^ Ei ydinvoimalla ole taloudellisessa mielessä mitään jakoa uusiutuville. Homma on keikahtanut päälaelleen siitä, mitä vielä vähän aikaa sitten nähtiin - nyt ydinvoima tarvitsee valtavat tuet pärjätäkseen markkinaehtoiselle uusiutuvalle energialle. Britanniassa rakennetaan kahta OL3:n sisarlaitosta yhtäaikaa, niille valtio on luvannut takuuhinnan sähkölle 30 vuodeksi. Se takuuhinta on muistaakseni hyvin lähellä 100 €/MWh. Meillä ei ihan noin hurjia lukuja vielä ole nähty, Fennovoima lupaa 50 €/MWh mutta joskus näin asiantuntia-arvioita että joku 65 € on lähempänä totuutta. Siihen verrattuna maatuulivoiman 35 €/MWh on aika edukasta.
Ydinvoiman kilpailukyky - energian hinta
- Keskustelun aloittaja tet
- Aloitettu
Paitsi jos vaatimuksena olisi tasainen tuotto, niin että sähköä on aina saatavilla. Veikkaanpa että siinä vaiheessa maatuulivoima tulisi todella kalliiksi. Yhteiskunnan kannalta se taas on kiva ettei tarvitse arvata milloin sähköä on saatavilla.
Tasaisen tuoton ongelmana kuitenkin on, että huomattavan osan aikaa tuulivoima tuottaa halvemmalla ja silloin sähköstä on ylitarjontaa. Sitten, kun ei tuule, sähköstä on niukkuutta, vaikka ydinvoiman osuus kävisi täysillä. Tulevaisuudessa asetelma on pikemminkin, säilötäänkö ylituotannon aikainen halvan hintatason sähköenergia jonnekin niin, että se saadaan edes osittain hyödyksi myös sähkönä niukan tarjonnan ajalle, vai poltetaanko niukkuuden aikana fossiilisia, ellei sitten aloiteta nykyistäkin suhteessa selvästi kalliimpien ydinvoimaratkaisujen kehittämistä (lähes alkutekijöistään) hoitamaan tuollaista melko nopealla jaksolla säädettävän laajan sähkön huipputuotannon lähteeksi.
Ongelma ei oikein korjaa itseään, jos kukaan ei suostu niitä "kun ei saa halvalla tuotettua" ajanjaksoja tuottamaan. Eli joko se täytyy olla täysin tuettua tai sitten velvoite jokaiselle tuottajalle että sähköä on tuotettava tietty määrä jatkuvasti.
Silloinhan tuo ajaisi vaikkapa tuulivoimaa tuottamaan ylimääräisestä vetyä / muuta poltettavaa, jotta tuulettomana aikana voisivat sen lupauksensa lunastaa. Se nostaisi hintaa aikalailla, mutta tuskin tuo muuten onnistuu kuin pakottamalla tai keräämällä tuulivoimalta rahat jotta voidaan sitä tuettua sähköä tuottaa.
Eiköhän tässä pärjätä ihan hyvin ilmankin "halpaa" tuulienergiaa jos niikseen tulee. Jokusella vihreällä voi toki vierähtää kyynel, jos syöttötariffien sijaan saadaankin aikaiseksi epävakaan tuotannon joustomaksu myllyjen pyörittelijöille.
On kyllä harmi homma että ylituotannon varastointi onnistuu niin heikosti kuin tekee. Mikäs siinä olisi myllyjä pyöritellessä jos se ylijäämä saataisiin varastoon, eikä sitä puskettaisi dumppaushintaan markkinoille, kuten nyt.
On kyllä harmi homma että ylituotannon varastointi onnistuu niin heikosti kuin tekee. Mikäs siinä olisi myllyjä pyöritellessä jos se ylijäämä saataisiin varastoon, eikä sitä puskettaisi dumppaushintaan markkinoille, kuten nyt.
Päästökaupan ongelmista on rummutettu jo toistakymmentä vuotta. Korhola suomalaisista poliitikoista ehkä eniten. Niin siinä sitten lopulta kävi kuten jo yli kymmenen vuotta sitten ennustettiin, eli lobbarit saivat edustamilleen tahoille haluamansa windfall-voitot. Kuluttajille jäi maksajan rooli. Ehkä tosiaan joku ihan muu tapa olisi ollut fiksumpi, kuin päästöoikeuksien kauppaaminen. Vaikka sitten joku kiinteä vero.
