Tähän kattila-asiaan liittyy myös lämmitysjärjestelmän kiertoveden laatu. Noin 60 °C:ssa kolloidinen rautahydroksidi eli "ruoste" alkaa hajota magnetiitiksi. Jos vettä joudutaan lisäämään, "kattilavesi" tulee kuraiseksi ruosteliemeksi ja pysyy sellaisena, mikäli vettä ei kuumenneta. Kuumennettu kattilavesi on kirkasta kuin kraanavesi ja se ei edes maistu raudalle. Lattialle läikkynyt "kattilavesi" myös kuivuu ilman että siitä jää jäljelle ruostetahroja. Tarvittava käsittelyaika riippuu lämpötilasta. 24 h 100 °C:ssa riittää ainakin mutta jos lämpötila on alhaisempi eli vaikkapa 70 °C, tarvitaan useampi vuorokausi. Vesi pysyy kirkkaana, mikäli uutta happea ei järjestelmään tule.
Kun kattilaveden kuumentaa oikeaoppisesti eli paineettomana kiehumispisteeseen, vedestä poistuvat myös siihen liuenneet kaasut. Jos veden kuumentaa heti remontin jälkeen, hapetkin saa poistettua jo ennen kuin uuden veden mukana tullut happi ehtii reagoimaan ja kehittämään ruostesakkaa kattilaveteen. Kaasujen kyllästämä vesi aiheuttaa kiertopumpuissa kavitaatiota ja vedestä erottuu ilmakuplia sinne mistä virtaus ei pääse kuljettamaan kuplia pois eli tyypillisesti lämpöpattereihin. Kun vesi on kaasuista vapaata, kiertopumput pitävät vain pientä sihinää - myös silloin - kun imupuolella ei ole painetta.
Usein lämmitysjärjestelmän lisävesi otetaan kuuman veden puolelta, mutta tällä ei itse asiassa ole mitään merkitystä, jos vesi menee sisälle paineellisena, koska kaikki kylmän veden sisältämät kaasut pysyvät veteen liuenneina ja menevät kuitenkin järjestelmään sisälle. Jotta kaasut voivat vapautua, paine pitää myös vapauttaa. Vesi pitäisi myös saada varsin kuumaksi, mieluusti sen pitäisi päästä kiehahtamaan, jolloin kaasujen poisto tapahtuu jokseenkin täydellisesti.
www.verkkouutiset.fi
