Glykolilla on huonompi lämmönsiirtokyky eli hyötysuhde kärsii dramaattisesti. Samalla glykolimolekyyli on pienempi, kuin vesimolekyyli ja koko talon kierreliitokset alkavat vuotaa/tarvitsevat glykolin kestävän liitostavan (hamppu päästää läpi).
Glykolimolekyyli on paljon isompi kuin vesimolekyyli. Mutta tiivisteet ei tosiaan toimi samalla tavalla kuin veden kanssa ja lämmönsiirtokyky kärsii, lisäksi jos joutuu tyhjentämään systeemin, tulee paljon ongelmajätettä.
Akkuvarmennettu kiertovesipumppu mahtaa olla fiksuin tapa toteuttaa tuo "ulkokierto" Samoin ehkä kannattaisi harkita muoviputken käyttöä ulkokierrossa (kestää jäätymistä, eli lämpölaajenemista/kutistumista paremmin). Laitettahan se ei toki suojaa ja putkihan se sitä halpaa tavaraa tässä on. Ehkä myös sulanapitokaapeli putken ja eristeen välissä voisi toimia joten kuten. Sillekin jonkin sortin ohjaus niin that´s it
Muoviputken vika on happidiffuusio, eli päästää happea veden joukkoon ja systeemi alkaa ruostua. Eli komposiittiputki on järkevämpi.
Jos on mahdollista tehdä isohko lämpövaraaja pumppua alemmaksi, olisi se varmaan toimiva tapa tehdä varalämmitys pumpulle. Silloin pumpun lämpötilan laskiessa painovoimainen kierto alkaa lämmittää pumppua. Mutta ylimääräinen tankki on aika iso kustannus, eikä varmaan kovin hyödyllinen, ellei sitten laita vaikka aurinkolämpöä lisäksi...