Sähköasennustarvikkeiden ja asennusten laatu
- Viestiketjun aloittaja Kellarinlämmittäjä
- Aloituspäivämäärä
Pitäisi tehdä 40cm paksuun styroksiseinään putki ILP varaukselle ennen rappausta tulee alapohjasta ulos. Muuten seinän läpivientejä on vain ulkovaloille jotka tulee olemaan korkeintaan 10W teholtaan ja ne on 20mm putkella. Onko tuolla matkalla jo riskiä johdon (2,5) lämpenemiselle? Auttaisiko paksumpi putki jotain (sitäkin taitaa olla jämiä jossain).
Metalliputki auttaa ja on samalla kylmäsilta.
Mutta käytännössä Suomessa tapana oleva mitoitus 1.5 = 10A ja 2.5 = 16A sisältää jo todella runsaasti varmuuskerrointa, muualla maailmassa 2.5 johdolle sallitaan esim. 25A. Yleissääntö on että läpivienti tehdään suoraan eristetyn seinän läpi ja se on jo mukana näissä mitoituksissa, mutta muulta osin ei saa asentaa eristeen sisään. Kuitenkin asennus esim. seinälevyn ja villan väliin on sallittua koska kipsilevy ei ole eriste.
Nykyiset seinät on niin paksuja että vanha tapa olla ajattelematta läpivientejä ei ole ehkä enää paras. Mutta jos siinä on esim. 8A kilven mukaan ja 5-6A käytännössä vievä ilp, niin muoviputki ja 1.5 johto kyllä riittää, 2.5 jättää sitten laajennusvaraa jollekin muullekin.
Mutta käytännössä Suomessa tapana oleva mitoitus 1.5 = 10A ja 2.5 = 16A sisältää jo todella runsaasti varmuuskerrointa, muualla maailmassa 2.5 johdolle sallitaan esim. 25A. Yleissääntö on että läpivienti tehdään suoraan eristetyn seinän läpi ja se on jo mukana näissä mitoituksissa, mutta muulta osin ei saa asentaa eristeen sisään. Kuitenkin asennus esim. seinälevyn ja villan väliin on sallittua koska kipsilevy ei ole eriste.
Nykyiset seinät on niin paksuja että vanha tapa olla ajattelematta läpivientejä ei ole ehkä enää paras. Mutta jos siinä on esim. 8A kilven mukaan ja 5-6A käytännössä vievä ilp, niin muoviputki ja 1.5 johto kyllä riittää, 2.5 jättää sitten laajennusvaraa jollekin muullekin.
Muistan nähneeni korjauskertoimet mitoitustaulukolle tuollaisia villojen läpivientejä ajatellen. Vaan ei nuokaan välttämättä mustavalkoisia ole. Jos vetää putken vaikka yläpohjaan ja johdon sinne, ja sieltä takas alas jonnekin missä sitä käytetään, niin kai siinä putkessa kuuma ilma nousee ylöspäin ja siten ilmavirta jäähdyttää johtoa hieman. Riittääkö jatkuvalle 16A kolmivaihekuormalle 5x2,5 johdolla, mene tiedä jos pilkkua nysvätään.
Kyllä se johto lämpenee ns tavallisilla asennuksilla. 1,5mm2 johto lämmittää suunnilleen 1W/m 10A virralla ja siihen häviää suunnilleen 0,1V/m. Jos ei pihtaa ja laittaa 2,5mm2 lämpiää johto vielä 0,7W/m 10A virralla.
Sähköalan taulukot ja kaavat – Wikikirjasto
522.13 on vikana.
400mm eristepaksuudella kuormitettavuus yksivaheisena 1.5 johdolla 11A. Eli saa laittaa ilp:n jonka maksimikulutus kilven mukaan on alle 11A. Pistorasiaa ei saa laittaa, jos taulussa on 10A katkaisija koska 10A nimellisarvon katkaisija katkaisee taatusti vasta 14.5A virran.
Kolmivaiheinen 2.5 kestää vain 13.8A. Sitäkään ei saisi laittaa edes 10A suojan perään jos perässä on pistorasia. Pitäisi laittaa kutosen johto kun nelosta ei enää ole mutta kuka viitsii?
Koska käytännössä elämä menee sangen hankalaksi kuten huomaatte, näitä sääntöjä harvemmin pilkulleen noudatetaan, kuten myöskään ylempänä olevia kertoimia kaapeleista nipussa hyllyllä tai vierekkäin seinällä, joka tosin on pienempi rike koska yleensä pääsulake rajaa tehoa niin ettei kaapeleista edes puolet voi olla täydellä kuormituksella, yksi kaapeli eristeessä voi.
