Etätyöt

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja fraatti
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Se on juurikin niin kuin Mikkolanin tuttu etäilijä totesi. Kun hommat tökkii, niin sen sijaan, että kiroilisi avokonttorilla ja pärisisi kahvihuoneessa, niin voi mennä hetkeksi vaikka pilkkomaan puita. Sitten kun pääsee flow-moodiin, voi etänä tehdä hommat valmiiksi vaikka kahdelta yöllä.
 
Tuttu etäilijä heitti hommat sikseen kesken päivän ja lähti lenkille. "No ompas edesvastuutonta" totesin. Sanoi siihen että ei ne ongelmat ratkea ruutua tuijottamalla, kunnon breikki tekee tosi hyvää kun aivot irtaantuu hetkeksi työstä. Taitaa tehdä jotain projektihommia niin voi niitä miettiä käymättä edes omassa työhuoneessa.
Täh? 🤭 Olen tehnyt etätöitä koronasta alkaen. Kyllä kai mää käyn myös lounasaikaan tunteroisen lenkin vähintään 3 kertaa viikossa. Toki omalla ajalla, mutta keskellä työpäivää. Esimiehen kanssa tavoitekeskustelussa sovittiin yhdeksi tavoitteeksi hyvinvoinnista huolehtiminen ja siihen oiva tapa on lenkki keskellä päivää.
 
Vahva komppaus tälle. Innovointi tarvitsee oman työilmapiirinsä, ei jalkaa lattiaan polkemalla sitä saa. Hyvä yhdistelmä on ohuessa yläpilvessä huiteleva taivaanrannan maalari ja inhorealisti, joille annetaan tilaa työstää.
Taisin itse olla se taivaanrannanmaalari, kun edellisessä jobissa toimin sisäisenä muutoskonsulttina, operatiivisten prosessien ja tietojärjestelmien kehitystehtävässä.
Ei sen teamsin ruudun läpi saa pöhinää aikaan ja ideointeja, tai en ainakaan saanut.
Kamera + ruutu kombolla kaikki pitää ola jäsenneltyä agendaa myöten jne

Tuttu etäilijä heitti hommat sikseen kesken päivän ja lähti lenkille. "No ompas edesvastuutonta" totesin. Sanoi siihen että ei ne ongelmat ratkea ruutua tuijottamalla, kunnon breikki tekee tosi hyvää kun aivot irtaantuu hetkeksi työstä. Taitaa tehdä jotain projektihommia niin voi niitä miettiä käymättä edes omassa työhuoneessa.
Olen 100% samaa mieltä. Breikki ja liikkumaan tai jotain ihan muun tekemistä välillä virkistää kaalia. Sopii niin yksilötyöskentelyyn kuin ryhmässä
 
Taisin itse olla se taivaanrannanmaalari, kun edellisessä jobissa toimin sisäisenä muutoskonsulttina, operatiivisten prosessien ja tietojärjestelmien kehitystehtävässä.
Mä taas taisin olla enemmän se inhorealisti samantyyppisissä duuneissa. Tiimin Teams-palaverit olivat siitä hyviä, että kun nosti käpälän pystyyn, niin sai puhua asiansa loppuun eikä kukaan ruvennut vänkäämään kesken puheenvuoron. Lisäksi taustalla oli jäsennelty operatiivinen prosessi juuri siitä aiheesta eikä prosessiin tarvittava tieto hypännyt jostakin tuntemattomasta tai mahdottomasta paikasta. Lisäksi jutut eivät lähteneet rönsyleimään Teamsissa niin helposti.

Puolensa kaikella, oltiin me välillä tiimin kanssa ulkoilemassa yhdessä aamupäivän, voisi puhua hyötyliikunnasta. :)
 
En tiedä olenko vain ollut ikäni idioottien ympäröimä, mutta en kyllä muista yhtäkään kokouksessa syntynyttä innovaatiota. Kaikissa keksinnöissä ja muissa merkittävissä tapahtumissa on ollut kyse jonkun fiksun ihmisen itsenäisessä työssään saamasta ideasta. Ehkä näiden innovaatiojohtajien mielestä se keksintö on syntynyt sitten sillä hetkellä kun idea on ääneen kerrottu palaverissa.

