Tuossa kerrotaan, että energiatiheys olisi 400 Wh/kg, mikä on on huomattavan paljon ja turvallisuusmielessä vastaan tulee vähintään lämpötilan nousu, mikäli tuo alkaa purkautua. Lämpötilan nousu on puolestaan omiaan kiihdyttämään purkautumisen jatkumista. Kiinteiden aineiden ominaislämpökapasiteetti huoneen lämpötilassa on suuruusluokkaa 1000 J/kg°C, joten tuo 0,4 kWh riittäisi aiheuttamaan noin 1400 °C lämpötilan nousun. Ominaislämpökapasiteetti tosin tuppaa nousemaan lämpötilan noustessa, lisäksi lämpöä voi kulua sulamislämpöön, mikäli jotain sulaa. Jos tuollainen akkupaketti päättää purkaa energiasisältönsä, siitä tulee kuitenkin väistämättä hehkuvan kuuma.
Varastoitunutta energiaa on mahdollista sitoa kemiallisesti, mikäli kyydissä on aineita, joissa tapahtuu lämpöä sitova kemiallinen reaktio. Tämmöisiä reaktioita ovat esim. karbonaattien hajoamisreaktiot. CaCO3 hajoaa kuumuudessa muodostaen CaO + CO2, vastaavasti MgCO3 -> MgO + CO2, jotka eivät kumpikaan olisi suurikaan ongelma enempää kuin hiiidioksidi. Nämä ovat ainakin halpoja ja turvallisia, mutta varmasti on parempiakin aineita. Mikäli akun rakenteeseen joudutaan kätkemään tämmöistä "antitermiittiä", se on omiaan heikentämään akun energiatiheyttä. On toki mahdollista, että akkumateriaali on itsessään onnekkaasti sellaista, joka muuttuu kuumuudessa joksikin muuksi sitoen samalla huomattavan paljon energiaa vapauttamatta samalla kuitenkaan mitään palavaa saati myrkyllistä. Nykyisissä akuissa ongelmana tuppaa olemaan, että niiden sisältämät polymeerimateriaalit hajoavat palaviksi kaasuiksi ja akku voi muuttua liekinheittimeksi tai vähintään savugeneraattoriksi.