Talot ei yleensä kuitenkaan pala, koska kaapeleita ei 24/7 kuormiteta maksimivirralla. Mutta esim. se autojen lataus talopakettien lainvastaisesti villoihin vedettyjen johtojen kautta on vähän vaarallista. Ratkaisu toki on kirkuna että autoja ei saa ladata pistorasioista ja talopakettien villoihin vedettyjä johtoja TUKESin paimenkirjeissä nuhdellaan mutta se asennustapa vaan jatkuu "kun sitä villaa on vaan se höyrynsulun päällä oleva 50mm ja se on niin kätevää".
Ulkopistorasiat on yleensä ainoa varsinainen ongelma, niihin voi niitä autoja ilmestyä, ja muitakin isoja kuormia ja johdot tuppaa menemään villoissa, onneksi nykyään on mittauskeskuksissa ulkopistorasiat jotka kestää käyttöä.
Ja vaikka vetäisi 2.5 johdon 10A suojalta niin ilman jotain erityistä kilpeä keskuksessa joku aikanaan vaihtaa siihen 16A suojan oletuksella että tehdessä oli isommat lopu. Ja vaikka ulkona on vaan 10W valo niin joku aikanaan laittaa siihen pistorasian. Nää paksut seinät on vähän petollinen juttu, kun ei kaapelien reittejä jälkeenpäin tiedetä niin ei oikein mitään voi sääntöjen mukaan turvallisesti muuttaa ja sitten käytännössä kuitenkin muutetaan.
Vanhoissa taloissa 10cm eristeillä taas pätee hyvin se sääntö 1.5 = 10 ja 2.5 = 16, paitsi 1.45*16=23.2 ja 3-vaiheinen 2.5 on kuormitettavuudeltaan vain 20.3. Harvassa on ne paksunnetut johdot tässäkään tapauksessa, mutta jos kuormitus on oikeasti jatkuvaa täydellä virralla niin se on hyvä idea.
TL; DR kysy sähköasentajaltasi millaisen asennuksen haluaa ja suostuu tekemään.
Viimeksi muokattu:
P
Poistunut käyttäjä 4906
Vieras
Kun putkitus menee sisältä ulos lämpöeristeen läpi niin kannattaa tiivistää putki kummastakin päästä ettei putkessa muodostu ilmavirtausta.Pakkasilla tuollainen eristeen läpi menevä ilmavirtaus kondensoi kosteutta lämpimälle puolelle ja alkaa tiivistyä vedeksi.
Sama haittailmiö jos sähköputken asennusreitti käy lämpöeristeen ulkopuolella.Tulee johonkin kohtaan kylmän ja lämpimän kohdan väliin kastepiste joka tiivistyy vedeksi.
Entisaikaan tiivistettiin sähkökitillä ,nykyisin varmaan silikoni ajaa saman asian
K
korsteeni
Vieras
eikö olekin, ainoastaan huppuliitin jäi sulamatta. 2 erilaista jousiliitintä........no kuva kertoo
testasin juuri äsken, valitettavasti näillä kymmenillä käsi hieman vapisee ja kuvan laatu on vähän senmukainen
tässä linkki videoon jos ketä aihe kiinnostaa
Liitetiedostot
Viimeksi muokannut moderaattori:
jahonen
Jäsen
Tuollainen käristystesti on sinänsä ainakin yhden kerran viihdyttävä, mutta jättää kysymysmerkiksi sen, tuleeko muovit sulattava lämpö johdosta vai liitoksesta ja sattuuko huppuliittimen muovi vaan omaamaan suuremman sulamispisteen?
Mittausjännitteellä ei nähdäkseni tässä ole merkitystä; liittimen metalliosathan näkevät ainoastaan virran riippumatta siitä missä jännitteessä ko. osat ovat. Hyvin pienten jännitteiden mittaaminen AC:llä on paljon vaikeampaa. Näillä poikkipinnoilla 50 Hz AC ja DC ovat samanlaisia. Tässäkin testissä käytetty 2,5 mm² johto lämpeni havaittavasti, ei kuumaksi mutta selvästi pystyi aistimaan lämmön.
Aikaisempaan jäi kirjoittamatta, että useampinapaisia Wagoja testasin sen verran että totesin vierekkäisten paikkojen omaavan odotetusti vähän pienemmän resistanssin kuin äärilaitojen. Testatulla 5-napaisella yksilöllä vierekkäisten paikkojen yli jäi noin 1 mV vähemmän jännitettä kuin äärilaitoihin, eli ero resistanssissa oli huikeat 80 µΩ.
