Itsellä kävi aiemman Fordin klanssa näin että tilatessa valitsin lisävarusteet ja kun auto sitten tuli tehtaalta siitä olikin jätetty pois ei yhteensopivia varusteita kysymättä. Yli vuosi siinä meni ennekuin kaikki tarpeelliset oli saatu jälkiasennuksena paikalleen ja toimimaan. Yrittivät kyllä pientä hyvitystä ensin.
Yleinen kiihdyttely ja hieman ylinopeuttakin keskustelua
- Viestiketjun aloittaja -Teme-
- Aloituspäivämäärä
Itsellä kävi aiemman Fordin klanssa näin että tilatessa valitsin lisävarusteet ja kun auto sitten tuli tehtaalta siitä olikin jätetty pois ei yhteensopivia varusteita kysymättä. Yli vuosi siinä meni ennekuin kaikki tarpeelliset oli saatu jälkiasennuksena paikalleen ja toimimaan. Yrittivät kyllä pientä hyvitystä ensin.
Espejot
Hyperaktiivi
Toihan on kuin Lidlin valikoima. Just latasin Karnachin poranterien valikomaesitteen jos oli yli 1500 sivua.
Eihän se auto sitä mihinkään muuta että se itse ajaminen on tylsää.
Wespa
Aktiivinen jäsen
No kyllä se vaan on tylsällä autolla vielä tylsempää.
Anna nyt sitten jokin esimerkki? Yleensä ne mielenkiintoisemmat autot ovat vielä tavallistakin tylsempiä, kun niillä vaan ajaa paikasta toiseen.No kyllä se vaan on tylsällä autolla vielä tylsempää.
Vai meinaatko jotain niin vanhaa museovehjettä että jo pelkkä tielläpitäminen käy työstä, eikä vaan ole aikaa tylsistyä?
Kun vuokrasin matkailuauton lomareissulle niin eipä ollut tylsää. Hyvin nopeasti huomasin ettei tämän kanssa voikaan ajaa samaan tapaan kuin omalla sähköautolla. Piti ohjata ratista koko ajan ja vaihdella vaihteita. Kaikki toki ihan tuttua, mutta se ero oli huomattava, että ajamiseen piti keskittyä käytännössä koko ajan.
No kun olisikin, mutta miten tuo energialähde muka tuollaista tekisi?
Varusteista en sitten niin tiedä, mitä sitä oikeasti tarttee mainittavasti. Perälle sopivat penkit varmaan, niitä ei kaikki valmistajat osaa tehdä. Vanhemmiten huomaan siirtyneeni tappiin varustelluista kohti karvalakkimalleja. Ehkä koska nykyään perusmallissa on kaikki mitä ennen oli lisävarustelistalla. Mutta sen ”perusauton” täytyy olla hyvä. Alusta, penkit, ohjautuvuus, nitinätön ja natinaton. Ulkonäkökin. Mitä näitä nyt on. Ne ei ole varustelistalta löydettävissä. Ja ovat pitkälti makuasioita.
pökö
Kaivo jäässä
Ymmärsin että niissä joissain on itseajo-ominaisuus? Mutta jos sama löytyy polttiksistakin niin drooneja nekin
Ei tuo sinänsä siihen sähkövoimalinjaan mitenkään liity, vaikka se yksi sähköautovalmistaja siitä autopilotistaan pötyjä puhuukin.
Wespa
Aktiivinen jäsen
Yksi aika hyvä mittari on että onko se auto sellainen, että kun sen parkkikselle jätät ja kävelet pois, niin käännytkö katsomaan, vai onko se sinulle ihan sama, osa muuta harmaata massaa samalla parkkiksella. Highly subjective tietenkin sanois jenkki, mutta omat autot on tullut tuolla perusteella valittua, autoissa kuten monessa muussakin asiassa miljoona kärpästä ei ole oikeassa.
Vanhaa vehjettä meinaan siinä mielessä että mittariston tulee olla analoginen, ohjauksen hydraulisesti tehostettu (tai jos kevytkeulainen auto niin tehostamatonkin on hyvä) ja alustan sellainen ettei kuljettajaa ole eristetty tiestä, vaan esim. tienpinnan liukkaus on huomattavissa jo hyvissä ajoin ennen kuin auto lähtee muualle kuin kuljettaja on tarkoittanut. Ei mitään piippailevia pimputuksia joilla auto viestii muka tietävänsä kuljettajaa paremmin asioita. Moottorina jotain mielenkiintoista (ei siis ainakaan dieseliä eikä alle 2l) eikä vain persoonatonta pölynimuria. Autossa pitää olla jotain sellaista että sen suunnittelussa näkyy intohimo ko. laitteeseen eikä autonvalmistajan voiton maksimointiin. Jos ei anna intohimolle mitään arvoa niin sitten on sama syödä valmisruokia ja asua pakettitalossa ja katsoa tosi-tv:tä & matkustaa lomalle sinne Kanarialle. No tulipas nyt vuodatus mutta ehkä tässä oli jotain pointtiakin, autoharrastaja arvostaa vähän eri asioita kuin sitä montako kilowattituntia se kuljetin kuluttaa per kuljettu matka.
