Tuo onkin mielenkiintoinen tilanne. Miten ydinvoiman ja tuulivoiman rinnankäyttö toimii, kun pörssihinta vaihtelee 10-20 c/kWh ja negatiivisen hinnan välillä? Ydinsähköllähän on kylläkin pieni muuttuva kustannus, mutta suurella teholla siitakin kertyy kuluja. Ydinvoimalaitosten tehoa ei kuitenkaan haluta nopeasti muutella. Tuulivoimalaitokset kannattaisi negatiivisen hinnan aikaan pysäyttää, ellei valtion antama ruhtinaalinen tuotantotuki edellytä niitä silloinkin pitämään käynnissä. Kaipa ne voi kouko-ohjatusti pysäyttää, jotta negatiiviselta hinnalta vältytään. Odotan mielenkiinnolla,
Tuulivoiman ja ydinvoiman yhteiskäyttö?
- Keskustelun aloittaja Mase
- Aloitettu
Hempuli
Töllintunaaja
Vaikka pörssihinta olisi ohuesti negatiivinen, niin silti kannattaa OL3:sta ja vipperöitä pyörittää hyvin maksavalle energiayhtiölle, joka on luvannut toimittaa sähköä turkulaisille ok-yhdistyksen jäsenille seuraavat pari vuotta asevelihintaan ~30 snt/kWh.
Eiköhän Eurajoella jonkin verran saada aikaiseksi sinistä sähköä seuraavan parin vuoden aikana, kun nykyisin viivästyksistä kertoillaan viikkojen eikä vuosien aikajanalla. Projektissa alusta asti mukana olleille on kertynyt melkoinen osaaminen ydinvoiman käyttöönotosta, joskin cv:ssä on sitten vain yksi rivi.
Eiköhän Eurajoella jonkin verran saada aikaiseksi sinistä sähköä seuraavan parin vuoden aikana, kun nykyisin viivästyksistä kertoillaan viikkojen eikä vuosien aikajanalla. Projektissa alusta asti mukana olleille on kertynyt melkoinen osaaminen ydinvoiman käyttöönotosta, joskin cv:ssä on sitten vain yksi rivi.
Ydinvoimalat ja tuulivoimalat tuottavat sähköä pörssiin, mutta yleensä niillä on erillinen myyntisopimus jonkun ostajan kanssa. Myyjä ja ostaja tasaavat pörssihinnan ja sopimushinnan erotuksen, joka voi olla positiivinen tai negatiivinen. Esim. Fortumin kaikki voimalat myyvät sähkön pörssiin, mutta sähkönmyynti tekee sopimuksia asiakkaiden kanssa ja siellä myydään suurin osa sähköstä. Tuulivoimaloiden syöttötariffi päättyi 2017 ja sen jälkeen käynnistyneet laitokset ovat omillaan. Syöttötariffin kesto on muistaakseni 12 vuotta käynnistymisestä. Syöttötariffi oli osaamattommien poliitikkojen taidonnäyte. Siinä olisi pitänyt olla klausuuli, joka olisi sälyttänyt edes hiukan riskiä investorille.
Kyllä se niin oli. En tiedä onko se sitten vähemmän hassua maksaa tukea -1 snt/kWh kuin +1 snt/kWh hinnalla. Mutta hyvä, että edes joku raja on. Vaikuttaako raja sitten jotenkin eli sammuuko nuo tukituulivoimalat negatiivisillä hinnoilla?
Olkiluoto taas ei myy pörssiin wattitunnin wattituntia. TVO on Mankala-yhtiö, joka myy kaiken tuotantonsa osakkailleen omakustannushintaan. Se on sitten toinen juttu, mitä osakkaat sähköllään tekevät.
Kuten sekin, miten osakkaat sähkönsä hankkivat, ja miten se pörssihintaan vaikuttaa, silloin kun mankala ei mankeloi sähköä.
Meinaatko että OL3 ei pyörisi täysillä kun menee tuotantoon?
Vaikea nähdä. Osakkaille taattu sähkön hinta on arvo itsessään. Markkinat voi mennä miinukselle joku hetki, mutta ei tule vaikuttamaan OL3 ajoon mitenkään.
pökö
Hyperaktiivi
Miksi olisi?
