palaa nätisti kaikki pitkäaikaista harmia aiheuttavat jätteet.
Käsittääkseni vaikeuksien kanssa useimmiten, kun kyse on voimareaktoreista, eikä noita ole kovin paljon rakennettu edes prototyyppikäyttöön (ja niistä on tyypillisesti luovuttu). Aseplutoniumin tuottamiseen tarkoitetut reaktorit on toki saatu aikanaan pelaamaan (tavallaanhan nuokin ovat hyötoreaktoreita).
Tsernobyl taisi tussahtaa, kun vesi hävisi, mutta kyse ei ollut moderaatiosta, vaan tavallisen veden mukana kadonneesta säätösauvavaikutuksesta. Raskaan veden käyttö pelastaa Candun kohdalla.
Tuo on ilman muuta huomattava etu. Itse pidän (asioista liian vähän tietävänä) sulasuolarakenteita lupaavimpana ja niissähän on sellainen turvaominaisuus, että reaktion käynnissäpysyminen perustuu aika paljon nestemäisen polttoaineen pitämiseen geometrisesti lähes pallomaisena heijastinmateriaalin ympäröimänä. Reaktion karkaamis- tai ylikuumenemisuhan tilanteessa täytös voidaan lorauttaa alla olevaan laakeaan ja neutroneja imevällä aineella vuorattuun vaippaan (kävisiköhän riittävän paksu vesivaippa, ehkä boorisuoloilla terästettynä, tarkoitukseen, jos geometrian takia neutronien eliminointi saattaisi voittaa hidastusvaikutuksen ja keskellä on vielä booripitoisesta materiaalista tehtyjä sauvoja tms.?). Toisaalta polttoaine saadaan sekoittamalla pysymään tasalaatuisena, uutta voidaan syöttää mukaan ja joitakin jätteitä uuttaa pois laitoksen käydessä.
Tuosta on ollut erilaisia selvityksiä, mutta tuosta säätösauvojen suunnitteluvirheestä ääriasennossa on tosiaan raportoitu. Itse olen ymmärtänyt, että kiehumakuplien muodostumisella jäähdytysvesikiertoon olisi ollut myös huomattava merkitys, sillä vesi ei tuossa konstruktiossa olisi niinkään toiminut hidastinroolissa, vaan lähinnä neutronien absorptioaineena. Kuplien muodostuessa, neutronitase olisi päässyt nopeasti ryöpsähtämään.Tsernobyl nimenomaan räjähti, kun hätäpysäytyksen johdosta lasketut säätösauvojen grafiittipäät ylimoderoivat lämpötehon yli sataan gigawattiin.
Vesi ei siinä vaiheessa enää ollut mukana kuviossa, juurikaan. Toki veden höyrystyminen oli varsinaisen vaurion mekanismi, muttei itse ylireaktiivisuuden.
Tuosta on ollut erilaisia selvityksiä, mutta tuosta säätösauvojen suunnitteluvirheestä ääriasennossa on tosiaan raportoitu. Itse olen ymmärtänyt, että kiehumakuplien muodostumisella jäähdytysvesikiertoon olisi ollut myös huomattava merkitys, sillä vesi ei tuossa konstruktiossa olisi niinkään toiminut hidastinroolissa, vaan lähinnä neutronien absorptioaineena. Kuplien muodostuessa, neutronitase olisi päässyt nopeasti ryöpsähtämään.
Kun lukee esimerkiksi engl. Wikipedian kuvauksen tapahtumista, jotka liittyivät pääräjähdykseen, niin vaikka säätösauvoihin liitetyt grafiittiosuudet mursivat tapahtuman aluksi kamelin selän ja saivat jopa satakertaisen tehon aikaan, lopullinen katastrofi syntyi, kun jäähdytysvesi purskahti reaktorin putkistoista paineen ne rikottua ja vesi korvautui putkissa höyryllä. Reaktorin void coefficient nyt sattui olemaan rakenteesta johtuen positiivinen (tätähän yleensä pyritään reaktorisuunnittelussa kaikin keinoin välttämään) ja syntynyt neutroneja imevän veden yhtäkkinen ryöpsähdys veks teki reaktorista käytännössä laukeavan ydinpommin.Mutta ilman grafiittikärkien _yhtäaikaista_ insertointia ei tuo satojen tonnien kansi olisi ikinä lähtenyt sijoiltaan ja koko episodi olisi ollut rajattu paikallinen tragedia, parin palstan uutinen.