Liitoksista ja niiden vikaantumisesta on muuten tehty joskus diplomityökin:
t. Janne
Mittausjännitteellä ei nähdäkseni tässä ole merkitystä; liittimen metalliosathan näkevät ainoastaan virran riippumatta siitä missä jännitteessä ko. osat ovat. Hyvin pienten jännitteiden mittaaminen AC:llä on paljon vaikeampaa. Näillä poikkipinnoilla 50 Hz AC ja DC ovat samanlaisia. Tässäkin testissä käytetty 2,5 mm² johto lämpeni havaittavasti, ei kuumaksi mutta selvästi pystyi aistimaan lämmön.
Aikaisempaan jäi kirjoittamatta, että useampinapaisia Wagoja testasin sen verran että totesin vierekkäisten paikkojen omaavan odotetusti vähän pienemmän resistanssin kuin äärilaitojen. Testatulla 5-napaisella yksilöllä vierekkäisten paikkojen yli jäi noin 1 mV vähemmän jännitettä kuin äärilaitoihin, eli ero resistanssissa oli huikeat 80 µΩ.
Liitoksista ja niiden vikaantumisesta on muuten tehty joskus diplomityökin:
t. Janne
K
korsteeni
Vieras
ei se ole viihdyttävä vaan ihan realistinen käytännön testi käytännössä mikä pettää ensiksi ja mikä on heikoin lenkki.
järjestys ei siitä muutu
lämpö tulee liitoksesta koska tuota johtoa oli tuossa testissä metrin verran sulaa ja sulaminen alkoi kiistattomasti oikean puoleisesta liitoksesta ja meni reilusti aikaa ennenkuin seuraava, sekin jousiliitin alkoi tuottaa lämpöä
kerro kuinka teen tuon testin jotta se kelpaisi myös sinulle
hieman arvostelen sinun testiäsi koska noin pienien jännite-erojen mittaukseen vaikuttaa mittauspaikka niin paljon ettei tuolla ole juurikaan muuta kuin viihteellinen arvo, millikin lisää kaapelia muuttaa jo arvon epäluotettavaksi ja laboratorio olosuhteet poikkeavat aina käytännöstä
silloin epäilet silmiäsi jos " tuleeko muovit sulattava lämpö johdosta vai liitoksesta"
katso video ja totea!
ja vielä
samaan tulokseen päädyit omassa testissäsi
Viimeksi muokannut moderaattori:
Kovin on kuplivaiset johdot pitkin kytkentää, mahtoi olla virtaa. Ei erityisen kiinnostavaa, kun kuitenkin ne johdonsuojat on käytössä. Kiinnostavampi olisi ehkä joku vanhennuskoe, jos joku osaisi sellaisen tehdä.
Sellainenkin voisi olla kiinnostavaa, että joku purkaisi johtoineen varovaisesti vanhan ulkokäytössä vuosia olleen jousiliittimen, ja mittaisi sen sekä saman mittaisilla johdoilla olevan uuden liittimen joka on ollut säilytyksessä jossain lämpimässä sijainneessa pussukassa käyttämättömänä. Tuo vanhan irroitus pitäisi tehdä varovaisesti kääntelemättä ja vääntelemättä johtoja liittimessä. Kun mittaus on valmis, voi johtoja hieman pyöräyttää liittimessä ja mitata uusiksi, mikäli alkuperäinen resistanssi näytti kohonneelta. Tuloksen pitäisi parantua, jos hapettumasta oli kyse.
Jos tässä nyt on kuulolla joku sähkäri joka joutuu välillä purkamaankin kytkentöjä niin ottakaa tuommoinen vanha talteen ja mitatkaa akateemisesta mielenkiinnosta, onko resistanssi kasvanut.
Sellainenkin voisi olla kiinnostavaa, että joku purkaisi johtoineen varovaisesti vanhan ulkokäytössä vuosia olleen jousiliittimen, ja mittaisi sen sekä saman mittaisilla johdoilla olevan uuden liittimen joka on ollut säilytyksessä jossain lämpimässä sijainneessa pussukassa käyttämättömänä. Tuo vanhan irroitus pitäisi tehdä varovaisesti kääntelemättä ja vääntelemättä johtoja liittimessä. Kun mittaus on valmis, voi johtoja hieman pyöräyttää liittimessä ja mitata uusiksi, mikäli alkuperäinen resistanssi näytti kohonneelta. Tuloksen pitäisi parantua, jos hapettumasta oli kyse.
Jos tässä nyt on kuulolla joku sähkäri joka joutuu välillä purkamaankin kytkentöjä niin ottakaa tuommoinen vanha talteen ja mitatkaa akateemisesta mielenkiinnosta, onko resistanssi kasvanut.