Osakkaat rakennuttavat jatkuvasti erilaisia sähkökattilaitoksia: Noilla saadaan pörssisähkön hinta pysymään hiukan plussan puolella, kunhan kapasiteettia on riittävästi. Osakaskunnassa on aivan riittävästi tahoja, joille on lämmölle hyödyllistä käyttöä, sillä lämpöhän voidaan tarpeen mukaan tehdä joko lämpimänä vetenä tai höyrynä.
Kuten huugo tuolla kirjoitti, vakaa hinta on arvo sinänsä. Vakaa tuotanto on myös tärkeää, sekundasähkön hinta aina lähellä nollaa.Ne, joille se ei riitä, voivat myydä osuutensa, ostajia kyllä löytyy. Kun kaupallinen käyttö alkaa, niin aikaisemmat kustannukset siirtyvät kiinteisiin pääomakustannuksiin. Keskeytysvakuutus korvaa tuotannon katkoksesta syntyvät kulut.
Onhan se, mutta kun sähköstä on kyse, siitä pitäisi maksaa selvästi enemmän kuin vaihtuvahintaisesta sähköstä melkein millä tahansa profiililla, joka ei perustu sähkön kulloisenkin kysynnän ja tarjonnan tasapainoon. Sähkö on poikkeuksellisen vaikea hyödyke varastoitavaksi riippumatta varastointimenetelmästä (vesivoima oli ehkä aikanaan poikkeus, kun vesistöt olivat rakentamatta eivätkä ympäristömääräykset painaneet). Jotta varastointi kannattaisi, hinnan on heiluttava, jotta varasto voidaan täyttää riittävästi halvemmalla sähköllä kuin mitä myydään ulos varastosta. Varastoja ei voi rakentaa ja operoida ilman tuollaisesta hintaerosta saatavia tuottoja, erillisiä lisämaksuja sähkön käyttäjille ja tuottajille (tuottajalta perittävät maksut tietenkin päätyvät korkoineen kuluttajille) tai verovaroin tehtävää rahoitusta.
Riippuu mikä taho varaston tekee ja näkökulmasta. Onhan joku rakentanut padot ja altaat vesivoimallekin ilman heiluvia hintoja.
Yhtä hyvin varastojen tekemiset voidaan perustella juuri sillä, ettei hinta heiluisi. Vaikkapa iso tuulivoimaoperoija voisi rakentaa varastot, jotta ei joudu myymään halvalla tuulisena päivänä, vaan laittaa sähkön varastoon ja siten estää hinnan painumisen liian alas.
Siis vaikka hinta pysyisi aina 5 snt/kWh:ssa, voisi kannattaa rakentaa varasto, jolla saadaan edes 2 snt/kWh siitä tuulisen päivän suuresta tuotosta pistämällä se varastoon ja myymällä 5 snt/kWh heikkotuulisens päivänä. Tuossa siis 3 snt/kWh hukkunut varastointikuluihin hyötysuhteineen.
Vaihtoehto olisi myydä tuulinen päivä negatiivisella hinnalla tai sammuttaa voimala.
Jos varastointikulut ovatkin kymmeniä snt/kWh, ei tuolla oikein ole tulevaisuutta ellei sähkön keskihintakin ole kova.
^Juuri noin ja syy, miksi tuulivoima pilaa sähkömarkkinat on erilaiset tuet, jotka takaavat tuoton, vaikka hinta olisi lähellä nollaa. Suomessa on syytettiin tuulivoimaan jo noin 3 miljardia veronmaksajien rahoja ja ympäri Europpaa tukia on jaettu kymmeniä miljardeja. Varastoja ei tuulivoimaloiden kannattanut tietenkään rakentaa ja vasta nyt mietitään erilaisia vaihtoehtoja, kun tuet ovat loppumassa. Suomen onneksi poliitikot pidättelivät edes hiukan tuulivoimakiimaansa ja tuet tulivat sen verran myöhään, ettei maata rakennettu täyteen kalliita tehottomia pieniä viipperöitä, joita Saksa ja Tanska on pullollaan. Osaan niistä ei saada varaosia tai muutenkaan ei kannata korjata, kun valmistajat ovat menneet aikoja sitten muutaman kerran konkurssiin ja ne tönöttävät pakettipelloilla odottamassa purkamista.
