P
pekkaa
Vieras
Siltä varalta, ettette satu olenmaan masokisteja jotka jaksaisi lukea pitkän ja puuduttavan jorinan loppuun asti, alkuun lyhyt yhteenveto Kaukoran Jämä Moon/Jäspi hybridivaraaja kokemuksista.
pros:
Laadukkaan oloinen ulkoyksikkö. Hiljainen ja ilmeisesti kohtuullisen tehokaskin, vaikka onkin on/off mallia
cons:
Ei järkevää ohjausta. Kierrättää koko avan vettä lämmonvaihdin/varaaja sekä lämmönvaihdin/ulkoyksikkö-väleillä, mikä sotkee lämpökerrokset varaajassa. Seurauksena:
- lyhyet/usein toistuvat käyntijaksot (ei varmaan hyväksi COP-arvoille ja laitteen kestolle)
- alhainen käyttöveden lämpotila
- siirtää lämpöä varaajasta ulkoilmaan, kun ulkoyksikkö ei käy
- sähkövastuksien käyttöä lämpötilan nostamiseen estää ulkoyksikön käymisen
Vaatii toistuvaa manuaalista sähkövastusten käyttö (termostaatin säätelyä käsin) esim. ajoittaiseen legionellatappoon tai kun varaajan lämpötilaa pitää kovilla pakkasilla nostaa. Ei myöskään ohjaa vastuksia päälle, kun ulkoyksikkö lakkaa toimimasta -20 asteessa.
---
Viime syksynä tuli eteen lämmitysjärjestelmän uusiminen, kun tarvitsin polttoainevaraston, jossa öljysäiliö oli majaillut, muuhun käyttöön. Jonkinlaisen pähkäilyn jälkeen päädyin VILP:iin ja lopulta valinta osui Kaukoran Jämä Moon/Jäspi hybridivaraaja yhdistelmään, http://www.kaukora.fi/material/viewmaterialfile.php?li_id=617&inline=1&additional=www_thumbnail. Alkuvuodesta vanha öljykattila reivattiin pois ja uusi systeemi tuotiin tilalle.
Jämä Moonihan on Nibe Fighter 2025 http://www.nibe.fi/Tuotteet/Ilmavesilampopumput/Tuotevalikoima/NIBE-F2025/, johon Kaukora on vain vaihtanut rumemmat pellit päälle. Ja Jäspi varaajathan tuntee kaikki, joten kuvittelin hankkivani laadukkaan, joskin hintavan systeemin. Ulkoyksikön ja varaajan välissä on lämmönvaihdin. Ulkoyksikön ja varaajan välillä kiertää vesi-glykoliseos, joten jäätymisriskiä ei pitäisi sähkökatkoistakaan aiheutua. Kovia pakkasia varten varaajassa on kaksi sähkövastusta, tehoa yhteensä reilut kymmen kilowattia.
Epäilys alkoi kalvaa siinä vaiheessa, kun aloin kysellä asentajalta, mihin ohjausyksikkö tulee. Ilmeni, että mitään sisätiloihin asennettavaa ohjausyksikköä ei ole tulossa, vaan systeemiä ohjaa ainoastaan Moonin logiikka, jonka karu käyttöliittymä on ulkoyksikössä ainakin kymmenellä ruuvilla kiinnitetyn kannen alla. Ja sitähän ei saisi edes avata kuin valtuutetut asentajat.
Järjestelmän ohjauslogiikka on siis ulkoyksikössä. Ainoa ohjaussignaali, jota varaajan suunnalta tuli oli lämmönvaihtimelta ulkoyksikköön menevän vesi-glykoliseoksen lämpötila. Kun lämpötila alitti tietyn kynnysarvon, Moon käynnistyi ja tuotti lämpöä, kunnes vaihtimelta Moonille palaavan nesteen lämpötila saavutti pysäytyslämpötilan. Lämmönvaihtimen kv-pumput pöyrivät koko ajan, eli vesi kiersi varaaja/lämmönvaihdin ja moon/lämmönvaihdin välillä koko ajan riippumatta siitä tuottiko ulkoyksikkö lämpöä vai ei.