Tai ehkä en vaan osaa pitää innovaatioina sellaisia käsienheiluttelujuttuja.
 
Se on aikalailla totta, ettei kokouksissa innovoida, ne on päätöksentekoa varten kun osallistujat ovat ennakkoon perehtyneet agendaan - joka sekin tuntuu olevan harvinaista nykyään.

Etänä hommat etenee hyvin myös pelkässä chatissa, ei tarvita kameroita. Chatissa myös innovoidaan, kunhan osallistujat ovat entuudestaan tuttuja - sama juttu vaikka istuttaisiin konttorilla, ei toisilleen vieraat keskenään innovoi. Kollegoihin puolestaan tutustutaan parhaiten epämuodollisissa tilaisuuksissa, erinäisissä firmahäppeningeissä ja illanistujaisissa joita ei nykyään ihmeemmin järjestetä.
 
En tiedä olenko vain ollut ikäni idioottien ympäröimä, mutta en kyllä muista yhtäkään kokouksessa syntynyttä innovaatiota. Kaikissa keksinnöissä ja muissa merkittävissä tapahtumissa on ollut kyse jonkun fiksun ihmisen itsenäisessä työssään saamasta ideasta. Ehkä näiden innovaatiojohtajien mielestä se keksintö on syntynyt sitten sillä hetkellä kun idea on ääneen kerrottu palaverissa.

Tai ehkä en vaan osaa pitää innovaatioina sellaisia käsienheiluttelujuttuja.
Kokoukset ja "kehittämiskokoukset" onkin eri asia. Ihan hyvin teamsin yli ideat lentelee kun on varattu tyyliin klo 12-16 jollekin prosessin kehittämiselle tms.
Se on aikalailla totta, ettei kokouksissa innovoida, ne on päätöksentekoa varten kun osallistujat ovat ennakkoon perehtyneet agendaan - joka sekin tuntuu olevan harvinaista nykyään.

Etänä hommat etenee hyvin myös pelkässä chatissa, ei tarvita kameroita. Chatissa myös innovoidaan, kunhan osallistujat ovat entuudestaan tuttuja - sama juttu vaikka istuttaisiin konttorilla, ei toisilleen vieraat keskenään innovoi. Kollegoihin puolestaan tutustutaan parhaiten epämuodollisissa tilaisuuksissa, erinäisissä firmahäppeningeissä ja illanistujaisissa joita ei nykyään ihmeemmin järjestetä.
Juuri näin. Vapaamuotoisissa ei-scriptatuissa tapahtumissa ideoidaan. Se että tiimi käsketään kerran kvartaalissa täyteen aikataulutettuun f2f-päivään missä jokainen minuutti on tarkkaan suunniteltu ja aikataulut menee aina pitkäksi, ei oo oikeestaan yhtään teamsia parempi tilaisuus innovoida. Vapaamuotoisuus, aikatauluttomuus jne kunniaan.
 
Kokoukset ja "kehittämiskokoukset" onkin eri asia. Ihan hyvin teamsin yli ideat lentelee kun on varattu tyyliin klo 12-16 jollekin prosessin kehittämiselle tms.
Jos tarkoitat toimivalla "kehittämiskokouksella" jotain tuollaista missä porukalle buukataan 4 tunnin "luurit päässä"-sessio ilman valmistelua niin minä kyllä rupean mieluummin pitkäaikaistyöttömäksi.
 
