Sähkön ostajat (siis ne, jotka myyvät kuluttajille) määräävät todellisuudessa sähkön hinnan. Jos tuottaja hinnoittelee sähkönsä selvästi yli tuotantokustannusten ja kohtuullisen normaalin liikevoiton, jää helposti nuolemaan näppejään (eli sähkö jää ostamatta ja tuottajalta myymättä, jolloin on sammutettava laitos tai ainakin jätettävä osa tuottamatta, jos on tehty monimutkaisempi tarjous). Tästä keskustelusta ei päästä puusta pitkään, ellei tätä perusasiaa haluta ymmärtää.
Toki on myös paljon joustamatonta tuotantoa, joka on joskus myytävä tappiolla, jotta saa voittoa hetken kuluttua. Tämähän pätee kaikkeen liiketoimintaan. Vastaavasti joskus poskettoman kalliskin tuotantotarjous menee lävitse jonkin tunnin ajaksi, kun sähköstä on niukkuutta, eikä tuottaja edes haluaisi käynnistää laitostaan tuoksi hetkeksi (siitä on kulunsa, jos laitosta pitää lämmittää, hommata mahdollisesti ylimääräistä käyttöhenkilöstöä ylityönä ym. ja joskus menetetään varmaa voittoa myöhemmältä tai aikaisemmalta jaksolta, kun toimitaan näin). Kovaa korvausta vastaan lisäkulutkin sitten tulevat katetuksi kohtuullisen voiton kera. Normaalia liiketoimintaa tämäkin.
Juuri millään muulla alalla vain ei ole niin hulluja loppuasiakkaita, että suuri osa heistä vähät välittää, vaikka hintataso nousee pilviin. Eihän tämä muualla toimikaan noin siitäkin syystä, että säännön mukaan kaikki ostajat joutuvat maksamaan kovat hinnat tasapuolisesti. Markkintaloudessahan toimitaan noin, toisin kuin säännöstelytaloudessa, jota normaalisti joudutaan harjoittamaan vain sotatilanteiden ja vastaavien pulakausien aikana. Sähköä kuitenkin monet loppuasiakkaat haluaisivat edelleen osta tuollaisen säännöstelykorttitalouden ehdoilla ymmärtämättä, että hyödykkeitä ei voi saada kiinteillä hinnoilla kuin tietyn määrän. Kun vain vähemmistö kulutuksesta menee markkinatalouden ehdoin, "mustan pörssin" hinnat tietenkin kohoavat joskus pilviin ja joskus jää pää vetävän käteen.