Ensimmäinen ongelma tuli vastaan käyttöveden tuotossa. Myyntiesitteen mukaan "JÄMÄ Moon 10 ilma-vesilämpöpumppu tuottaa energiatehokkaasti kiinteistöön lämpöä ja lämmintä käyttövettä aina -20 °C ulkolämpötilaan saakka." Varaajan yläosan lämpömittari näytti kuitenkin selvästi alle 50 °C asteen lämpätiloja, mikä tietenkin on ihanaa jos sattuu olemaan legionellabakteeri, mutta tuskin tyydyttää valveutunutta kuluttaa. No ratkaisu tähän tietenkin olisi tuottaa tarvittava lisälämpö sähkövastuksilla, joten Kaukoran ohjeen mukaan asetin ylemmän vastuksen 60 asteeseen. Lämpö varaajassa nousi odotetusti, mutta vastaavasti Moonin mielyttävän hiljaista hurinaa ei enää kuulunut. Koska mulla ei ollut mahdollisuutta istua ulkona sekunttikellon kanssa mittailemassa Moonin käyntiaikoja (ja se käyntilaskurihan oli ulkoyksikössä ruuveilla kiinnitetyn kannen alla), päädyin hankkimaan dataloggerin ja muutaman lämpötila-anturin. Sen avulla kävi välittömästi selville, että jos varaajassa piti vastusta päällä, ulkoyksikkö ei tuottanut lämpöä.
Teoriahan tuossa vastusten käytössä oli, että vastusten tuottama lämpö nousisi varaajan yläosaan, missä käyttövesi lämmitetään ja varaajan alaosan vesi olisi edelleen niin viileää, että Moon pystyisi lisäämään siihen lämpöä. Jatkuvasti käyvät lämmönvaihtimen kv-pumput kuitenkin sekottivat sen verran tehokkaasti vettä varaajassa, ettei riittäviä lämpätilaeroja päässyt muodostumaan. Piti siis valita joko suoralla sähköllä lämmitetty riittävän kuuma käyttö- ja lämmitysvesi tai haalea Moonin tuottama käyttövesi. No käytännössä vajaa 50-asteinenkin vesi riittää suihkutteluun, eteenkin kun Moonin kWh-tuotto on kuitenkin varsin hyvä, eli päädyin pitämään vastuksen pääosan ajasta pois päältä. Noin yhtenä yönä viikossa pidin kuitenkin vastuksia päällä legionellapöpöjen nitistämiseksi käyttövedestä. Ei oikein vastannut mun odotuksia nykyiaikaiselle lämmitysjärtestelmälle.
Ongelman ydin Moon/Jäspi yhdistelmässä on ohjauksen puute. Laitetaan ulkoyksikkö A ja varaaja B toisiinsa putkilla kiinni ja ajatellaan, että siinä on hieno lämmitysjärjestelmä. Näin ei tosiaankaan ole. Pahiten ohjauslogiikan puute näkyy lämmönvaihtimen kv-pummujen jatkuvana käymisenä ja siinä miten se sotkee toiminnan kannalta oleelliset lämpötilaerot varaajan ylä- ja alaosien välillä. Sen lisäksi ettei sähkövastuksia voinut käyttää lisälämmön tuottamiseen (ilman että samalla eliminoisi Moonia kokonaan pois), jatkuvasti käyvät KV-pumput siirsivät varaajasta lämpöä ulkoilmaan aina sen ajan kun Moon ei tuottanut lämpöä. Olemattomien lämpötilaerojen takia Moonin käyntiajat olivat lyhyitä ja Moon kävi usein. Tämä paheni kevään edetessä kun lämmityspiiri ei enää jäähdyttänyt varaajan alaosaa. Kun ulkoilma oli n. 20 aseista, Moon kävi reilun viiden minuutin jaksoja alla puolen tunnin välein. Ulkoilman lämmetessä käyttöveden lämpötila laski entisestään.
On myös käsittämätöntä, ettei järjestelmään kuulu sähkövastusten ohjaamista. Kun lämpö tippuu alle -20 asteeseen, lakkaa Moon tuottamasta lämpöä. Silloin pitäisi käydä kääntämässä käsin vastukset päälle. Ei järin käyttäjäystävällistä.
Moonissa on termostaattiliittymä, se osaisi käyttää kv-pumppuja tarpeen mukaan ja siltä saa mm. signaalin, joka kertoo, että tarvitaan lisälämpöä, mutta mitään näistä ei käytetä Kaukoran konfiguraatiossa. Näistä ongelmista raportoin Kaukoralle ja ehdotinkin heille muutamaa parannusta. Alkuun lupailivatkin lisää säätöominaisuuksia, mutta muutamien viikkojen odottelun jälkeen kävi selväksi, että niitä on turha odottaa.