En oikein hiffaa miksi työssä tarvitaan "ideoita"? Joku taiteilija porukka varmaan tarviikin ideoita mutta normi työ tehtäneen enempi kaavan mukaan ( oisko kellään hyvää ideaa miten ne noudattaisivat sitä kaavaa? ).
Toki töitä on laidasta laitaan mutta harvemmin mihinkään työhön tarvitaan ideanikkareita ja teamsissa he onkin suorastaan rasittavia.
"Tuttu etäilijä" sanoi että inhoaa noita isoja teamssi-kokouksia, niitä kun pukkaa 3 - 4 samalle päivälle ja päälekkäinkin niin päivä on pilalla: "Aikuisen henkilön työ-aikaa hukkaantuu ihan turhaan"
Tuttu etäilijä sanoi että hän tykkää puurtaa ja keskittyä asiaan 3 - 4 tuntia putkeen ilman häiriöitä, kellot ja kalenterit unohtaen. Sitten 2 - 4 tuntia soffalla päivätorkuilla tai lenkillä. Oman solunsa kanssa, jossa on ehkä 3 henkeä, pitää kyllä pieniä palavereita mutta pelkkää asiaa, sitten siinä tiimissä on populaa enemmän mutta ne on enempi osaamattomia, joilta "kaava" hukassa ja ilmeisesti haluavat keskustella ideoista.
 
En oikein hiffaa miksi työssä tarvitaan "ideoita"? Joku taiteilija porukka varmaan tarviikin ideoita mutta normi työ tehtäneen enempi kaavan mukaan ( oisko kellään hyvää ideaa miten ne noudattaisivat sitä kaavaa? ).
Toki töitä on laidasta laitaan mutta harvemmin mihinkään työhön tarvitaan ideanikkareita ja teamsissa he onkin suorastaan rasittavia.
Tässä jo 33v R&D ja IT-hommissa työskennelleenä erilaiset ideat ja ajatukset on nimenomaan niitä joilla se työ syntyy. Toki on paljon erilaisia lainalaisuuksia mitä pitää noudattaa ja siksi joitain rutiinejakin suorittaa, mutta loppupelissä melko luovaa työtä tämä(kin) kuitenkin on.
 
Ideointia ja ideoiden kypsyttämistä tarvitaan koko ajan. Tai sitten ei, jos 'näin on aina tehty' on periaatteena. Joskus on hyvä miettiä, miksi näin on aina tehty. Hyvässä ja pahassa tietotekninen kehitys antaa uusia mahdollisuuksia, kun lähes kaikki tieto on jo sähköisenä.

Jos on hoidellut vaikka läheisen kuoleman jälkiselvittelyä, niin mieleen tulee useita ideoita, joilla turhaa asiointia eri yrityksissä ja julkisissa palveluissa saisi vähennettyä. Ideat vaan pitää kypsyttää käytäntöön. Joskus riittää tasajalkaa hyppiminen, kiroilu ja unohdus eikä idea pääse jalostumaan.
 
Tässä jo 33v R&D ja IT-hommissa työskennelleenä erilaiset ideat ja ajatukset on nimenomaan niitä joilla se työ syntyy. Toki on paljon erilaisia lainalaisuuksia mitä pitää noudattaa ja siksi joitain rutiinejakin suorittaa, mutta loppupelissä melko luovaa työtä tämä(kin) kuitenkin on.
Kunnollinen ideahan nimenomaan lähtee sisäistettyjen tosiasioiden perustalta eikä ole mitään villien ajatusten heittelyä sinällään (vaikka todella hedelmälliset ideat monesti syntyvätkin kaavoista vapaan "irroittelun" jalostumana). Suomalaisten toivo nimenomaan on, että jotkut saavat hyviä ideoita, tavalla ja toisella, ja sitten onnistuvat systemaattisella ja tapauksesta riippuen enemmällä tai vähemmällä puurtamisella viemään nuo käytännön tuloksiksi (mitä vähemmällä puurtamisella onnistuu tuloksiin nähden, sen parempi, eli juuri tuollaiseen johtavat ideat ovat parhaimpia). Samahan on tilanne kaikkialla ja joka ei moisessa kelkassa pysy mukana, jää muiden jalkoihin.
 
Tässä jo 33v R&D ja IT-hommissa työskennelleenä erilaiset ideat ja ajatukset on nimenomaan niitä joilla se työ syntyy. Toki on paljon erilaisia lainalaisuuksia mitä pitää noudattaa ja siksi joitain rutiinejakin suorittaa, mutta loppupelissä melko luovaa työtä tämä(kin) kuitenkin on.
Joku taiteilija porukka varmaan tarviikin ideoita mutta normi......
Toki töitä on laidasta laitaan mutta.....-
No R&D onkin hiukka taiteilija-hommaa :tonttu:

Hiukka sorsa-näkökulmasta tuli aateltua, vai oliko sammakko?

