Vs: Ikkunat voivat kuumentua helteellä kuin patterit
Perinteisesti homma menee niin, että alumiinilistasta taivutetaan ensin suorakaide.
Viimeinen nurkka jää auki ja se suljetaan kulmakappaleella käsin, ei siis ole kaasutiivis.
Lista voi myös sisältää jatkoksia, eikä nekään ole kaasutiiviitä.
Seuraavaksi listan sisään puhalletaan kuiviketta, joka siis imee valmiin elementin sisältä kosteuden itseensä.
Seuraavaksi listan kylkeen pursotetaan muutaman millin soiro butyylikumia.
Tämä soiro on varsin kaasutiivis, jos siis pursotin ei pätki.
Näitä listoja ja laseja sitten yhdistellään riittävä nippu, joka puristetaan läjään.
Tässä kohden lasien välissä voi siis olla ylipainetta.
Seuraavaksi elementin kantti massataan polysulfidikumilla, joka sekin lie ns. kaasutiivis, mutta ei ymmärtääkseni hirveästi tykkää auringosta.
Puristuksen ja massauksen välinen aika siten vähentää ylipainetta.
Sanoisin, että tällä menetelmällä lopputuotteessa ei ole ylipainetta ikinä.
Uudella menetelmällä koko rakenne pyörähtää koneen tuutista kertaruuttauksella.
Kaasua voidaan lisätä valmiiseen elementtiin siten, että listaan tehdään reikiä, jotka suojataan massaukselta.
Kaasutuksen jälkeen reiät tilkitään ja puuttuva massa lisätään.
Arvatenkin varsin työlästä ja hidasta.
Vaihtoehtona on tietysti automaattikone, jossa elementin kasaus tapahtuu koneellisesti kaasutilassa.
Perinteisesti homma menee niin, että alumiinilistasta taivutetaan ensin suorakaide.
Viimeinen nurkka jää auki ja se suljetaan kulmakappaleella käsin, ei siis ole kaasutiivis.
Lista voi myös sisältää jatkoksia, eikä nekään ole kaasutiiviitä.
Seuraavaksi listan sisään puhalletaan kuiviketta, joka siis imee valmiin elementin sisältä kosteuden itseensä.
Seuraavaksi listan kylkeen pursotetaan muutaman millin soiro butyylikumia.
Tämä soiro on varsin kaasutiivis, jos siis pursotin ei pätki.
Näitä listoja ja laseja sitten yhdistellään riittävä nippu, joka puristetaan läjään.
Tässä kohden lasien välissä voi siis olla ylipainetta.
Seuraavaksi elementin kantti massataan polysulfidikumilla, joka sekin lie ns. kaasutiivis, mutta ei ymmärtääkseni hirveästi tykkää auringosta.
Puristuksen ja massauksen välinen aika siten vähentää ylipainetta.
Sanoisin, että tällä menetelmällä lopputuotteessa ei ole ylipainetta ikinä.
Uudella menetelmällä koko rakenne pyörähtää koneen tuutista kertaruuttauksella.
Kaasua voidaan lisätä valmiiseen elementtiin siten, että listaan tehdään reikiä, jotka suojataan massaukselta.
Kaasutuksen jälkeen reiät tilkitään ja puuttuva massa lisätään.
Arvatenkin varsin työlästä ja hidasta.
Vaihtoehtona on tietysti automaattikone, jossa elementin kasaus tapahtuu koneellisesti kaasutilassa.