Sähkövarastojen tekniikkakin kehittyy ja joskus saattaa harpata merkittävästi eteen päin, jos löytyy aikaisemmin tunnettuhin nähden parempia konsepteja. Äskettäin on julkistettu varsin luotettavalta vaikuttavaa tietoa uudenlaisesta akkukonseptista, joka saattaisi hyvinkin sopia suurimuotoiseen sähkön varastointiin, jos tuotteistaminen onnistuu,
https://news.mit.edu/2022/aluminum-sulfur-battery-0824.
Haittana tuossa on, että elektrolyytti toimii kunnolla vasta runsaan sadan asteen lämpötilassa (mikä ei tosin ole erikoinen ongelma, kun kerran kaupallisille natrium-rikki-akuillekin vaaditaan satojen asteiden lämpötilaa), mutta tarveaineet olisivat lähes poikkeuksetta halpoja (rikkikerroksesta sähköä johtava grafeenisäikeistö on ylivoimaisesti kallein komponentti valmistaa, vaikka onkin puhdasta hiiltä, mikä ei sinällään ole kallista) ja käytännössä ehtymättömästi saatavilla melkein mistä päin maailmaa tahansa.
Rakenne on sulasuola-akku, jossa metallielektrodina on alumiini kiinteässä muodossa ja toisena elektrodina alkuainerikki (grafeenisäikeistö kerää virran rikkielektrodilta) sekä elektrolyyttinä alumiini-, natrium- ja kaliumkloridien eutektinen seos. Mielenkiintoinen löydös on, että alumiinkloridi ilmeisesti leikkaa alumiinidendriittien kasvun (dendriittikasvu on ollut ongelmana melkein kaikissa metallielektrodiakuissa). Akkua ilmeisesti voi ladata ja purkaa suhteessa hyvin suurilla virroilla, mikä on tyypillistä sulaa suolaelektrolyyttiä käyttäville akkurakenteille. Mutta toistaiseksi tuo konsepti siis on vielä soveltavan tutkimuksen asteella.