K
korsteeni
Vieras
kaikki oli testissä aivan uutta, liittimet sekä kaapelit, testi osoittaa vaan väittämäni todeksi käytännössä että jousiliittimen kontakti on huonompi kuin huppuliittimen
testasin vielä sokeripaloilla, kaksi johtoa liitettäessä toisiinsa juuri sopivalla sokeripalalla on yhtä hyvä kuin huppuliitin mutta suuremmalla reiällä varustettuna kontakti heikkeni huomattavasti= sama ilmiö kuin jousiliittimellä, pienet kosketuspinnat
Viimeksi muokannut moderaattori:
Tuo wikitaulukko läpivienneistä olikin näppärä, en ollut jaksanut kelata sivua loppuun näemmä aiemmin. Kiinnostavin henkilökohtaisesti on yläpohjan putkitettu läpivienti sähköauton latauslaitteelle, koska se jos mikä on kovalla kuormalla pitkään. Onneksi talon yläpohjan selluvillapuhallus on ollut aika köykäinen. Voisi silti sähköturvallisuuden nimissä varmistaa, ettei siinä sähkökaapin yläpuolella ole yli 20cm. En pidä paikkaa kovin vaarallisena, kun siinä on hituvirtojen, antennin sekä antennin maadoituksen putkituksia ympärillä. Ihan kunnon kylmäsilta käytännössä.
Kellarinlämmittäjä
Oppimiskäyrällä
Yksi lähestymistapa voisi olla käyttää vanhoja patinoituneita johdonpäitä. Sopisi todennäköisesti parhaiten tuohon jännitehäviötestiin. Patinoituneet johdot tietysti voi olla vähän hakusessaan ellei ole jokin pidempi valmiiksi kuorittu "vanha maadoitusjohto" käsillä. Ehkä tuon voisi tehdä tehdä myös jollakin kuparin patinointiaineella.
Arvatenkin hupussa kierre viiltää hyvän kontaktin. Wagon tulos oletettavasti paranee, jos sitä pyörittää. Ongelmallinen tämmöinen voisi olla kryppiliitokselle tai puristavalle muotoprikalle, joka ei lainkaan hiero sitä oksidikerrosta pois.
Mitäs ainetta tuo Wagon "jousi" on. Terästä olettaisin ? Kosteus taitaa tosin tuhota kaikki muutkin liittimet kohtuu nopeasti lukuunottamatta kuparikiskoa, jossa on messinkiruuvit kupariprikoilla.
Kyllähän tuo korsteenin testi näyttää ja osoittaa huppuliittimen paremmuuden kovalla virralla. Jos huppuliitin on asennettu oikein on ihan selvää että kontaktipintaa on reilusti enemmän kuin jousiliittimessä. Se että onko se asennettu oikein ,onkin eri kysymys.
Kuten se kuka tykkää mistäkin! Huppuliitin on monen mielestä vanhanaikainen ,epäkäytännöllinen ,hidas asentaa ym ja siksi suositaan jousiliittimiä.
Täysin toimivia tuotteita molemmat ovat oikein asennettuna ja oikeassa paikassa!!
Kuten se kuka tykkää mistäkin! Huppuliitin on monen mielestä vanhanaikainen ,epäkäytännöllinen ,hidas asentaa ym ja siksi suositaan jousiliittimiä.
Täysin toimivia tuotteita molemmat ovat oikein asennettuna ja oikeassa paikassa!!
jahonen
Jäsen
Enpä tiedä, minusta oli hyödyllistä tietää mikä on liitosresistanssin suuruusluokka jotta sen osaa asettaa oikeaan suhteeseen verrattuna esimerkiksi liitettävän johtimen resistanssiin. Wagon mittajohtojen paikka oli kuitenkin vakioitu kolvaamalla sense-johdot sinne aika lähelle liitospistettä, suunnilleen samalle etäisyydelle kuin mitä huppuliittimenkin jousesta. Tilannettahan voisi vielä parantaa leikkelemällä muoveja pois.
Joka tapauksessa itse 2,5 mm² johdosta tulee mitaten n. 500 µV/5 mm jännitegradientti pitkin johtoa tuolla virralla. Teorian mukaan jännitteen muutos pitäisi olla 17.2 nΩm*5 mm/2.5 mm²*12 A = 412 µV, joka on mittauksen kanssa yhteensopiva, ottaen huomioon että johdot kuitenkin lämpenevät mitatessa. Sanoisin että lämpötilan muutos on se suurin epätarkkuustekijä ja toisena liitosten toistettavuus. Liitosten kontaktiresistanssin toistettavuus olisi kyllä itsessään mielenkiintoinen testi.
Noita savutestejä on tehty muiden toimesta lukuisia kertoja ennenkin ja sinänsä käytännön toimintaan ne ovat merkityksettömiä koska oikein mitoitetun johdonsuojan kanssa ei koskaan jouduta tuohon tilanteeseen; sikäli tällainen testi on ainoastaan kvalitatiivinen. Toisikseen liitoksen toiminnalla ei taida olla paljoa merkitystä jos siihen johtavien johtojen eristeet ovat jo sulaneet, käytti sitten kumpaa liitintä tahansa.