- Keskustelun aloittaja
- #18
Mielenkiintoista nähdä, syntyykö sähkövarastoja, esimerkiksi pumppuvoimalaitoksia. Sähkömarkkinoiden odottaisi kyllä toimivan niin, että tuulivoimalaitoksia pysäytetään negatiivisen pörssisähkön hinnan aikaan, vaikka laitoksen omistajalla olisikin kiinteä myyntisopimus. Puuttuuko kuitenkin tarvittavat jälkimarkkinat, joilla tilanne hoituisi? Usein toistuva negatiivinen tai hyvin alhainen hinta tekee kaikenlaisen voimalaitostehon, varsinkin perusvoiman rakentamisen riskialttiiksi.
Minkälaiset ehdot mahtaa tuollaisissa kiinteissä soppareissa olla siitä, mitä maksaa jos ostamaansa sähköä ei käytäkään? Jos kiinteällä ostanut päättääkin ostaa sen sijaan negatiivisen hintaista pörssistä, niin meneekö se pörssistä saatu raha kiinteän sopparin "sakkoihin" eikä riitäkään?
Nythän jos katsotaan ihan pörssiä ja säätösähkökauppaa, niin viime aikoina säätösähkön hinta on monasti asettunut selvästi alemmas kuin spot-hinta; jos et käytä kaikkea spot-markkinasta ostamaasi sähköä, eli myyt osan pois, et saa omiasi takaisin lähellekään. Onko sama homma myös noissa kiinteissä tuulisoppareissa, että aidan takana odottava halpa sattumasähkö ei lopulta olekaan halpaa sille, jolla on kiinteä kiintiö ostettuna?
Miten ylipäätäänsä sovitaan tuulisähköstä? Ostaa sen mukaan, mitä sattuu tuottamaan vai vakiomäärä? Tuossahan on hinnan lisäksi ongelmana määrä. Mitä se ostaja tekee suurella määrällä ja vielä juuri silloin, kun sähkö on pörssissä halpaa tai jopa negatiivista. Mistä se saa sähköä silloin kun ei tuule.
Kummallekihan tuossa tulee houkutus rakentaa varastoja. Tuottaja saisi paremman hinnan, jos ei voi luvata sähköä myös tuulettomina päivinä eikä väkisin tyrkytä myrskypäivien jättituottoa. Ostaja taas välttyisi kalliin tuulettoman päivän sähkön ostosta muualta.
Suomessa on sopimusvapaus, joten sopimuksia on monenlaisia ja ne ovat yleisesti liikesalaisuuksia. Hinta määräytyy osittain siitä, kuka ottaa riskin kapasiteetin vajauksesta. Sähkön tukkuostajilla on useita sopimuksia sekä myynti- että ostopuolella, jotka kattavat riskejä. Tuulivoiman tuottaja pystyy arvioimaan minimituotantonsa ja voi myydä sen kiinteään hintaan. Jos tulee vajausta tuotannossa, niin sopimus määrittelee, korvataanko se pörssisähköllä tai jollain muulla sopimuksella. Ostaja voi ottaa riskin ja saa sähkönsä halvemmalla. Voidaan käyttää myös virtuaaliakkuaa ja puuttuva energia toimitetaan myöhemmin. Tuotannon satunnaisesti vaihteleva osuus hinnoitellaan sopimuksessa energiaperusteisesti ja voi olla sidottu jollain osuudella pörssisäähkön hintaan. Käsittääkseni suurin osa tuulivoimaloiden sähköstä myydään sopimuksilla ja vain pieni osa menee pörssiin. Sähkö menee kuitenkin pörssin kautta ja tuulivoimalat tarjoavat nollahinnalla tai negatiivisella hinnalla, etä pääsevät varmasti ajamaan.
