Iranissa paukkuu

[mobbe]

Oma kokemus Lounais-Suomesta on, että täällä viime sotaa ei pitkään muistettu, lukuun ottamatta Karjalasta tulleita sukuja. Lapin itäkairassa muistot ovat vieläkin paikallisilla läsnä. Myös etenkin pohjoisemmassa Norjassa muistikuva on tuntunut olevan vahva.

Täällä satakunnassa -18 sota edelleen vaikuttaa ylisukupolvisesti katkeruutta vaikka oli aito uhka että tänään puhutaan venäjää

 

[Espejot]

100 vuoden kulttua Iranilaiset muistelevat suurta torjuntavoittoa ja sanovat että ilman sitä Iranin viralinen kieli olisi hebrea

 

[Arisoft]

Kuinkahan monta rauhanajan sukupolvea se ottaa sodan kokeneessa maassa, että kollektiivinen muistikuva laimenee niin heikoksi, että se on vain yksi ajanjakso maan historiassa?

Olen huomannut, että jotkut suomen-ruotsalaiset muistelevat vielä Hattujen sotaakin, joten aika kauan se voi kestää.

 

[Mikkolan]

Ryssä on ryssä vaikka voissa paistais.
Niinpä, ja he itse määrävälein todistaa sen oikeaksi. Se lienee heilläkin ihan geeneissä, kuuluu kulttuuriin.
Sama lienee rättipäilläkin; kuuluu kulttuuriin.

Käytin termiä "pyhäsota" lainausmerkeissä, tarkoitin ehkä enemmänkin että pyhäviha.

Miten onkaan vaikeaa pysyä hyvissä väleissä naapurien kanssa, ihan täällä maakunnassakin?

 

[wannabe]

Ryssä on ryssä vaikka voissa paistais.
Niinpä, ja he itse määrävälein todistaa sen oikeaksi. Se lienee heilläkin ihan geeneissä, kuuluu kulttuuriin.

Hyökkäyssota sai Suomessa asuvan Julia Kuokkasen hylkäämään venäläisen, sotaa oikeuttavan maailmankuvansa. Sitä oli iskostettu häneen lapsuudesta saakka.

Venäjän hyökkäys romutti Julia Kuokkasen maailmankuvan ja suhteen vanhempiinsa – ”Rakkaus on kuitenkin jäljellä”

Hyökkäyssota sai Suomessa asuvan Julia Kuokkasen hylkäämään venäläisen, sotaa oikeuttavan maailmankuvansa. Sitä oli iskostettu häneen lapsuudesta saakka.

yle.fi