Nimenomaan noin, eli myy yrityksen "nälkäisemmälle", kun on itse jo panoksensa antanut ja hajauttaa omaisuutensa niin, ettei se ole enää yhden kortin varassa. Nimenomaan nykyinen suomalainen perintö-/lahjavero lievennyskäytäntöineen muuten suosii tuollaisia järjestelyjä myös sukupolvenvaihdostilanteissa verrattuna ruotsalaiseen, joka taas tukeutuu enemmänkin näkökulmaan, että kansalaisilla on jo yleisesti suuria likvidejä vaihdankelpoisia ja hajautettuja pääomavarantoja, joita sitten hallitulla riskillä sijoitetaan edelleen lupaaviin kasvuyrityksiin. Suomessa meininki on edelleen ja vielä pitkään enemmän kädestä -- suuhun -pohjalla.Miksi yrittäjä ei saisi mennä kohtuullisen pienellä riskillä välillä? Jossain kohtaa on todennäköisesti ollut riskit sillä tasolla että harvalla palkansaajalla riskiprofiili kestää sellaista ja olisihan se tyhmää vetää koko ajan tappisladissa jos muutenkin pärjää. Joku voi ostaa yrityksen sitten pois ja alkaa vetämään isommalla riskillä taas aikansa, näin se homma pyörii...