Kyllä ongelmana on sähkömarkkinoille osallistuvien tahojen huono osaaminen ennakoinnissa ja sellaisten menneisyyden oloista syntyneiden kaupankäyntitapojen käyttäminen, jotka pitäisi jo haudata historian roskatynnyreihin. Kaikenlaisia windfall-veroja ja muita sosialisisista kokeiluista tunnettuja taloudelliseen umpikujaan johtavia ratkaisuja ehdotellaan populistisesti sen sijaan, että uskottaisiin markkinoiden todellakin alkaneen toimia niin kuin se toimii vaikkapa kansainvälisesti useimpien elintarvikkeiden tuotannossa. Eihän kukaan esimerkiksi odota korjaavansa perunasatoa kevättalvella. Sähkön markkinahintojen heilunta on välttämätöntä ja sen on oltava pysyvää, jotta kannattaa investoida riittävän pienellä riskillä kulutusta ja tuotantoa tasapainottavaan teknologiaan. Tasapanottavan teknologian yleistyttyä heilunnalle tulee aikoinaan rajat, kunhan estetään ratkaisujen ajautuminen monopolien hallintaan. Mikään yksittäinen teknologia ei hommaa oikaise, vaan hyödykkeiden eli tässä sähkötehon kysynnän ja tarjonnan saaminen paremmin tasapainoon (joka hetki). Sähköenergian saanti sinällään ei ole enää minkäänlainen ongelma, vaan tehon tasaus tarjonnan ja kysynnän välillä.
harb
Aktiivinen jäsen
Onhan siihen kysynnän ja tarjonnan tasaamiseen jo tällä hetkellä keinot ja teknologiset ratkaisutkin olemassa.
Ongelma on vaan se että arvontuotto on sen verran pientä että toteutukset eivät ole tuottavia ja sen takia laajamittainen palveluntarjonta puuttuu.
Minun mielestäni on ihan hyvä että energian tuotanto ja säätövoima pidetään erillisinä elementteinä niin niitä voidaan optimoida itsenäisesti ja ei jouduta monopolimaiseen tilanteeseen.
Sähköpörssihän itsessään on ihan toimiva säätömekanismi, joka ikävä kyllä aiheuttaa heiluntaa mutta sitä voi kontrolloida sähkötuotteen ja hinnoittelumallin puitteissa.
Ongelma on vaan se että arvontuotto on sen verran pientä että toteutukset eivät ole tuottavia ja sen takia laajamittainen palveluntarjonta puuttuu.
Minun mielestäni on ihan hyvä että energian tuotanto ja säätövoima pidetään erillisinä elementteinä niin niitä voidaan optimoida itsenäisesti ja ei jouduta monopolimaiseen tilanteeseen.
Sähköpörssihän itsessään on ihan toimiva säätömekanismi, joka ikävä kyllä aiheuttaa heiluntaa mutta sitä voi kontrolloida sähkötuotteen ja hinnoittelumallin puitteissa.
Espejot
Hyperaktiivi
Tässä on juttua päästökaupan ongelmista vuodelta 2017. En tutkinut kuinka poliittisesti motivoitunutta artikkeli on mutta jutussa ei nostettu esille päästöoikeuksien korkeaa hintaa. Niin ne ajat muuttuvat.
www.mustread.fi
”Eri toimijat katsovat asiaa vain omasta vinkkelistään. Jos halutaan lisätä uusiutuvaa energiaa tai energiatehokkuutta, samassa keskustelussa ei nouse esiin se, miten nämä tavoitteet vaikuttava ilmastonmuutoksen hillinnän ykkösinstrumentin, eli päästökaupan toimivuuteen. Energiatehokkuus on tietenkin kannatettava ja hyvä asia sinänsä, mutta asioita pitäisi katsoa kokonaisuutena”, Kahra sanoo.
Tässä jutussa (2016) varoitellaan että Suomen ei kannata jäädä odotmaan päästökaupan heräämistä. Miten kävi?
yle.fi
"Liskin mukaan monissa Euroopan maissa poliitikot puuttuivat päästökauppajärjestelmään heti kun se alkoi toimia. Suomessakin hallitus toi eduskunnan käsittelyyn niin sanotun windfall-veron, jolla pyrittiin verottamaan ydinvoimalla ja vesivoimalla päästöttömästi sähköä tuottavien yhtiöiden voittoja, joita kuvattiin ansiottomiksi."
Miksi päästökauppa ei toimi, ja mitä sille pitäisi tehdä? | MustRead
Uusi päästökauppadirektiivi on asiantuntijoiden mukaan askel parempaan suuntaan. Kokosimme päästökaupan haasteet kolmeksi paradoksiksi.
www.mustread.fi
Tässä jutussa (2016) varoitellaan että Suomen ei kannata jäädä odotmaan päästökaupan heräämistä. Miten kävi?