Nuo olivat vajaakäytössä ennen pörssissä määräytyvää sähkön hintaa: norjalaiset tuskailivat, kun altaat eivät välillä paikallisesti riittäneet, kun sähkölinjojen veto poikki tuntureiden ja vuonojen oli joko mahdotonta tai ainakin silmittämän kallista. Ruotsalaiset taas haikailivat isompien altaiden perään. Muuttuvat sähkön tukkuhinta hokkus-pokkus taikoi rajajohtojen lisääntyneen käytön ansioista norjalaisille siirtoyhteyksiä Ruotsin kautta ja ruotsalaisille lisäkapasiteettia varastoaltaisiin -- eikä tarvinnut rakentaa mitään lisää. Jonkin ajan kuluttua jopa "efektiivistä sadettakin" saatiin altaisiin lisää, kun systeemi salli ensin Tanskan ja myöhemmin varsinkin Ruotsin massiivisen tuulivoiman ajoittaisen ylituotannon virtuaalisen varastoinnin altaisiin säästämällä vesivoiman käyttöä ajoittain ja keskimäärin. Toteutunut kokonaisuus olisi ollut aivan järjetön eikä olisi pysynyt ollenkaan hanskassa ilman heiluvia sähkön hintoja, mikä rationalisoi olemassa olevienkin varastojen käyttöä ja taikoi gigawattikaupalla mahdollisuuksia uusituvan sähkön taloudelliseen keskimääräiseen tuotantoon ja kymmenien terawattituntien edestä vuosittain edullista uusiutuvaa energiaa.
Maksaja vain puuttuu. Varastot toki vähentävät (pörssihintaperiaatteella operoituna) hintojen heiluntaa. Tietty määrä heiluntaa kuitenkin jää ja on jäätävä, jotta ei tarvitse kerätä erillistä rahoitusta vaikkapa ylimääräisellä sähköverolla tms. varastojen rakentamiseen. Lopputulos vain ei tuosta ole välttämättä kokonaistaloudellinen kuten ei ollut Norjassakaan aikoinaan vesivarastoja rakennettaessa.
Mitä lyhyempi aikajänne markkinapaikalla, sitä suurempi on spreadi. Säätösähköllä korjataan arviointivirheitä pörssihintoihin nähden, jolloin yllättävän runsaan tarjonnan tilanteessa myyjä ei saa hitaammin päivittyvän syklin hintaa ja päin vastoin. Voi asiassa olla toki erilaisia vääristymiäkin, jollaisia syntyy esim. erilaisista pitkäaikaisista kiinteähintaisista sopimuksista sekä kulutuksen ja tuotannon operoinnista välittämättä sähkömarkkinoista (esimerkiksi tuotannon- ja kulutuksen ennuste-epätarkuudet, sähkön ja lämmön yhteistuotanto, kun sähkön hinta on vain osa talouslaskelmaa, kankeasti säätyvä ydinvoima, vanha takuuhinnalla tuettu tuulivoima, monien sähköyhtiöiden omistajaohjauspolitiikka jne.). Noihin monimutkaisiin syy-seurausketjuihin en osaa ottaa tarkemmin kantaa.
Riippuu myös aika paljon säätösähkön tarjonnan luonteesta. Jos säätösähkön tarjonta on tarjoajan varsinainen business, sitä saanee tyypillisesti halvemmalle, kuin jos se vain sivubusiness, jota irroitetaan itselle hankaluuksia aiheuttaen vasta, kun hinta nousee riittävän korkeaksi. Erilaisiin akkuja hyödyntäviin säätösähköratkaisuihin on viime aikoina sijoitettu paljonkin ilmeisesti syystä, että markkina on ollut jälkimmäisen tyyppisten pakkopullantarjoajien reviiriä.
- Keskustelun aloittaja
- #24
Asiaa ulkopuolisena seuraavana on vaikea kuvitellä, kuinka sähkömarkkinat selvittävät erilaiset tilanteet. On kiinteitä osto- ja myyntisopimuksia. Pienkuluttajat käyttävät sähköä vapaasti oman halunsa mukaan, paitsi mahdollisesti pörssihinnat ohjaavat osaa kuluttajia. Tuulivoimaa syntyy satunnaisesti, ydinvoimalaitosten tehoa ei mielellään heilutella ja vesivoimallakin on juoksutusrajoituksensa. Yllävät tilanteet tuovat paineita poiketa aikaisemmin sovitusta.
- Keskustelun aloittaja
- #25
Sähköni myyjä myy minullekin "tuulisähköä", vaikka voin vapaasti käyttää sähköä silloinkin kun tuulisähköä ei juurikaan tuoteta. Tässä on huijauksen tuntu, vähän kuin anekauppaa. Sähkön tuotantotapaa ohjataan jo päästömääräyksillä riittävästi, jotta tuotantotapa jaksaisi erikseen kiinnostaa.
Vihreän sähkön myynti omana tuotteena syntyi jo kauan ennen kuin päästömääräykset, päästökauppa tai markkinoiden paine alkoi kunnolla ohjata tuotantoa päästöttömän energian suuntaan. Itse olen tuollaista "korvamerkittyä" vihersähköä ostanut vuodesta 2002 lähtien, siis jo reilut 20 vuotta.
