Ei kai tuo etu noin suuri ole? Pienjännitteen yläraja on tasasähköllä 1500 V ja vaihtosähköllä 1000 V. Itselläni ei kylläkään ole tietoa siitä paljonko hintaero on saman energiamäärän siirtämisessä tasavirralla vs. vaihtovirralla.
Verrataanko nyt omenoita ja appelisiineja? "Pientä pienemmälle" jännitteelle tarkoitettuja tasajännitekaapeleita tietenkin saa verkkojännitekaapeleita halvemmalla esimerkiksi autosähkötarkoituksiin, mutta verkkojännitetasolla oleville erityisille tasajännitekaapeleille lienee sen verran vähän kysyntää, että tuskin saa halvalla? Pienjännitetasolla ja verkkotaajuudella ei eristeiden dielektreettihäviöillä tms. ole merkitystä. Tasajännite on johdonsuojausmielessä hankalaa jo muutaman sadan voltin jännitteillä (voi vain katsoa vaikkapa raitiovaunujen 700V:n luokkaa olevien avojohdinkytkimien rakennetta ohi kulkiessaan). Toisaalta kupari on kallista, joten jännjitteiden pudottaminen ei voi olla taloudellista. Tasasähköllä kaikenlainen jännitetasojen muuttaminen vaatii erikoisen kalliita ratkaisuja (käytännössä muuttamista suurehkotaajuiseksi vaihtovirraksi, vaihtovirtamuuntajaa ja muuttamista uudelleen tasavirraksi).
En tiedä mistä tutkimuksesta mahtaa olla kyse, mutta löysin pari opinnäytettä:
Tuolla ei ole merkitystä verkkotaajuudella, korkeilla radiotaajuuksilla sitäkin enemmän.
Kontekstista irrotettuna tuo ei oikeastaan kerro mitään. Jutussahan on lähdetty LVDC-siirron 1500V:n tasavirtajännitteestä, joten totta kai selvitään ohuemmilla johtimilla (kuten selvittäisiin, jos rakennukseen tuotaisiin korkeampijännitteistä vaihtovirtaa kuten esimerkiksi USA:ssa tyypillisesti käytetyssä sähkönjakeluratkaisussa kiinteistöä lähimmälle muuntajalle).
USB-C taitaa olla ainoa tarkoitukseen standardoitu liitin (?) ja näkeehän noita jo joissakin 230V jatkojohdoissa. Pieni ja suhteellisen kätevähän tuo on. Moinenhan vaatii neuvotteluelektroniikan ja jännitesäätöisen erillisen virtalähteen jokaiselle laitteella ja pistorasialle ja käsittääkseni edellyttäisi esim. 48V tasavirran johtamista joka pisteeseen, jotta siitä voidaan muodostaa neuvottelutuloksena valittu jännitetaso. Toki suurempaakin tasajännitettä voisi käyttää, mutta lieneekö tuosta sitten riittävää etua siihen nähden, että teho siirretäänkin 230V vaihtovirralla? Toki yksivaihen vaihtovirtasyöttö vaatii puskurikondensaattoria tms. ja kolmivaiheisen tehon vienti joka pistorasiakeskittymälle lienee turhan hankalaa. Kolmas vaihtoehto olisi korotetulla taajuudella toimiva tehon vienti kuten lentokoneiden 400HZ:llä, jolloin syöttö pistokkeelle voisi tapahtua varsin pienen suojamuuntajan, tasasuuntajan ja puskurikondensaattori-suodatinpiirin kautta ja jännitekin voitaisiin valita puolijohdereleillä toteutetuilla käämikytkimillä.
Olisin kiinnostunut lukemaan, jos joku avaisi noin uskomattomalta vaikuttavan asian fysikaalista perustaa (joista en jälkimmäisenkään osalta löytänyt tuosta LUT:n aineistosta mitään ajatusta tukevaa).
Maa on joka tapauksessa maa, eli jos se vaihdetaan keskelle, niin sittenpä täytyy ulkopuolelle kääriä nykyistä paljon kestävämpi eriste, kun vaippa on heti maan vieressä ja pinta-alakin kasvaa. Kestäväthän nosturitkin kolminkertaisen kuorman jo normin perusteella siihen nähden, millä niitä saa käyttää rikkomatta säännöksiä.
