Myös sähkön tuonti oli vaihtokauppaa, eli mikä rationaalisuusperusteella Ruotsista lainattiin, palautettiin lyhyen laina-ajan jälkeen sähkönä takaisin. Venäjältä (öh, Neuvostoliitosta) sitten tuotiin sähköä tasaisesti, mutta palautettiin vaihtokauppana vientikiintiöstä esim. laivoina, koneina, kenkinä, vaatteina jne. Jos sähkö ei riittänyt muuten, tehtiin lisää hiilellä, öljyllä, kaasulla ja turpeella (näitä saatiin turvetta lukuun ottamatta, kun taas annettiin vaihtokauppana lisää laivoja, koneita, kenkiä, vaatteita jne.). Paikallinen siirtoyhtiö laskutti energian ja siirron yhdessä (sähköveroa ei ollut, mutta yhtiöt kyllä nappasivat katetta, jonka tulouttivat valtiolle tai omistajakunnille suoraan tai mutkien kautta).