Kontaktiresistanssin arvon määritys kylmänä on taas enemmän kvantitatiivinen ja voi olla hyödyllinen arvioitaessa sitä vaikuttaako liitos merkittävästi vikasuojauksen toimintaan tai jännitteen alenemaan. Tai ylipäätään hahmottamaan sitä minkälaisista eroista puhutaan. Näiden tulosten valossa voi todeta ettei vaikuta, ellei olla ihan rajoilla, tosin sitten on varmaan syytä miettiä tilannetta muutenkin uudestaan jos tuota tarvitsee ylipäätään miettiä.
Jos noita "savutestejä" haluaisi parantaa, niin yksi mieleentuleva seikka on poistaa se itse liittimeen tuleva johto muuttujana. Kupari on hyvä lämmönjohdin ja itse johdosta johtuu merkittävän paljon lämpöä liittimeen päin (viittaan edelliseen D-työhön jossa tästä runsaasti kuvallisia esimerkkejä). Se liitin millä on pienin lämpökapasiteetti ja/tai matalin muovin sulamispiste sulaa joka tapauksessa ensin, vaikkei itse liitos lämpenisi lainkaan. Liitoksen lämpötila olisi tietysti kiinnostavaa tietää, mutta siihen mittaukseen liittyy ongelmia (mahdollisesti ratkaistavissa olevia). Ehkä voisi helposti kokeilla sellaista että johdot kuoritaan ja upotetaan veteen niin että ainoastaan liittimet jäävät juuri ja juuri veden yläpuolelle; miten tilanne muuttuu kun johdosta ei tulekaan liittimeen päin niiin paljon lämpöä? Toisaalta lämpö kulkee myös toiseen suuntaan, mutta anyway ehkä paremmin visualisoituisi se itse liitoksessa syntyvä lämpö.
Toinen vaikeampi vaihtoehto on upottaa molemmat liittimet samaan määrään akkuvettä (tai miksei muuntajaöljyä tai muuta haitatonta ainetta) ja mitataan tämän nesteen lämpenemä; tosin tämä kalorimetrinen menetelmä sisältää hankaluuksia kuten että veden sekoittumisesta pitäisi huolehtia jne.
Ehkä noita tuloksiani voi tulkita niin että huppuliitin olisi olennaisesti parempi; itse taas näkisin että ollaan samassa suuruusluokassa (ero huppuliittimen eduksi 28%). Ja jos huomasit niin juotosliitos oli sekä Wagoon että huppuliittimeen verrattuna resistanssiltaan ihan ylivoimaisesti parempi. Varmaan hitsaaminen olisi vieläkin parempi. SFS 6000 ei kiellä (mutta kehottaa pienellä painettuna välttämään) juotosten käyttöä; ei vaan ole tullut koskaan sellaista liitosta kiinteistösähkössä vastaan.
t. Janne
K
korsteeni
Vieras
ei ole mitään tarvetta moisiin testeihin kun asia on ihan pihvi jo silmämunalla katsoen ja arkijärkeä käyttäen. kun se ei täällä mennyt läpi niin pitihän se myös toteen näyttää käytännössä
kaikki liittimet ovat hyviä, toiset vain parempia ja toiset hieman huonompia
Jos jollakin on vetovoimamittari, niin liitoksen pitävyys eri liittimillä ja eri piuhamäärillä olisi sellainen testi jolla ehkä olisi jotain arvoa. Eli alkaako huppuliittimen pitokyky heiketä mitä enemmän sinne piuhan päitä kieputetaan. Wagolla oletettavasti ei ole väliä onko 6 vai 2 piuhaa leveässä liittimessä. Toki asennusvirhehän se on jos johdot jää kovalle vedolle, mutta parempihan sellainen liitin on joka antaa eniten niitä asennusvirheitä anteeksi eli minimoi niistä koituvat haitat.
metsänhoitaja
Aktiivinen jäsen
Mikä niissä 80-luvun keltaisissa huppuliittimissä on eroa verrattuna nykyisiin? Niitähän on vaihdettu kontaktihäiriöiden takia valtavasti. Mielestäni ne ovat keltapassivoitua terästä eli periaatteessa hyvää materiaali kuparin kanssa, tietysti passivointi voi kadota kun huppu kierretään kiinni ja sitten tulee kontaktihäikkää kun on kirkas teräs vs. kupari. Vai onko se 80-luvun kupari jotenkin jätetty käsittelemäti ja se on se kupari joka hapettuu ja pätkii keltapassivoidun hupun jousen sisällä?