Olisin kiitollinen, jos löydät juuri tuohon liittyvän jutun viitteen. Katselin aikaisemmin esillä olevia viitteitä "sillä silmällä", mutta en oikeastaan löytänyt sen kummempaa juttua kuin tuo edellinen (eli johtimien käyttäminen speksattua korkeammalla jännitteellä on moniteräinen juttu ja tasajännite tuo omast uudet riskinsä, vaikka jotkut vaihtovirtaan liittyvät vähenevät).
Tuo oikeastaan vahvistaa käsitystä, jonka olin jo saanut, eli ideana olisi rakentaa erillinen +-750V tasajännitesiirtoverkkon 20kV keskijänniteverkon ja 3~ 400V verkon väliin. Standardit sallivat "pienjännitesiirron" tasavirralla noilla edellytyksillä, kun taas vaihtovirralla ilmeisesti sähköiskuvaara rajoittaa jakelujännitteitä. Säästöt tulisivat keskijännitepuolelta ja pienessä määrin matalajännitejakeluverkon puolelta, kun taas tasavirta-LVDC täytyisi kuitenkin rakentaa ja erityisesti liittymäkohtaiset DC-AC-konvertterit nostaisivat kustannuksia (ja nostaisivat häviöitäkin, ellei noiden kehittämiseen satsata riittävän paljon).
Juu, mutta laskennalliset kustannussäästöt olivat aika marginaalisia ja tyhjäkäyntihäviöt olivat suhteellisen suuret ja hyötysuhde huono demonstraatioverkossa, joka rakennettiin Elenialle (?, palveli useampaa pienkiinteistöä). Toki parempia periaateratkaisuja tunnetaan, eli kehitys on tuossa suhteessa mahdollista.
www.kerava.fi
www.lansivayla.fi
checkwatt.se
Tuossa listattiin siis etävalvottavat systeemit. Ei se kyllä kaukaa haettua ole että kiinalaiset haluaisi takaportteja USAn sähköverkkoon
Mutta halvan hinnan himo voittaa vaikka riskit tiedettään. Eikä ole ainoa asia missä "ei mitään ongelmaa" ajatelu on päälinmäisenä koska nenän varsi on niin lyhyt.
www.talouselama.fi
Akun omistaja olisi ilman muuta sähkön myyjä ja aivan samalla viivalla muiden voimalaitosten omistajien kanssa. MIelestäni sähkömarkkinoiden kannalta ongelma ei ole tässä, vaan siinä, että akun omistajan reunaehdot kaupankäynnille ovat kovin erilaiset kuin tavanomaisella sähkön tuottajalla tai sähkön kuluttajalla, koska kyse on nimenomaan sähkön siirrosta toiseen ajankohtaan. Tuottajahan tietää, mitä on sähköstä saatava, jotta toiminta on kannattavaa ja tarjoaa tällä hinnalla. HInta voi ja yleensä nouseekin, jos tarjous hyväksytään. Vastaavasti ostaja tietää, miten paljon sähköä tarvitsee, jos hinta on tietty ja tekee tarjouksen tuon perusteella (käytännössä porrastettuna tai jatkuvista paloista koostuvana käppyränä). Akun omistajalle kriittistä on saada sähköä halvemmalla, millä myy ja jollei ostotarjous mene lävitse, ei ole mitä myydäkään. Sen sijaan on aivan sama, mitä hintataso on maan ja taivaan välillä, kunhan vain marginaali on positiivinen ja kattaa kulut ja sähköiset häviöt ja tuottaa kohtuullisen voiton. Rahojahan ei tarvitse sijoittaa edes vuorokaudeksi vaikka olisi kuinka kallista, jos on samalla varma tilaus myydä sähkö takaisin ainakin marginaalin verran kalliimmalla.
Vuorokauden yli siirtyvät erät nykyinenkin vuorokausihintojen laskenta ottaa mukaan ja näiden sekä mahdollisesti nykyisin puuttuvan vuorokauden sisäisen akkusiirron yhdistelmille puolestaan voi antaa yhdistelmätarjouksen tai erilliset osatarjoukset. Tällaiseen on nykyisinkin monipuolisia vaihtoehtoja.