Sen ideana oli silloin ohjata uuden tuotannon rakentamista. Sitähän saa myydä vuositasolla vain sen verran kuin tuottaa, joten jos asiakkaat ostivat sitä, niin sitä piti silloin myös rakentaa. Ehkäpä se tänä päivänä on jo vähän menettänyt merkitystään, mutta kaiketi asiakkaan mieltymyksillä vieläkin jotain painoarvoa on, kaiken muun painavan ohjauksen jatkona.
Tuukisähkön myynnille on ainakin ollut Skandinaviassa (Norja ja Ruotsi) hyvät perusteet, kun sinne on aikoinaan rakennettu vesivarastoaltaita, jotka toimivat kuin tehokas virtuaaliakku paitsi että kapasiteetti on aivan valtava verrattuna mihin tahansa sähköakkuviritelmiin. Altaat on aikoinaan rakennettu tarkoituksena kerätä syyssateet ja osin kesällä vuorilta sulava ikilumipeite talven varalle, kun vettä sataa taivaalta pääasiassa lumena, mutta voimalaitokset vaativat toimiakseen sulaa vettä. Tuulivoiman tuotanto vaihtelee selvästi lyhyemmällä kierrolla kuin tuo vesivarastojen vuodenaikaisajakso ja etenkin talvella tuotto on keskimäärin hyvä. Yhdessä tuulivoima ja vesivarastoaltaat siten tekevät tuulivoiman varastoimisen käytännössä mahdolliseksi suuressakin mittakaavassa niin että niillä yhdessä tuotettu sähköenergiamäärä kasvaa ratkaisevasti ja on sen ohella tarpeen mukaan käytettävissä kysynnän mukaan, sillä vesivoiman tuotanto on maksimaalisen joustavaa.
Tuolla tavoin toteutetun sähköntuotannon kokonaismäärällä on tietenkin rajansa eikä sitä ehkä ole mahdollista kasvattaa ratkaisevasti nykyisestä rakentamatta huomattavasti lisää vesivarastoaltaita, mikä puolestaan on vaikeaa eikä vähiten ympäristösyistä. Suomessa soveltuvia vesialtaita on tätä vähemmän ja noihin altaisiin liittyvästä vesivoimaloiden yhteiskonetehosta puutetta (jokien virtaamillakin on rajansa ja jokien perkaamisella omat ympäristörajoitteensa), joten perusteet ovat Suomessa heikommat, vaikkakin siirtoyhteyksiä Pohjois-Ruotsiin ja edelleen Keski-Ruotsiin ja sieltä Keski- ja Pohjois-Norjaan osittain käytetäänkin apuna.
Tuolla tavoin toteutetun sähköntuotannon kokonaismäärällä on tietenkin rajansa eikä sitä ehkä ole mahdollista kasvattaa ratkaisevasti nykyisestä rakentamatta huomattavasti lisää vesivarastoaltaita, mikä puolestaan on vaikeaa eikä vähiten ympäristösyistä. Suomessa soveltuvia vesialtaita on tätä vähemmän ja noihin altaisiin liittyvästä vesivoimaloiden yhteiskonetehosta puutetta (jokien virtaamillakin on rajansa ja jokien perkaamisella omat ympäristörajoitteensa), joten perusteet ovat Suomessa heikommat, vaikkakin siirtoyhteyksiä Pohjois-Ruotsiin ja edelleen Keski-Ruotsiin ja sieltä Keski- ja Pohjois-Norjaan osittain käytetäänkin apuna.
- Keskustelun aloittaja
- #28
Tässä voisi olla paikka myös toimijalle, jolla ei ole sähkön muuta tuotantokapasiteettia, vaan esimerkiksi altaaksi sopiva, käytöstä poistettu kaivos. Kausimarkkinoilla luulisi olevan tilaa myös pelureille.
- Keskustelun aloittaja
- #29
Kun tuulivoiman suuri määrä ja käytöstä poistuvat höyryvoimalaitokset ovat tuoneet ongelman taajuuden vaihteluita tasaavan hitausmomentin vähyydestä, ajattelin heittää seuraavan idean: Pitäisikö käytöstä poistuvien voimalaitosten generaattorit ja miksei turbiinien akselitkin säilyttää pyörivänä massana? Ne voisivat samalla toimia myös loistehon kompensoijina.
