Niinpä, kannattaako valtion rahaa/helpotuksia firmoille vai ihmisille?
Jolberioussin referoima Uuden seelannin juttu oli loistava ja ne kysymykset on juuri oikeita. Valtion rahankäytön hyötysuhde on oleellisinta.
Mitä siis ovat ne parhaat tukitoimet millä saadaan paras hyöty Suomalaisille veronmaksajille pitkässä juoksussa.
Työtä mikä ei tuo mitenkään lisäarvoa on turhaa eikä siitä kannata maksaa. Eniten kannattaa maksaa sellaisesta mikä tuo eniten lisäarvoa (prosentuaalisesti). Tämähän on ihan päivän selvää mutta näin ei vaan toimita.
Poliittisissa väännöissä tunnutaan systemaattisesti unohtavan tehokkuus. Varmaan me kaikki isommissa firmoissa työskentelevät olemme havainneet että tehokkuus ei tule siitä kuinka intensiivisesti työntekijä tekee vaan siitä toimiiko prosessi eli tehdään oikeita asioita oikealla tavalla oikeaan aikaan.
Varsinkin nyt kun ollaan kovaa kyytiä taantumassa taloudellisesti pitäisi hyötysuhde olla se mittari minkä pitäisi ohjata, myös valtiollisissa päätöksissä.
Nykyinen strategia missä pyritään madaltamaan sairastuneiden määrää jotta sairaanhoito ei ylikuormitu on varmasti hyvä asia. MUTTA jos homma pitkittyy niin ennen pitkää ollaan tilanteessa missä on tehtävä raakoja päätöksiä jotta elämä ylipäänsä olisi mahdollista Suomessa.
Jos vain suojataan, liian suuri osa ei ole tekemässä töitä ja Suomen kyky pitää elintaso tai edes hoitojärjestelmä, hiipuu.
Silloin on siis tehtävä päätös absoluuttisen suojautumisen ja hyvinvointivaltion välillä.
Seuraava influenssa jo jossain odotelee vuoroaan tai ehkä jokin muu globaali ongelma. Olemmeko yhteiskuntana valmiina siihen ja olemmeko viilanneet Suomen huippuvireeseen? Kuten evoluutiossa, myös valtioiden kesken vain vahvat selviävät.
Jolberioussin referoima Uuden seelannin juttu oli loistava ja ne kysymykset on juuri oikeita. Valtion rahankäytön hyötysuhde on oleellisinta.
Mitä siis ovat ne parhaat tukitoimet millä saadaan paras hyöty Suomalaisille veronmaksajille pitkässä juoksussa.
Työtä mikä ei tuo mitenkään lisäarvoa on turhaa eikä siitä kannata maksaa. Eniten kannattaa maksaa sellaisesta mikä tuo eniten lisäarvoa (prosentuaalisesti). Tämähän on ihan päivän selvää mutta näin ei vaan toimita.
Poliittisissa väännöissä tunnutaan systemaattisesti unohtavan tehokkuus. Varmaan me kaikki isommissa firmoissa työskentelevät olemme havainneet että tehokkuus ei tule siitä kuinka intensiivisesti työntekijä tekee vaan siitä toimiiko prosessi eli tehdään oikeita asioita oikealla tavalla oikeaan aikaan.
Varsinkin nyt kun ollaan kovaa kyytiä taantumassa taloudellisesti pitäisi hyötysuhde olla se mittari minkä pitäisi ohjata, myös valtiollisissa päätöksissä.
Nykyinen strategia missä pyritään madaltamaan sairastuneiden määrää jotta sairaanhoito ei ylikuormitu on varmasti hyvä asia. MUTTA jos homma pitkittyy niin ennen pitkää ollaan tilanteessa missä on tehtävä raakoja päätöksiä jotta elämä ylipäänsä olisi mahdollista Suomessa.
Jos vain suojataan, liian suuri osa ei ole tekemässä töitä ja Suomen kyky pitää elintaso tai edes hoitojärjestelmä, hiipuu.
Silloin on siis tehtävä päätös absoluuttisen suojautumisen ja hyvinvointivaltion välillä.
Seuraava influenssa jo jossain odotelee vuoroaan tai ehkä jokin muu globaali ongelma. Olemmeko yhteiskuntana valmiina siihen ja olemmeko viilanneet Suomen huippuvireeseen? Kuten evoluutiossa, myös valtioiden kesken vain vahvat selviävät.