Talousprofessori päättäjille: Älkää luottako liikaa päästökauppaan, Suomesta voivat sammua sähköt
Päästökaupan pitäisi paimentaa Euroopan unionin jäsenvaltiot pikaisesti päästöttömään energiantuotantoon, jotta ilmastonmuutos ei etenisi tuhoisaksi. EU:n ilmastopolitiikan tärkein työkalu makaa kuitenkin kanveesissa päästöoikeuksien ylitarjonnan takia. Taloustieteen professorin Matti Liskin...
Viimeksi muokattu:
Minkäänlaista markkinaa tasapainottavaan toimintaa ei ole rakenteellisesti tuettu, sen sijaan markkinaa epätasapainoon heiluttavaa toimintaa on tuettu suosimalla kaikin tavoin epävakaita tuotantomuotoja. Ihan itseaiheutettu ongelma, joka voitaisiin vastaavasti myös korjata. Tosin ne päätökset eivät välttämättä pelkästään vihertäisi.
Olen sinänsä toki itsekin markkinauskovainen ja toivoisin että vähän vähemmän yritettäisiin komiteoiden voimin päättää, mikä on esimerkiksi sopiva riskin hinta. Tarkoitan tällä sitä, että yli 5% negatiivinen reaalikorko ei oikein vastaa minun mielikuvaani siitä, että riskejä hinnoiteltaisiin oikein. Siinä kun tuppaa hinnat lopulta lähtemään sellaiselle mojovalle zimbabwe-laukalle. Joten eipä muuta kuin lopetetaan ne keskuspankkiostot ja päästetään korot sille tasolle mihin markkina ne hinnoittelee. Muutama ylivelkainen maa siinä ottaa ja kupsahtaa velkoihinsa, eikä ylivelkaisilla muutenkaan ole sitten ehkä juhlimista, mutta sairastahan tällainen kommarihenkinen riskien sosialisointi on. Antaa markkinan korjata elinkelvottomat toimijat pois kuljeksimasta.
Peruna-analogiasi ei mielestäni ole erityisen toimiva. Energiapuolella tuota keskuspankin touhua vastaisi lähinnä joku EU:n oma taikaseinä josta voisi tankkailla ituhipin vihreää vetyä rajattomasti pitkin mannerta kuljeteltavaksi niin kauan, kun energian hinnat tuntuvat liian kovilta. Erona on se, että siinä missä kysyntää ja inflaatiota lisäävä rahan taikominen tyhjästä onnistuu ainakin jonkin aikaa, tarjontaa ja deflaatiota lisäävä vedyn taikominen tyhjästä ei onnistu lainkaan.
Sen perusteella mitä byroslavian kehdosta kuuluu, mitään tarjontaa lisäävää ei ole tulossa. Kysyntää ja hintoja entisestään lisäävää tukea voimakkaasti negatiivisen reaalikorkotason päälle kylläkin. Eli bensaa liekkeihin.
Ei sitä hinnan vakautta haluta poliittisella tasolla - aika jolloin saattoi luottaa siihen että sitä fossiilistakaan energiaa saisi rajan takaa tarpeen mukaan on ohi - ei kukaan ole esmes Venäjältä luvannut että maakaasuvarastoja pystyy enää ikinä täyttämään ja jos pakotteita laitetaan lisää eiköhän häiriöitä ole luvassa. Niinpä markkinalle työnnetään nyt porkkanaa sille että vaihtoehtojen tuominen näyttää kannattavalta. Ei vihreitten voima olisi tähän yksin rittänyt, tässä on samassa porukassa kaikki Venäjän vaikutusta nopsaan pienentämään pyrkivät voimat. Ei lohkea valmille kaasuputkellekaan lupia koska tilanne halutaan pitää tiukkana. Eri juttu on sitten joudutaanko poliittisen vakauden takia hiukan tekemään lievennyksiä.
Onhan jo kumma, kun lainsäätäjän tms. poliittisen päättäjän pitäisi osoittaa, millaista liiketoimintaa energian tuotannon, varastoinnin, logistiikan sun muun ohella saisi/pitäisi harjoittaa ja millaisilla kaupallisilla ehdoilla. Miten aihe eroaa muusta liiketoiminnasta? Miksi sähköntuotanto pitäisi rinnastaa sähköverkon tai tieverkon ylläpitoon ja mikä erottaa energiatuotannon vaikkapa kumipyöräliikenteen harjoittamisesta?