Varmaankin R&D hommissakin on 99 % raakaa työtä ja 1% inspiraatioita.
 
Jos tarkoitat toimivalla "kehittämiskokouksella" jotain tuollaista missä porukalle buukataan 4 tunnin "luurit päässä"-sessio ilman valmistelua niin minä kyllä rupean mieluummin pitkäaikaistyöttömäksi.
Kun siinä on oikeat (toisilleen tutut) ihmiset paikalla niin kyllä siinä tulosta saadaan ja valmista on ennen varauksen loppua. Tietysti nyt jotain valmistelua pitää olla, vähintään tavoite selkeänä että mitä tässä tavoitellaan.
 
Ideointia ja ideoiden kypsyttämistä tarvitaan koko ajan. Tai sitten ei, jos 'näin on aina tehty' on periaatteena. Joskus on hyvä miettiä, miksi näin on aina tehty. Hyvässä ja pahassa tietotekninen kehitys antaa uusia mahdollisuuksia, kun lähes kaikki tieto on jo sähköisenä.
Itsellä on ollut aina tuo ohjeena että haastetaan status quo, eli kyseenalaistetaan miksi 'näin on aina tehty'
Onko se tarpeellista ylipäätään? Tarvitaanko kaikkia asioita joita siihen kuuluu? Pystytäänkö korvaamaan tai automatisoimaan joitain vaiheita muuttamalla toimintatapaa? jne Lopputulemana tsemppaamassa, että työtä tekevällä on vähemmän duunia ja simppelimpi prosessi.
Kaikille ei boxin ulkopuolelta toimiminen toimi, osa tarvitsee ne rautalankaohjeet step-by-step, kun itse suosin vain erillisiä yksittäisten toimintojen ohjeita ja erillistä prosessin kuvaamista mikä sisältää ne vaiheet.
Tuon kaltaisten muutosten ideoiden poimiminen on lähes mahdotonta, kun ne usein poimpsahtaa siinä kaffeautomaatin vieressä tai pöydän kulmalla rupatellessa kun joku purkaa turhautumistaan miten jokin toiminto takkuaa ja aiheuttaa v-käyrän nousua.
Ei ihmiset Teams mötessä sitä ala purkamaan kun kaikki muut kuulolla ja leimautuu mahdollisesti idiootiksi, sekä joukossa on paljon juuri noita 'näin on aina tehty' -ihmisiä joiden periaatteelle muutokset tehdään vaan kiusaksi ja alkaa sen jälkeen se kuppikuntien välinen kiukuttelu. Ennemmin ihmiset sysää muutoksen jollekin toisen tehtäväksi jota sitten saavat syyttää - itsellä on aika paksu selkänahka jo.
Tuossa siis avattu yhdestä objektiivisesta näkökannasta, miksi tarvitaan aktiivista lähityötä myös, eikä pelkkää etäilyä ja miten se vaikuttaa ideointiin.
 
Viimeksi muokattu:
Se kaffeautomatin vieressä rupattelu ja ideoiden saaminen on sitä 'näin on aina tehty' -hommaa. Etähenkilöilläkin on aika nopeat ja läheiset suhteet kavereihin, kukin on vaan oman kaffeautomaatin vieressä.

"Tutun etäilijän" tapa pitää pitkiä taukoja soffalla ja lenkillä lienee aika hyvä keino antaa ideoiden kypsyä, tosiaan asiat ei ratkea ruutua tuijottamalla.

Omalla "pajalla" tulee vastaan joskus tilanteita ettei kunnollista ratkaisua löydy. Kun ongelmaa silmittelee aika ajoin uudelleen ja uudelleen niin alitajunta usein tuottaa viikon päästä ahaa-elämyksen; kas kun en tuota aijemmin hoksannut.
Enkä halua kiistää vuorovaikutuksen merkitystä mutta sen ei tarvitse tapahtua saman kaffeautomaatin vieressä.