Ok, on jo käynyt tämä jorina niin pitkäksi, että alkaa itseäkin kyllästyttää. Sen verran vielä, että sen sijaan, että olisin pyytänyt asennusliikettä hakemaan romunsa pois, päädyin rakentamaan itse tuohon säätöjärjestelmää. Palaan siihen toisella kertaa.
pros:
Laadukkaan oloinen ulkoyksikkö. Hiljainen ja ilmeisesti kohtuullisen tehokaskin, vaikka onkin on/off mallia
cons:
Ei järkevää ohjausta. Kierrättää koko avan vettä lämmonvaihdin/varaaja sekä lämmönvaihdin/ulkoyksikkö-väleillä, mikä sotkee lämpökerrokset varaajassa. Seurauksena:
- lyhyet/usein toistuvat käyntijaksot (ei varmaan hyväksi COP-arvoille ja laitteen kestolle)
- alhainen käyttöveden lämpotila
- siirtää lämpöä varaajasta ulkoilmaan, kun ulkoyksikkö ei käy
- sähkövastuksien käyttöä lämpötilan nostamiseen estää ulkoyksikön käymisen
Vaatii toistuvaa manuaalista sähkövastusten käyttö (termostaatin säätelyä käsin) esim. ajoittaiseen legionellatappoon tai kun varaajan lämpötilaa pitää kovilla pakkasilla nostaa. Ei myöskään ohjaa vastuksia päälle, kun ulkoyksikkö lakkaa toimimasta -20 asteessa.
---
Viime syksynä tuli eteen lämmitysjärjestelmän uusiminen, kun tarvitsin polttoainevaraston, jossa öljysäiliö oli majaillut, muuhun käyttöön. Jonkinlaisen pähkäilyn jälkeen päädyin VILP:iin ja lopulta valinta osui Kaukoran Jämä Moon/Jäspi hybridivaraaja yhdistelmään, http://www.kaukora.fi/material/viewmaterialfile.php?li_id=617&inline=1&additional=www_thumbnail. Alkuvuodesta vanha öljykattila reivattiin pois ja uusi systeemi tuotiin tilalle.
Jämä Moonihan on Nibe Fighter 2025 http://www.nibe.fi/Tuotteet/Ilmavesilampopumput/Tuotevalikoima/NIBE-F2025/, johon Kaukora on vain vaihtanut rumemmat pellit päälle. Ja Jäspi varaajathan tuntee kaikki, joten kuvittelin hankkivani laadukkaan, joskin hintavan systeemin. Ulkoyksikön ja varaajan välissä on lämmönvaihdin. Ulkoyksikön ja varaajan välillä kiertää vesi-glykoliseos, joten jäätymisriskiä ei pitäisi sähkökatkoistakaan aiheutua. Kovia pakkasia varten varaajassa on kaksi sähkövastusta, tehoa yhteensä reilut kymmen kilowattia.
Epäilys alkoi kalvaa siinä vaiheessa, kun aloin kysellä asentajalta, mihin ohjausyksikkö tulee. Ilmeni, että mitään sisätiloihin asennettavaa ohjausyksikköä ei ole tulossa, vaan systeemiä ohjaa ainoastaan Moonin logiikka, jonka karu käyttöliittymä on ulkoyksikössä ainakin kymmenellä ruuvilla kiinnitetyn kannen alla. Ja sitähän ei saisi edes avata kuin valtuutetut asentajat.
Järjestelmän ohjauslogiikka on siis ulkoyksikössä. Ainoa ohjaussignaali, jota varaajan suunnalta tuli oli lämmönvaihtimelta ulkoyksikköön menevän vesi-glykoliseoksen lämpötila. Kun lämpötila alitti tietyn kynnysarvon, Moon käynnistyi ja tuotti lämpöä, kunnes vaihtimelta Moonille palaavan nesteen lämpötila saavutti pysäytyslämpötilan. Lämmönvaihtimen kv-pumput pöyrivät koko ajan, eli vesi kiersi varaaja/lämmönvaihdin ja moon/lämmönvaihdin välillä koko ajan riippumatta siitä tuottiko ulkoyksikkö lämpöä vai ei.
Ensimmäinen ongelma tuli vastaan käyttöveden tuotossa. Myyntiesitteen mukaan "JÄMÄ Moon 10 ilma-vesilämpöpumppu tuottaa energiatehokkaasti kiinteistöön lämpöä ja lämmintä käyttövettä aina -20 °C ulkolämpötilaan saakka." Varaajan yläosan lämpömittari näytti kuitenkin selvästi alle 50 °C asteen lämpätiloja, mikä tietenkin on ihanaa jos sattuu olemaan legionellabakteeri, mutta tuskin tyydyttää valveutunutta kuluttaa. No ratkaisu tähän tietenkin olisi tuottaa tarvittava lisälämpö sähkövastuksilla, joten Kaukoran ohjeen mukaan asetin ylemmän vastuksen 60 asteeseen. Lämpö varaajassa nousi odotetusti, mutta vastaavasti Moonin mielyttävän hiljaista hurinaa ei enää kuulunut. Koska mulla ei ollut mahdollisuutta istua ulkona sekunttikellon kanssa mittailemassa Moonin käyntiaikoja (ja se käyntilaskurihan oli ulkoyksikössä ruuveilla kiinnitetyn kannen alla), päädyin hankkimaan dataloggerin ja muutaman lämpötila-anturin. Sen avulla kävi välittömästi selville, että jos varaajassa piti vastusta päällä, ulkoyksikkö ei tuottanut lämpöä.
Teoriahan tuossa vastusten käytössä oli, että vastusten tuottama lämpö nousisi varaajan yläosaan, missä käyttövesi lämmitetään ja varaajan alaosan vesi olisi edelleen niin viileää, että Moon pystyisi lisäämään siihen lämpöä. Jatkuvasti käyvät lämmönvaihtimen kv-pumput kuitenkin sekottivat sen verran tehokkaasti vettä varaajassa, ettei riittäviä lämpätilaeroja päässyt muodostumaan. Piti siis valita joko suoralla sähköllä lämmitetty riittävän kuuma käyttö- ja lämmitysvesi tai haalea Moonin tuottama käyttövesi. No käytännössä vajaa 50-asteinenkin vesi riittää suihkutteluun, eteenkin kun Moonin kWh-tuotto on kuitenkin varsin hyvä, eli päädyin pitämään vastuksen pääosan ajasta pois päältä. Noin yhtenä yönä viikossa pidin kuitenkin vastuksia päällä legionellapöpöjen nitistämiseksi käyttövedestä. Ei oikein vastannut mun odotuksia nykyiaikaiselle lämmitysjärtestelmälle.
Ongelman ydin Moon/Jäspi yhdistelmässä on ohjauksen puute. Laitetaan ulkoyksikkö A ja varaaja B toisiinsa putkilla kiinni ja ajatellaan, että siinä on hieno lämmitysjärjestelmä. Näin ei tosiaankaan ole. Pahiten ohjauslogiikan puute näkyy lämmönvaihtimen kv-pummujen jatkuvana käymisenä ja siinä miten se sotkee toiminnan kannalta oleelliset lämpötilaerot varaajan ylä- ja alaosien välillä. Sen lisäksi ettei sähkövastuksia voinut käyttää lisälämmön tuottamiseen (ilman että samalla eliminoisi Moonia kokonaan pois), jatkuvasti käyvät KV-pumput siirsivät varaajasta lämpöä ulkoilmaan aina sen ajan kun Moon ei tuottanut lämpöä. Olemattomien lämpötilaerojen takia Moonin käyntiajat olivat lyhyitä ja Moon kävi usein. Tämä paheni kevään edetessä kun lämmityspiiri ei enää jäähdyttänyt varaajan alaosaa. Kun ulkoilma oli n. 20 aseista, Moon kävi reilun viiden minuutin jaksoja alla puolen tunnin välein. Ulkoilman lämmetessä käyttöveden lämpötila laski entisestään.
On myös käsittämätöntä, ettei järjestelmään kuulu sähkövastusten ohjaamista. Kun lämpö tippuu alle -20 asteeseen, lakkaa Moon tuottamasta lämpöä. Silloin pitäisi käydä kääntämässä käsin vastukset päälle. Ei järin käyttäjäystävällistä.
Moonissa on termostaattiliittymä, se osaisi käyttää kv-pumppuja tarpeen mukaan ja siltä saa mm. signaalin, joka kertoo, että tarvitaan lisälämpöä, mutta mitään näistä ei käytetä Kaukoran konfiguraatiossa. Näistä ongelmista raportoin Kaukoralle ja ehdotinkin heille muutamaa parannusta. Alkuun lupailivatkin lisää säätöominaisuuksia, mutta muutamien viikkojen odottelun jälkeen kävi selväksi, että niitä on turha odottaa.
Ok, on jo käynyt tämä jorina niin pitkäksi, että alkaa itseäkin kyllästyttää. Sen verran vielä, että sen sijaan, että olisin pyytänyt asennusliikettä hakemaan romunsa pois, päädyin rakentamaan itse tuohon säätöjärjestelmää. Palaan siihen toisella kertaa.