Oma mielipiteeni on, että moisia näkemyksiä esittävän pitäisi ensin katsoa peliiin ja harkita ensin omaa suhtautumistaan asioihin. EI tällaisia asioita voi ratkaista vain yksittäisten kansalaisten edun näkökulmasta.
Kieltämättä on kumma että epävakaata liiketoimintaa energiasektorilla tuetaan, samoin kuin holtitonta riskinottoa. Sellainen aiheuttaa tarpeetonta epästabiiliutta markkinoilla, kuten on nähty. Parempi olisi, ettei sotkettaisi markkinoita politiikalla.
Tuon voisi sanoa toisinkin, eli energia-ala on hyvin konservatiivista ja käyttää vakiintuneita menettelytapoja monestakin syystä johtuen. Lailla ja voimapolitiikalla määrätyt säätelykeinot kuten päästökiintiöt ja päästökauppa yhdistyneenä eri tason poliittiseen sekoiluun erilaisten pienempien ja suurempien asioiden ohella ovat myös hyvin rajuja, kun ne ovat lopulta alkaneet vaikuttaa asioihin niin, että tuntuu. Teknisten ratkaisujen kehittely ja niiden vieminen käytäntöön ottaa aikansa ja edellyttäisi vakaata investointiö ja liiketoimintaympäristöä. Viime aikoina käyty keskustelu on ollut lähinnä sellaista, että se rapauttaa kummankin edellytyksiä ja voi hyvinkin viedä kriisiin, jossa menetetään sekä kohtuullinen ja kutakuinkin ennustettava sähköenergian hintataso että pitkiksi ajoiksi mahdollisuudet parantaa tilannetta merkittävästi.
Mikä on mielestäsi epävakaata liiketoimintaa: Sekö, että rakennetaan markkinaehtoisesti muita halvempaa energiaa ajoittain tuottavaa voimantuotantokasiteettia? Vai sekö, ettei ripustaudu johonkin teknologiaan, joka pystyisi ehkä vuosikymmenen, parin kuluttua tuottamaan energiaa kolminkertaisella hinnalla tähän nähden ehkä vakaasti, mutta kuitenkin niin, että halvemman tuotannon vajetta, kulutuspiikkejä ja ajoittain tarvittavaa halvemman tuotannon ylijäämän tai kulutuksen vähentymisen aiheuttamaa tehontuotannon vähentämisetarvetta ei kyetä toteuttamaan ainakaan taloudellisesti eikä ilman kyseisen voimantuotantomuodon keskittämistä valtakunnanlaajuisen tai laajemman monopolin hallintaan (Ranskan EDF:n tyyliin). Noina parin vuosikymmenenä sitten kärvistellään vanhoja fossiilivoimaloita ylläpitäen ja maksetaan jatkuvasti vähintään yhtä kovaa hintaa sähköstä.
Toki fossilivoimaloita pitäisi omastakin mielestäni sietää ja rakentaa merkittävästi lisääkin siirtymäkauden ajaksi, mutta vain, kun ne vastaavat ajoittaiseen sähköverkon tehopulaan, jota väistämättä esiintyy silloin tällöin, kun perusvoimantuotanto tehdään taloudellisesti. PItemmällä aikavälillä tarve fossiilienergialle poistuu tehokkaan alun perin sähkönä tuotetun energian varastoinnin kehityttyä.
Liiketoiminnasta tulee epävakaata yleensä holtittoman riskien oton takia. Velkavipu on perinteinen menetelmä, jota de facto käytännössä tuetaan painamalla velkarahan hinta nollaan, jopa negatiiviseksi. Johdannaisten ja futuurien myyminen on toinen. Molempia vivuttamisen muotoja harrastellaan energiasektorilla aika paljonkin.
Satunnaisesti tuottavan laitoksen pyörittäminen ei sinänsä ole liiketoimintamielessä suoraan kyseisen laitoksen pyörittäjälle epävakaata liiketoimintaa, olettaisin että leikkiin ryhtyvä on laskunsa laskenut ja business-plänin tehnyt. Muiden toimijoiden kannalta satunnaisuuden tukeminen voi kuitenkin aiheuttaa yllätyksiä, koska niitä muita bisneksiä ei ole välttämättä pistetty pystyyn huomioiden riski sille, että poliittisesti aletaan tukea täysin satunnaisesti toimivaa tuotantoa.
OL3 piti maksaa 3,2 miljardia, mutta maksaa ilmeisesti 8, josta ostajan maksettavaksi jää 5,5. Hanhikivi pitäisi maksaa 7. Molemmat 1,6 GW. Jos olettaa tuottavan 330 vrk vuodessa tuota tehoa ja saa vaikkapa 50 €/MWh tulon kattamaan investointia/lainoja, tulisi vuodessa reilut 600 miljoonaa. Saahan sillä jo ihan järjellisen sijoitetun pääoman tuoton.