"Näin on aina tehty" johtaa aika varmaan lopputulokseen. Uudessa mallissa on usein heikkoja kohtia, joita pitää hioa ja paikata että toimii. Meillä vanhoilla on muutosvastarinta eikä oikein edes haluta oppia uutta, siksi tehdään niin kuin on aina tehty.
 
Viimeksi muokattu:
Se kaffeautomatin vieressä rupattelu ja ideoiden saaminen on sitä 'näin on aina tehty' -hommaa. Etähenkilöilläkin on aika nopeat ja läheiset suhteet kavereihin, kukin on vaan oman kaffeautomaatin vieressä.
Niissä rupatteluissa tulee vastaan turhautumista esim. sama tieto kirjataan n+1 järjestelmään tai tietoa pitää hakea eri järjestelmistä jotta kokonaisuuden saa selville.
Tuota kun aletaan penkomaan huomataan että tietoa tallennetaan manuaalisesti koska 'näin on aina tehty' ja ohjeistusta ei ole korjattu, eikä sitä itse asiassa edes tarvita toisaalla. Kaikki vaan tekee orjallisesti ohjeistusta kun 'näin on aina tehty'.
Tämä harvemmin lähtee selvitykseen ellei imputtia asiaan tule ja joku laiska kuuntele herkällä korvalla älyttömyyksiä ja reagoi miksi noin tehdään.
Edelleen vaikka teksti kuulostaa OT niin vahvasti liittyy etäilyyn, josta tuota inputtia harvemmin tulee. Mennään turhautumisen puuskassa vaikka lenkille ja jatketaan sisuuntuneena sen jälkeen jalkaa maahan polkien
 
Kaffeautomaatti vs. etätyö voi saada yhdistämällä positiivisen aikaansaannoksen. Eivät ole toisiaan poissulkevia. Tai sitten negatiiviset fibat tyyliin pomo lasikopissa vahtaamassa duunareita työpöydillään kuin koululuokassa, kun molemmat on ei-ei.

Kaffeautomaatti on tosi hyvä, kun eri osastoilta on väkeä yhdessä ja keskustelu käy yli organisaatiorajojen. Ainakin kehittämisen näkökulmasta, mihin innovointi oleellisesti liittyy. Totta kai kehittämistä tapahtuu yhden osaston sisällä, mutta muutokset saattaa lipsahtaa oman osaston työn helpottamisena ja vastaavasti naapuriosastojen työn hankaloitumisella. Esimerkkinä vaikka HR, joka saattaa vaatia kaiken tiedon tapahtumista valmiiksi pureskeltuina, jotta tiedot on helppo viedä järjestelmään. Seurauksena n kpl osastoilla pitää jonkun osata työaikalait ja työehtosopimukset eli olla sivutoiminen HR-asiantuntija ja virhemahdollisuudet kasvavat.

Myös etätyö oli hyvä, kun osastot olivat maantieteellisesti eri paikoissa, Esimerkkinä vaikka inssi, joka tunsi oman prosessinsa. Häntä en koskaan tavannut livenä, mutta paljon saatiin aikaiseksi prosessikehityksessä. Hän tunsi prosessin käytännön pulmat ja tyypilliset prosessikulut. Mulla taas oli vähän näkemystä, miten ko. prosessi liittyi konsernin muihin prosesseihin. Esimerkkinä vaikka volyymit tiedolla johtamisen tarpeisiin tai asiakkaan informointi tilauksensa etenemisestä. Molemmat tietenkin koeponnistettiin ideoita omien tiimiemme kanssa.
 