Huppuliittimenkin pitää olla jousiliitin että se toimii, ehkä vanhat keltaiset ovay liian jäykkiä - silloin niissä on ruuviliittimen viat.
metsänhoitaja
Aktiivinen jäsen
Joo en muista kuinka jousimaisia olivat silloin 80 luvulla. En ole sähkäri niin en montaakaan ole eläissäni niitä ruuvannut aikoinaan kiinni Auki olen nyt viime vuosina noissa remppakohteissani jonkinverran niitä pyöritellyt kun sähköjä on modernisoitu. Niistähän irtoaa yleensä pelkkä muovi ensin ja sitten pihdeillä se jousi pois. Eli periaatteessa se jousi on ihan kovaakin siinä piuhapaketissa kiinni mutta silti monesti on kontaktihäiriöitä. Kyllä se ihan jouselta vanhanakin vaikuttaa mutta mitenkään kiiltävää metalli ei enää ole. Ennemmin ehkä jopa jonkinlainen hapettunut ”jauho” pinnassa. Ehkäpä siksi monesti on kontakti häiriöö?
En tiedä onko uudet huput samanlaisia kun ei noi ammattimiehet niitä suostu enää käyttämään.
En tiedä onko uudet huput samanlaisia kun ei noi ammattimiehet niitä suostu enää käyttämään.
Nuohan ovat aika vaivalloisia käyttää pistettäviin tai wagoihin nähden. Sitä paitsi noiden kanssa täytyy olla aika huolellinen ja miettiä asia ennakolta tarkemmin, kun reunaehtoja on enemmän. Ammattimies käyttää ratkaisuja, joilla saa laadultaan riittävän hyvän tuloksen nopeasti, yksinkertaisesti ja varmasti. Vanhoissa rakennuksissa on monesti tapahtunut vaikka mitä ja kosteus on päässyt jättämään jälkiään metallien pinnoille, kun kullatut tai platinoidut liitokset menisivät jo kauas hätävarjelun liioittelun puolelle.
Olen asiasta jutellut. Urakan teettäjä on valmis ostamaan kalliimpaa osaa jos työtunteja säästyy. Siksipä vaikkapa ruuvimeisselillä on aina vaan vähemmän käyttöä - sitä käytetään enää suunnilleen keskuksen vaihekiskoissa, yläpuoli johdonsuojastakin alkaa olla jousiliittimellä. Keskusten pelleissä on noin yksi ruuvi jne.. Osien pitää osua kuin Legoissa, siellä ei enää ährätä vaan nysät naksuvat paikalleen ja johdot tökkästään reikäänsä, kansi päälle.
Tai sitten ehtii tekemään enemmän kytkentöjä samana päivänä...Moro
Jää enemmän aikaa räplätä kännykän kanssa
jahonen
Jäsen
Testijärjestelyillä voi saada aikaan sellaisen tuloksen kuin haluaakin saada ja huijata itseään, jopa yllättävän helposti
Joskus kannattaa mennä sinne minne ei haluaisi mennä, voi löytää jotain uutta.t. Janne
Juu - kyllä siellä työmaalla katsotaan kuka tekee päivässä tarpeeksi sellaista jota ei tarvitse enää korjata. Tämä on vähän ongelma sitten amiksesta tulevien harjoittelijoiden kanssa - hitautta vielä kestetään kun ei tarvitse palkkaakaan maksaa, mutta jos tulee sutta eikä oppi tartu äkkiä (ja palkkaa nauttiva joutuu sitten käymään kaiken aina läpi) tyyppi pääsee aika äkkiä kantamaan työmaalla tavaroita harjoittelun sijasta.Tai sitten ehtii tekemään enemmän kytkentöjä samana päivänä...
Aika hurjia tarinoita näistä harjoittelijoista liikkuu..
No ei kai se yllätä, kun koulutus on ajettu alas ja kaikki mihinkään kykenevät patistetaan lukioon ja yliopistoon voimaan pahoin. Voisin mäkin olla sähkö- ja kylmäasentaja muuten, mutta kun tietokoneella istumisesta maksetaan kovasti enemmän. Jos olisin lukiossa/yo:ssa tuhlatun ajan sijaan opiskellut em. ammatit niin varmaan harjoittaisinkin niitä sivutoimisesti koska ATK vituttaa jo 37.5h verran viikossa tehtynä, jaksaisin ehkä 3 päivää ihan mielelläni sitä. Mutta nykytilanteessa ei nappaa ryhtyä harjoittelijaksi vuosikausiksi että saisi asennusoikeudet.
