Vs: Lämpöpumppuja kuluttavat tekijät
Scroll sanoi:
No tuo patentti ei liity kyllä maahan haudattuihin lämpöakkuihin mitenkään.
Sen sijaan Datasteel Oy:n Tero Lahtisen patentissa mainitaan sana lämpöakku, mutta ei siinäkään itse lämpöakkua ole patentoitu. Eikä varmaan voidakkaan patentoida, eihän siinä ideassa ole mitään patentoimiskelpoista enää.
Joten lämpöakun idea on vapaata riistaa käyttää vaikka kaupallisesti.
Kiitoksia tsekkauksesta ja sori harhaanjohtavasta vinkistä. Ei käy kateeksi ideanikkareita, jotka ovat patentointiprosessiin lähtenee tai sitä tutkivat, sillä tosi vaikea löytää mahdollisesti tutkittavana olevaan ideaan liittyviä julkaistuja patentteja ylipäätään ja sitten kun potentiaalisen jotenkin on löytänyt, vielä muodastaa kuva mihin patentin vaatimukset tarkalleen ottaen kohdistuvat. Oudolta tuntuisi että lämmön varaaminen maahan, tai juuri savimaahan, sinällään olisi jotenkin patentin suojaamaa.
Näissä kausivaraajajärjestelmissä tahtoo olla ongelmana kannattavuus verrattuna maalämpöpumppujärjestelmään, kun säästö voi kohdistua lähinnä johonkin seuraavasta kolmesta: investoinnin hinta, käyttökulut ja huoltokulut. Kausivaraajan voisi ajatella menevän kustannuksena päittäin lämpökaivon kanssa. Monissa kausivaraavissa järjestelmissä käytetään lämpöpumppua, joten se menisi sitten päittäin maalämpöpumpun kanssa. Joten aurinkokeräimet ja apuromppeet tulevat päälle. Huoltokuluja on luvassa vähintään yhtä paljon. Sähkö mennee vähemmän, jos lämmön varaamiseen riittää kiertovesipumpun käyttäminen, ja talvella puolestaan maan korkeamman lämpötilan takia selvitään pienemmällä kompressoriteholla. Nähdäkseni varmimmin kausivaraajalla säästäisi, mikäli selvitään ilman lämpöpumppua, jolloin vikaantuvat ja vaihdettavissa olevat komponentit ovat luotettavampia, edullisempia ja kuluttavat vähemmän sähköä (lähinnä kiertovesipumput ja säätöelektroniikka). Tuollaista ei tietääkseni kukaan ole näillä leveysasteilla toteuttanut pientalomittakaavassa (ellei sitten Matti Puikkosen suunnittelema talo ole sellainen). Perusongelma lienee aurinkokeräimien liian kova hintataso (Suomessa) tähän sovellutukseen, sillä lämpöä pitäisi saada varatuksi niin paljon, että sitä jää jäljelle tarpeeksi lämmönhukan jälkeen. Toki kaikkein suurin ongelma useimmille olisi suunnittelutyön kustannus, jos homman teettäisi oikeasti asiat riittävän hyvin osaavalla ammattilaisella. Parhaiten tuollaisen kehitystyö sopisi nähdäkseni jollekin pakettitalovalmistajalle, joka haluaisi tuoda markkinolle todellisen superekotalon, jolloin kovat suunnittelukustannukset tulisi katettua sarjatuotannossa. Toki epäonnistumisen riski olisi silti olemassa...
Tuossa omassa vilp+aurinko -ideassani aurinkopaneelisto hoitaisi energiatehokkuusvaatimusten kompensaatioita, joten tuon voisi jättää näkökulmasta riippuen pois kannattavuuslaskelmista (esim. jos haluaa yksiaineiset ulkoseinät, niin aika vähissä vaihtoehdot ovat). Jolloin laskelmaan jäisivät VILP, tietyt yläpohjan erikoisrakenteet, lyhyt maapiiri tai pari talon alle, ehkä vähän tuhdimmin lämpöeristettä lattian alle ja routaeristykseksi, jonkinlainen vesivaraaja, kiertovesipumppuja, paisareita ja muuta pienempää rompetta, kt. säätöjärjestelmän komponentit. Jollain VILPin 10 vuoden kestoiällä voisi järjestelmä mennä samoihin maalämmön kanssa (siis käyttötunteja tulisi moninkertaisesti tyypillisiin pientaloasennuksiin nähden).