Jos ottaa 7 miljardia annuiteettilainaa 30 vuodeksi, on vuosikulut koroista ja lyhennyksistä 2% korolla 313 miljoonaa, 5% korolla 455 ja 10% 743.
Laitoksen käyttöaika lienee vähintään 60 v, joten toisen 30 v sitten tuottaisi loistavasti noilla hinnoilla.
Jos ottaa 7 miljardia annuiteettilainaa 30 vuodeksi, on vuosikulut koroista ja lyhennyksistä 2% korolla 313 miljoonaa, 5% korolla 455 ja 10% 743.
Laitoksen käyttöaika lienee vähintään 60 v, joten toisen 30 v sitten tuottaisi loistavasti noilla hinnoilla.
OL1 + OL2 talousluvut täällä.
Teollisuuden Voima Oyj - Y-tunnus: 0196656-0 - Yritystiedot, taloustiedot, päättäjät & hallituksen jäsenet
Finder.fi kertoo Teollisuuden Voima Oyj yrityksestä kaiken olennaisen yhteystiedoista alkaen aina talous- ja päättäjätietoihin asti.
www.finder.fi
Suunnilleen sama tuotanto kuin tulee olemaan OL3:ssa. Liikevaihto n. 270 miljoonaa, tulos käytännössä 0 euroa. Myy omakustannushintaan omistajilleen. TVO:n sivulta löytyy vuosikertomukset, joissa näkyy OL3 velat, muutaman miljardi. Elikkä koko liikevaihto menee käytännössä käyttökuluihin. Ei ole hurraamista. Millähän meinaavat maksaa miljardilainat.
Niin tuossahan se oleellinen on. Eli vanhalla laitoksella, jossa on jouduttu paljon uusimaankin on tuotettu 15 TWh 270 miljoonalla eli vain 18 €/MWh. Paljon enemmän oltaisiin saatu kuin tuo markkinahinnoilla. Kysymys siis kannattavuudesta tulee siitä, paljonko yli juoksevien kulujen voi pyytää. OL3:ssa lienee juoksevat kulut pienempiä eli saako sähköstä vuosikeskiarvona n. 50 €/MWh, joka jo riittäisi hyvin velkojen maksuun ellei korot nouse merkittävästi.
Vuoden 2020 pörssihinnan keskiarvo oli 3,47 snt/kWh. https://omavoima.fi/spot-sahkon-hintahistoria
Taitaa sisältää alvin, eli ilman alvia n. 2,80 snt/kWh. Siitä maksetaan välitysfirmojen myynti- ja markkinointikulut, tietotekniikka, jne. Eli tiukkaa on.
Jos joku riskejä on ottanut, niin sähkön myyjä, joka on kaupannut kiinteähintaisia sähköenergian toimitussopimuksia keskimäärin selvästi halvemmalla kuin toistaiseksi olevat tai pörssihintaiset sopimukset ja vielä niin, että voimakkaita kulutusvaihteluita aiheuttavat asiakkaat ovat saaneet sähkönsä samoilla ehdoilla tai jopa lisät huomioiden halvemmalla kuin vähemmän riskialttiilla profiililla sähköään käyttävät kuluttajat.
Itsekin olen ostanut viime vuosina sähköä vain kiinteähintaisilla sopimuksilla, koska tuollainen hinnoitteluvirhe oli selvästi pitkään näkyvissä. Suurten sähköntuottajien omissa kalkyyleissä on jonkinlainen ihmeellinen ylikorostunut tarve suojata omaa tuotantoaan hintojen laskua vastaan, vaikka riski olisi kuitenkin pieni ja vanhojen laitosten käyttäminen kannattaa joka tapauksessa, jollei polteta fossiilisia ja jouduta maksamaan päästömaksuja ja alistumaan idän diktaattorin juoniin.
Niin tuo oli poikkeuksellisen halpa ja tuskin pitkällä tähtäimellä hinta on laskemassa.
- 2018 spot-keskihinta 5,80 snt/kWh
- 2019 keskihinta 5,46 snt/ kWh
- 2020 keskihinta 3,47 snt/kWh
- 2021 spot-keskihinta 8,95 snt/kWh
- Keskustelun aloittaja
- #27
Hanhikivi on vain 1,2 GW.
Niinpä näyttää olevan. Oli myös vaihtoehtona 1,6 GW.