Molemmilla aloilla olisi myös ihan hyvät mahdollisuudet sitten siirtyä yrittäjäksi jos ei halua itse enää olla työmailla. Mutta nuorena sitä on typerä ja kuuntelee vanhempien idioottimaisia neuvoja joiden ainoa oikea motiivi on heidän tarve päästä lesoamaan lasten saavutuksista.
Molemmilla aloilla olisi myös ihan hyvät mahdollisuudet sitten siirtyä yrittäjäksi jos ei halua itse enää olla työmailla. Mutta nuorena sitä on typerä ja kuuntelee vanhempien idioottimaisia neuvoja joiden ainoa oikea motiivi on heidän tarve päästä lesoamaan lasten saavutuksista.
siwer
Vakionaama
Kannattaa muistaa että se neitseellisen liitoksen kontaktiresistanssi, vaikka onkin ihan kiinnostava numero, kertoo vain lähinnä sen mitä paremmin liitin ainakaan ei tule toimimaan. Siitä saa jonkinlaisen ylärajan.
Tietysti kaikki yleisessä käytössä olevat liitintyypit oikein tehtynä ja tuoreina kestävät suunnitellun virran, jopa moninkertaisena, muutenhan talot palaisivat 24/7 joka korttelissa niin että puolet väestöstä kannattaisi kouluttaa palomiehiksihenkilöiksi.
Liitinten luotettavuus mitataan siinä miten hyvin ne ehkäisevät inhimillistä virhettä (väärinasennusta), miten hyvin kestävät aikaa ja johtojen liikettä (vedonpoistot kun harvoin ovat täydellisiä), korroosiota ja niin edespäin. Näiden mittaaminen on ikävä kyllä kolossaalisen vaikeaa. Kyllä jokainen liitintyypeistä tässäkin suhteessa ainakin kohtuullisia on, muuten kaikki 40-vuotiaat talot talot palaisivat joka korttelissa.
Mutta on niitä vikojakin silti ja sähköpalojen määrä on Suomessa mysteeri koska sitä ei tietääkseni kunnolla tilastoida (sähköpaloksi lasketaan se että asukas laittaa nakkeja ja muuseja.)
Tietysti kaikki yleisessä käytössä olevat liitintyypit oikein tehtynä ja tuoreina kestävät suunnitellun virran, jopa moninkertaisena, muutenhan talot palaisivat 24/7 joka korttelissa niin että puolet väestöstä kannattaisi kouluttaa palo
Liitinten luotettavuus mitataan siinä miten hyvin ne ehkäisevät inhimillistä virhettä (väärinasennusta), miten hyvin kestävät aikaa ja johtojen liikettä (vedonpoistot kun harvoin ovat täydellisiä), korroosiota ja niin edespäin. Näiden mittaaminen on ikävä kyllä kolossaalisen vaikeaa. Kyllä jokainen liitintyypeistä tässäkin suhteessa ainakin kohtuullisia on, muuten kaikki 40-vuotiaat talot talot palaisivat joka korttelissa.
Mutta on niitä vikojakin silti ja sähköpalojen määrä on Suomessa mysteeri koska sitä ei tietääkseni kunnolla tilastoida (sähköpaloksi lasketaan se että asukas laittaa nakkeja ja muuseja.)
K
korsteeni
Vieras
Kellarinlämmittäjä
Oppimiskäyrällä
Nyt kannattaa sähkömiesten ottaa tukeva asento, ennen kuin lukee pidemmälle. 
On ollut tosi harrastelija asialla.
Saunan terassilla oli epäilyttävä muovinen kolmen mustan kaapelin rasia, jonka halusin vaihtaa metallikuoriseen. Avaus paljasti, että suojamaan verkko oli kaikista leikattu sängelle eli ei siis kytketty mihinkään. Kruununa päässä on vielä saunaan terassille laitettu maadoitettu pistorasia, jossa myös sama kuvio; verkko leikattu sängelle eli maata ei ole.
No, lyhtyrivin tolppien avaus paljasti, että lyhdyissä verkkoa ei onneksi oltu leikattu vaan tämä mytty-iivari oli käärinyt ne talteen kaapelin päähän. Kuvassa vasemmalta KeVi tulee metallirakenteiselta ulkolyhdyltä, ruskeat ja siniset ovat kaapelien johtimia. Sokeripala on tässä muuten lyhdyn tehdasvaruste, koska sille on ihan tapit, mihin se istuu. Suojaamaata ei ole kytketty mihinkään, mutta onneksi se on sentään vielä mytyssä kaapeleiden päässä kumitulpan takana. Valmistauduin jo henkisesti, että joudun asentamaan nuo lyhdyt reilut 5 senttiä alemmaksi, jotta saan maajohdon karvan päistä kiinni. Onneksi niitä ei oltu niitetty pois muualta kuin tuolta yhdeltä jakorasialta + pistorasialta. Tässä rakenne on semmoinen, että kaapeli aina nousee lyhdylle ja jatkaa siitä sitten seuraavalle. Päässä olevassa pistorasiassa on virta silloin kun valot ovat päällä.