Kaikille ei tosiaankaan boxin ulkopuolelta toimiminen toimi, osa tarvitsee konttorin seinät ympärilleen. Minä tykkään pohtia asioita boxin ulkopuolelta, vaikkapa autiosaaren rantakallioilta. Ennen etätöitä epämuodolliset tiedonlevitys- ja avautumiskokoontumiset tapahtuivat tupakkatauoilla, joihin piti tiedonsaannin takia osallistua tupakoi tai ei... Hyvä että siitä päästiin eroon. Vatsakaan ei kestä niin paljoa kahvia kuin purnaukseen ja ideointiin kaffeautomaatin äärellä "tarvitaan". Tutuksi tulleella porukalla purnaus ja ideointi toimii oikein hyvin chatissa, tarvittaessa ääni ja ruudunjako mukaan, mutta avokonttorissa ei pöydän kulmalla voi samaa toteuttaa naamatusten häiritsemättä muita, ja monesti juna meni jo, jos ad hoc pitää siinä hetkessä löytää vapaa neukkari, tehdä kalenterivaraus ja siirtyä sinne. Eli purnaus (huumoria unohtamatta) ja villi ideointi, brainstormaus, toimii kyllä etänä... kuka siihen sitten tarvitsee tupakkaa, kahvia tai jotain ihan muuta, voi sen yksilöllisesti toteuttaa. Siinä vaiheessa kun idea pitää jalostaa, myydä kirstunvartijoille ja kasata projektitiimi, on hyvä tehdä se ainakin osittain kasvokkain. Toteutus on sitten hyvin pitkälle sitä perspiraatiota jonka voi suorittaa etänä vaikka se olisikin joukkuelaji. Jos kasattava himmeli on jotain fyysistä, niin sitten tietysti enemmän lähitöitä projektin edetessä, mutta ei tiimityö ja checkpoint palsut fyysistä läsnäoloa edellytä. Jos on vähänkään isompi ja raskaampi projekti, niin maaliintulon jälkeen debriefing on taas ihan hyvä toteuttaa naamatusten.
 
Itsellä on ollut aina tuo ohjeena että haastetaan status quo, eli kyseenalaistetaan miksi 'näin on aina tehty'
Tämä haastaminen pitää tehdä usein varsin hienovaraisesti. Saattaa muuten tulla melkoista muutosvastarintaa. Kyllä nekin kuitenkin taipuvat, kun huomaavat että on järkevämpiäkin tapoja tehdä asioita.
Olen huomannut että kymmenienkään vuosien kokemus ei välttämättä takaa että olisi omassa hommassaan paras. Nuoremmat saattavat mennä ohi vasemmalta ja oikealta. Motivaatio on se mitä pitää löytyä ongelmien ratkaisuun. Toki kaikilla se ei riitä.
 
Aloitin korona aikaan erään firman suunnitteluhommissa ja käytössä oleva suunnitteluohjelma oli minulle aivan uusi. Koko muu osaava suunnitteluporukka (3) oli lähes aina etätöissä. Ei oikein saanut juonesta kiinni, miten koko ohjelma edes toimii. Teamsilla jonkin verran sai apuja. Normaali tilanteessa oltaisiin oltu vierekkäisissä huoneissa ja olisi ollut helppo kysellä. Jos ei tarvitse ketään perehdyttää tai ei tarvitse itse perehtyä, niin on aika sama, onko etänä vai paikalla. Meillä on kyllä usein aika visaisia suunnitteluun liittyviä pulmia, jotka oman kokemukseni mukaan ratkeaa helpommin, jos istutaan kaikki samassa tilassa sitä pähkäilemässä.
 
Ensin kiritellään etätyökäytäntöjä ja perään yt-neuvottelut?

Vaikka eihän kuulemma tuloksella ole tekemistä irtisanomisten kanssa, niin silti 2 miljardia tuottoa tahkoavalle aika tylyä toimintaa. Osakkaille jaetaan yhteensä jokunen sata miljoonaa. Etätyöt loppuu, kun työtkin loppuu, siitä sitten datakeskuksiin vaan veivaamaan bittiä?
 
Olishan tuo harvinaisen tyhmää kun siinä voi lähteä parhaatkin tekijät. Meilläkin korona-aikana rekryttiin konttoriverkon näkökulmasta ”erämaahan” tyyppejä, jotka on ihan parhaita tekijöitä, mutta saattais herkästi ottaa loparit, jos käskettäis konttorille johonkin hornan kuuseen (hänen näkökulmastaan)

Silloin annettiin ymmärtää, että on Ok sijoittua mihin vaan. Saa nähdä vedetäänkö matto joskus alta.
 
Takaisin
Ylös Bottom