1
1AA
Vieras
TM-testi nosti pienen myrskyn. Sen menetelmiä on moitittu ankarasti. On myös esitetty paljon vaatimuksia ja ehdotuksia siitä mitä kaikkea pitäisi mitata ja tutkia.
Yksi tärkeä asia on kuitenkin unohdettu (ehkä erehdyn?): testimenetelmät, eli miten hyvä testi tehdään.
SFS-EN 14511-standardi antaa testaukseen liittyviä ohjeita, mutta kiinnostus ei ole riittänyt sen ostamiseen. Lähden mieluummin liikkeelle ilman ennakkoluuloja, ja keksin muiden avulla(?) tosi hyvän(?) testin.
Sitten odotetaan että jokin taho alkaisi ottaa opiksi.
Virallisissa testeissä käytetään "synteettiset" sisä- ja ulkoilmat, mikä on vaikeaa, kallista ja hidasta. Lisäksi saadut tulokset eivät aina anna niitä tietoja mitä käytännössä eniten tarvitaan.
Tehdään yksinkertaisemmin, helpommin ja varmemmin:
Valitaan pitkä (vähintään n. 20m) rakennuksen ulkoseinä, jonka sisäpuolella on 3-4 metriä leveä vapaa tila.
Asennetaan noin 10kpl testattavaa ulkoyksikköä tasavälein ko. ulkoseinään. Sisäpuolelle rakennetaan eristelevyistä rivi lähes ilmatiiviitä koppeja sisäyksiköitä varten. Jokaiseen koppiin johdetaan tarkasti säädetty vakiovirta kylmää ulkoilmaa. Lämmityksen jälkeen ilma päästetään rakennuksen sisätiloihin. Kehitetty lämpö ei menisi hukkaan.
Ilmamäärä jokaiseen koppiin valitaan niin, että testin kylmimpänä aikana lämpöpumpun teho ei täysin riittäisi pitämään pyydettyä lämpötilaa.
Kaikki lämpöpumput testataan yhtaikaa ilman pysähdyksiä vaikkapa yhden talvikauden verran. Niiden tehtävä olisi pitää kopin poistoilman lömpötila vakiona (esim. 20Co).
Vähintään seuraavat mittaustiedot on kerättävä dataloggeriin: Ulkoilman lämpötila ja kosteus, jokaisen lämpöpumpun kWh-lukemat ja jokaisen kopin poistoilman lämpötila.
Lämpöpumppujen asennus ja huolto: myyjä vai testaaja?
Tuloksena saadaan käyriä erilaisista ulkoilman olosuhteista. Pumppujen kuormitus vaihtelee ulkoilman lämpötilan ja kosteuden mukaan luonnollisella tavalla. Käyristä voidaan valikoida mielenkiintoiset pätkät, esim. kun ulkolämpötila on +7, +5, +/-0, -5, -10, -15, -20 ja -25 astetta. Näillä tiedoilla voidaan rakentaa jokaiselle pumpulle kulutus-, tuotto- ja (kokonais-)cop-käyrät (ottoteho kW ja cop-kerroin ulkolämpötilan funktiona).
Lämpöpumppujen lämmöntuotto saadaan laskettua tarkasti kun putkessa virtaava ilmamäärä ja kopin lämpötilat sisään ja ulos ovat helposti mitattavissa.
Voidaan helposti seurata kuinka ulkoyksiköt menestyvät täysin samanlaisissa luonnollisissa olosuhteissa. Selittelyille ei jäisi paljon tilaa.
Yksi ongelma on koppien olematon lämpökapasiteetti. Lämpötila laske välittömästi kun sulatusvaihe alkaa. Kasa reikätiiliä jokaiseen koppiin olisi ehkä riittävä ratkaisu.
Parannusehdotuksia! Kritiikkikin kelpaa.
Yksi tärkeä asia on kuitenkin unohdettu (ehkä erehdyn?): testimenetelmät, eli miten hyvä testi tehdään.
SFS-EN 14511-standardi antaa testaukseen liittyviä ohjeita, mutta kiinnostus ei ole riittänyt sen ostamiseen. Lähden mieluummin liikkeelle ilman ennakkoluuloja, ja keksin muiden avulla(?) tosi hyvän(?) testin.
Sitten odotetaan että jokin taho alkaisi ottaa opiksi.
Virallisissa testeissä käytetään "synteettiset" sisä- ja ulkoilmat, mikä on vaikeaa, kallista ja hidasta. Lisäksi saadut tulokset eivät aina anna niitä tietoja mitä käytännössä eniten tarvitaan.
Tehdään yksinkertaisemmin, helpommin ja varmemmin:
Valitaan pitkä (vähintään n. 20m) rakennuksen ulkoseinä, jonka sisäpuolella on 3-4 metriä leveä vapaa tila.
Asennetaan noin 10kpl testattavaa ulkoyksikköä tasavälein ko. ulkoseinään. Sisäpuolelle rakennetaan eristelevyistä rivi lähes ilmatiiviitä koppeja sisäyksiköitä varten. Jokaiseen koppiin johdetaan tarkasti säädetty vakiovirta kylmää ulkoilmaa. Lämmityksen jälkeen ilma päästetään rakennuksen sisätiloihin. Kehitetty lämpö ei menisi hukkaan.
Ilmamäärä jokaiseen koppiin valitaan niin, että testin kylmimpänä aikana lämpöpumpun teho ei täysin riittäisi pitämään pyydettyä lämpötilaa.
Kaikki lämpöpumput testataan yhtaikaa ilman pysähdyksiä vaikkapa yhden talvikauden verran. Niiden tehtävä olisi pitää kopin poistoilman lömpötila vakiona (esim. 20Co).
Vähintään seuraavat mittaustiedot on kerättävä dataloggeriin: Ulkoilman lämpötila ja kosteus, jokaisen lämpöpumpun kWh-lukemat ja jokaisen kopin poistoilman lämpötila.
Lämpöpumppujen asennus ja huolto: myyjä vai testaaja?
Tuloksena saadaan käyriä erilaisista ulkoilman olosuhteista. Pumppujen kuormitus vaihtelee ulkoilman lämpötilan ja kosteuden mukaan luonnollisella tavalla. Käyristä voidaan valikoida mielenkiintoiset pätkät, esim. kun ulkolämpötila on +7, +5, +/-0, -5, -10, -15, -20 ja -25 astetta. Näillä tiedoilla voidaan rakentaa jokaiselle pumpulle kulutus-, tuotto- ja (kokonais-)cop-käyrät (ottoteho kW ja cop-kerroin ulkolämpötilan funktiona).
Lämpöpumppujen lämmöntuotto saadaan laskettua tarkasti kun putkessa virtaava ilmamäärä ja kopin lämpötilat sisään ja ulos ovat helposti mitattavissa.
Voidaan helposti seurata kuinka ulkoyksiköt menestyvät täysin samanlaisissa luonnollisissa olosuhteissa. Selittelyille ei jäisi paljon tilaa.
Yksi ongelma on koppien olematon lämpökapasiteetti. Lämpötila laske välittömästi kun sulatusvaihe alkaa. Kasa reikätiiliä jokaiseen koppiin olisi ehkä riittävä ratkaisu.
Parannusehdotuksia! Kritiikkikin kelpaa.