Pyhäsalmen suunnitellun pumppuvoimalan teho 75MW. Onhan se jotain mutta jos tuulen loppuminen vie tuotantoa 5GW niin suhteellisen pienikokoisen kärpäsen paskaan vertautuu. Kun ei tuotantoa riitä kuin jokunen tunti.
Ei sen tarkoitus ole maailmaa pelastaa, kunhan tuottaa omistajalle riittävästi tuloja. Ylössäätö sähköstä kuulemma saa jopa 4000 € / MWh kun sopivalla hetkellä myy.
Ajatushan on rakentaa vauhtipyörällä varustettuja synkronikompensaattoreita sinne tänne sopiviin kohtiin verkkoa. Miksei sellaista voisi tehdä myös käytöstä poistetusta voimalaitoskoneesta, turbiini vain veks ja vauhtipyörä tilalle. Olisihan siinä infraa jo valmiina ympärillä, ettei kaikkea tarvitse alusta asti rakentaa.
Minun käsittääkseni tätä tehdään nykyisinkin, ja tämän "turhan pyörivän massan mukanapito" maksaa xx M€ vuodessa.
Lienee edullisempaa tuottaa synteettistä inertiaa akuilla?
Eihän tyhjiltään pyörivä massa teoriassa paljon kuluta mutta pyörittävässä moottorissa on tyhjäkäynti häviöt: kupari- rauta- ja kitkahäviöt sekä vauhtipyörän häviöt.
Pitääkö muuten tuommosessa inertiageneraattorissa pitää magnetointi päällä vai riittäkö että magnetointi kytketään tarvittaessa? Eli voisko tyhjäkäyvää genua pyörittää erillisellä pienellä moottorilla?
On kai tehty joitain vartavasten inertiaa tuottavia genujakin, joissa on asioita optimoitu tarkoitusta varten? ( Olihan se tuolla mainittukkin: Synkronikompensaattori )
Eikös tuo loisenergiakin liity asiaan?
Käsittääkseni on myös saatavana ns. statcomeja, joissa on portaattoman reaktiivisen säädön ohella mahdollista emuloida myös mitä erilaisimpia parasiittisia algoritmeja, myös inertiaa. Noissa on käytännössä suuria kondensaattoriparistoja, joiden kytkentää verkon rinnalla tai sen kanssa sarjaan (esim. virtamuuntajatyyppisen kytkennän kautta) voidaan säätää tehoelektroniikalla. Noitahan voisi istuttaa tuuli- ja aurinkovoimaloiden inverttereiden kanssa integroiduksi kokonaisuudeksikin. Onhan noita integroituja säätimiä kehitteillä ja ehkä markkinoillakin, mutta voimasiirtoala on aika varovainen käänteissään eli konservatiivinen. Tyhjäkäynnillä pyörivä synkronigeneraattori (tai moottori) tunnetaan ja siihen luotetaan, vaikka ei olisi taloudellisin laite tarkoitukseensa.
Joka tapauksessa on selvää, että saatavilla olevan inertiakapasiteetin voi moninkertaistaa tietyllä generaattorilla, kun kytkee sen kaksisuuntaisella invertterikytkennällä ja ohjaa inertian tuottoa jännite- ja taajuusmittaukseen sekä tavoiteltavaan jännitteeseen ja taajuuteen perustuvalla algoritmilla. Moottorihan voidaan tällöin kytkeä ikään kuin portaattomalla vaihteistolla verkkoon, eli koko kierroslukualue käynnistä maksiminopeudella "väärin päin" käyntiin maksiminopeudella "oikein päin" on käytettåvissä inertian lähteenä. Tuuliturbiinistakin saisi monin verroin enemmän inertiaa kuin vastaavan tehoisesta itsenäisestä synkronigeraattorista suhteessa kunkin hetken normaalituottoon, jos turbiinia joko jarrutetaan (pyörimisenergiaa siirtyy verkkoon päin) tai sitä kiihdytetään verkosta otetulla teholla (roottorin nopeutta kasvatetaan). Lapakulmaa on tietenkin samalla säädettävä aerodynamiikan mukaan, mutta tässähän ei ole sen kummempaa kuin esimerkiksi lentokoneen kyvyssä nousta ylemmäs tai laskeutua alemmas käyttäen kussakin tapauksessa vaihtoehtoista moottoritehoa (toki pysyn rajojen sisällä, jotka kustakin lentotilasta seuraavat).