Lähtöpää on tämän näköinen: vasemmassa alakulmassa on tämän valoketjun kaapelin alkupiste, verkon karvat juureen tunnollisesti käärittynä. Lyhty on erilainen ja ilmeisesti vanhempaa perua eli tässä lienee rajapinta asentajien välillä. Mistä lie löytynyt noita vanhoilla väreillä olevia johtoja, kun niihin en muualla ole törmännyt.
On ollut tosi harrastelija asialla.Saunan terassilla oli epäilyttävä muovinen kolmen mustan kaapelin rasia, jonka halusin vaihtaa metallikuoriseen. Avaus paljasti, että suojamaan verkko oli kaikista leikattu sängelle eli ei siis kytketty mihinkään. Kruununa päässä on vielä saunaan terassille laitettu maadoitettu pistorasia, jossa myös sama kuvio; verkko leikattu sängelle eli maata ei ole.
No, lyhtyrivin tolppien avaus paljasti, että lyhdyissä verkkoa ei onneksi oltu leikattu vaan tämä mytty-iivari oli käärinyt ne talteen kaapelin päähän. Kuvassa vasemmalta KeVi tulee metallirakenteiselta ulkolyhdyltä, ruskeat ja siniset ovat kaapelien johtimia. Sokeripala on tässä muuten lyhdyn tehdasvaruste, koska sille on ihan tapit, mihin se istuu. Suojaamaata ei ole kytketty mihinkään, mutta onneksi se on sentään vielä mytyssä kaapeleiden päässä kumitulpan takana. Valmistauduin jo henkisesti, että joudun asentamaan nuo lyhdyt reilut 5 senttiä alemmaksi, jotta saan maajohdon karvan päistä kiinni. Onneksi niitä ei oltu niitetty pois muualta kuin tuolta yhdeltä jakorasialta + pistorasialta. Tässä rakenne on semmoinen, että kaapeli aina nousee lyhdylle ja jatkaa siitä sitten seuraavalle. Päässä olevassa pistorasiassa on virta silloin kun valot ovat päällä.
Lähtöpää on tämän näköinen: vasemmassa alakulmassa on tämän valoketjun kaapelin alkupiste, verkon karvat juureen tunnollisesti käärittynä. Lyhty on erilainen ja ilmeisesti vanhempaa perua eli tässä lienee rajapinta asentajien välillä. Mistä lie löytynyt noita vanhoilla väreillä olevia johtoja, kun niihin en muualla ole törmännyt.
Kellarinlämmittäjä
Oppimiskäyrällä
Nyt loistaa valot rantaan !
Näissä lyhdyissä olikin tosi matala tuo jalka, missä kytkentä tehdään. Korkeussuunnassa tilaa on juuri tuon sokeripalan verran ja nuo muut ruuvit vievät vielä entisestään tilaa. Homma toimii hyvin, kun tulee vain yksi 1,5 mm2 kaapeli. Kahden maaverkon yhdistäminen tuohon sokeripalaan ei onnistunutkaan. Ei ne sinne reikään mahtuneet ja siten tuo lyhdyn jalka on niin matala, että ei johdot kunnialla muutenkaan korkeussuunnassa mahtuneet. Välimuotoviritelmänä tuon sai kasaan, kun laittoi verkkopalmikot erillisellä Wagolla mutta otin sitten nuo sokeripalat tätä viimeistä lukuun ottamatta kaikki pois ja laitoin 7 muuta lyhtyä pelkillä Wagoilla. Käteviä ovat !
Näissä lyhdyissä olikin tosi matala tuo jalka, missä kytkentä tehdään. Korkeussuunnassa tilaa on juuri tuon sokeripalan verran ja nuo muut ruuvit vievät vielä entisestään tilaa. Homma toimii hyvin, kun tulee vain yksi 1,5 mm2 kaapeli. Kahden maaverkon yhdistäminen tuohon sokeripalaan ei onnistunutkaan. Ei ne sinne reikään mahtuneet ja siten tuo lyhdyn jalka on niin matala, että ei johdot kunnialla muutenkaan korkeussuunnassa mahtuneet. Välimuotoviritelmänä tuon sai kasaan, kun laittoi verkkopalmikot erillisellä Wagolla mutta otin sitten nuo sokeripalat tätä viimeistä lukuun ottamatta kaikki pois ja laitoin 7 muuta lyhtyä pelkillä Wagoilla. Käteviä ovat !
Viimeksi muokattu: