Vs: Kuinka kuumaa puhaltaa ja miten saadaan COP
Olen melkoisen ajan elämästäni käyttänyt mittaamisen tekniikkaan ja filosofiaan. Eräs hyvin yleinen tulos on se, että suureiden arvoja yritetään mitata tarkemmin kuin on mahdollista. Esim. huoneen lämpötilan mittailu kymmenesosan tarkkuudella on lähellä noituutta. Lämpötila vaihtelee paljon ajan ja paikan mukaan. Voidaanhan pihalla olevan lumen paksuuskin mitata jostakin kohdasta vaikka kymmenesosamillin tarkkuudella, mutta jokainen ymmärtää sen humpuukiksi.
Kun mitatuista tai muuten saaduista luvuista sitten lasketaan jotakin, niin puhutaan tuloksen virhemarginaalista. Tämä tarkkuuden arviointi tehdään usein differentiaalilaskennan avulla, mutta toki maanläheisempiä keinojakin on.
Pienenä esimerkkinä tästä ketjusta lasku: Q=500/3600 * 1.205 * 1.005 * (38-21) = 2.86 kW
Lämpötilojen erotus tunnetaan korkeintaan kahdella numerolla. Siksi lopputulos voidaan laskutarkkuuden perusteella antaa korkeintaan kahdella eli 2,9 kW. Viimeinen numero on pelkkää lottoa – sillä ei ole mitään arvoa. Tosin kyse on ns. välituloksesta, jonka voi ottaa tarkemmin.
Jos kyseisen laskun suhteen tehdään pätevämpi virheen arvio, jota en tässä esitä, niin virheeksi tulee noin 15 %. Siis tulos on välillä 2,4 … 3,3 kW. Minä ilmoittaisin tulokseksi noin 3 kW.
Tämähän saattaa vaikuttaa saivartelulta ja onkin sitä, jos unohdetaan, että noita COP-juttuja vertaillaan sadasosien tarkkuudella. Kuten joskus olen todennut, niin taulukoissa esitetyt lukuarvot saavat tarkkuutensa siitä, että joku formatoi excel- sarakkeen esteettisin perustein vaikkapa kolmen numeron tarkkuuteen.
Sanottakoon, että nuo edellä lasketut COP-arvot eivät ole niin pahan näköisiä, kun ne on annettu vain kymmenyksen tarkkuudella, vaikka sekin on selvästi liikaa.