Joka tapauksessa on selvää, että saatavilla olevan inertiakapasiteetin voi moninkertaistaa tietyllä generaattorilla, kun kytkee sen kaksisuuntaisella invertterikytkennällä ja ohjaa inertian tuottoa jännite- ja taajuusmittaukseen sekä tavoiteltavaan jännitteeseen ja taajuuteen perustuvalla algoritmilla. Moottorihan voidaan tällöin kytkeä ikään kuin portaattomalla vaihteistolla verkkoon, eli koko kierroslukualue käynnistä maksiminopeudella "väärin päin" käyntiin maksiminopeudella "oikein päin" on käytettåvissä inertian lähteenä. Tuuliturbiinistakin saisi monin verroin enemmän inertiaa kuin vastaavan tehoisesta itsenäisestä synkronigeraattorista suhteessa kunkin hetken normaalituottoon, jos turbiinia joko jarrutetaan (pyörimisenergiaa siirtyy verkkoon päin) tai sitä kiihdytetään verkosta otetulla teholla (roottorin nopeutta kasvatetaan). Lapakulmaa on tietenkin samalla säädettävä aerodynamiikan mukaan, mutta tässähän ei ole sen kummempaa kuin esimerkiksi lentokoneen kyvyssä nousta ylemmäs tai laskeutua alemmas käyttäen kussakin tapauksessa vaihtoehtoista moottoritehoa (toki pysyn rajojen sisällä, jotka kustakin lentotilasta seuraavat).
- Keskustelun aloittaja
- #36
Magnetointi täytyy pitää päällä ja generaattori kytkettynä verkkoon, jotta pyörivästä massasta olisi heti apua taajuushäiriössä.. Lisämassa vaikkapa turbiinin siipien tilalla akselilla toisi tosiaan lisää hitausmomenttia. Maksaahan tämäkin, mikään ei ole ilmaista.
Noh, OL3 tuo paljon lisää inertiaa, saa tuulivoima rellestää. Joissain maissa tuulivoimalla on velvollisuus osallistua verkon tukemiseen.
Pyörivä massa inertiaa varten on tehotonta ja vanhanaikaista. Akut ja synteettinen inertia puskee tilalle. Akut ovat siinä mielessä hyviä että ne tieten ladataan halvalla sähköllä ja kalliin sähkön aika tuetaan verkkoa.
Pyörivä massa inertiaa varten on tehotonta ja vanhanaikaista. Akut ja synteettinen inertia puskee tilalle. Akut ovat siinä mielessä hyviä että ne tieten ladataan halvalla sähköllä ja kalliin sähkön aika tuetaan verkkoa.
- Keskustelun aloittaja
- #38
Niin, miksipä ei tuulimyllyjen suuntaajia voisi ohjata niin, että myllyjä jarrutetaan alitaajuuden aikana enemmän kuin tuuli tuottaa?
Ei taida siivet tykätä moisesta. Jarruttaminen kai onnistuisi mutta tilanteesta palautuminen kaiketi ongelma.
Onhan noissa säätölavat. Roottori voidaan käynnistää kovallakin tuulella lepuutuksesta (jolloin lavat ovat pitkittäin tuulta kohti). Ei tuossa pitäisi olla mitään ongelmaa palauttaa uudelleen jarrutuksen jälkeen (lapoja säädetään koko proseduurin ajan). Ylikierroksillekin pääsee, kun pienentää lapakulmaa entisestään (mutta tämä on toki mekaanisesti rasittavin käyttömoodi). Optimaalisen hyötysuhteen ja parhaan tehon kierrosnopeus ja vastaava lapakulma on tuossa välillä kulloisellekin tuulenvoimakkuudelle.
Potkurilentokoneissa, helikoptereissa, kaplan-tyylisissä vesiturbiineissa ja joillakin laivoillakin (esim. hinaajat, monet autolautat jne.) on aivan vastaava järjestely ja taustalla olevat (hallittavat) haasteet. Helikoptereissa jopa lapakulmaa säädetään jatkuvasti joka kierroksen aikana sektorista riippuen (jotta laite saadaan liikkumaan haluttuun vaakasuuntaankin).