pökö
Kaivo jäässä
Ei taida toimia kaikilla. Kaunista naista kääntyy vaistomaisesti katsomaan mutta ei kai sentään autoa
Kyllä mäkin itseäni autoharrastajana pidän vaikka kuutiotuumat ei olekaan se mun juttu.. Oikeastaan kovimpana laitteenani pidän ajoneuvoa joka ei taida yli 2000rpm ottaa (ei ole varvikelloa) ja polttaa dieseliä mutta, miten se unelma-auto sitä ankeata arkiajoa muka piristää? Varsinkin talvikaudella vaan lisää vitutusta suolan syövyttäessä rakenteita.Yksi aika hyvä mittari on että onko se auto sellainen, että kun sen parkkikselle jätät ja kävelet pois, niin käännytkö katsomaan, vai onko se sinulle ihan sama, osa muuta harmaata massaa samalla parkkiksella. Highly subjective tietenkin sanois jenkki, mutta omat autot on tullut tuolla perusteella valittua, autoissa kuten monessa muussakin asiassa miljoona kärpästä ei ole oikeassa.
Vanhaa vehjettä meinaan siinä mielessä että mittariston tulee olla analoginen, ohjauksen hydraulisesti tehostettu (tai jos kevytkeulainen auto niin tehostamatonkin on hyvä) ja alustan sellainen ettei kuljettajaa ole eristetty tiestä, vaan esim. tienpinnan liukkaus on huomattavissa jo hyvissä ajoin ennen kuin auto lähtee muualle kuin kuljettaja on tarkoittanut. Ei mitään piippailevia pimputuksia joilla auto viestii muka tietävänsä kuljettajaa paremmin asioita. Moottorina jotain mielenkiintoista (ei siis ainakaan dieseliä eikä alle 2l) eikä vain persoonatonta pölynimuria. Autossa pitää olla jotain sellaista että sen suunnittelussa näkyy intohimo ko. laitteeseen eikä autonvalmistajan voiton maksimointiin. Jos ei anna intohimolle mitään arvoa niin sitten on sama syödä valmisruokia ja asua pakettitalossa ja katsoa tosi-tv:tä & matkustaa lomalle sinne Kanarialle. No tulipas nyt vuodatus mutta ehkä tässä oli jotain pointtiakin, autoharrastaja arvostaa vähän eri asioita kuin sitä montako kilowattituntia se kuljetin kuluttaa per kuljettu matka.
Useimmiten katson onko peilit koriinpäin kääntyneet koska silloin tiedän että muistin lukita ovet. Harvemmin sitä muuten katsoo
Wespa
Aktiivinen jäsen
Vaikka valtaosa autoharrastajista onkin toisella kannalla niin en ole koskaan oikein ymmärtänyt jakoa harraste- ja käyttöautoihin, en ajele autoilla huvikseni, vaan kyllä niillä aina jotain asiaa toimitetaan. Onhan siinä hommaa pitää kolmea autoa itsekseen kunnossa, mutta kun nyt satun joka tapauksessa tykkäämään siitä, niin en ymmärrä miksi ns. arkiajot (mitä ne edes ovat?) pitäisi ajella jollain muun huoltamalla Skodalla tai Toyotalla, Teslasta nyt puhumattakaan.
Mulla on harrasteautoja, ne joko ok tulevia/menneitä projekteja, ja sitten on käyttis Leaf. Ostin juuri taas yhden, kun osui kohdalle, ensimmäinen avokatto, oliko järkeä? Ei, paitsi hinta oli ok ja se menee tarvittaessa heti, jos pitää eroon päästä.
Lisäksi yksi mopo.
Minusta ne on terapiaa, ei niillä arjessa mennä, arvo nousee, jos nousee, arkiauton pitää olla varma ja kulkea pienellä. Sähkis täyttää osaltani kaikki kriteerit.
Nämä harrasteet on kaikki 1983-1993 väliin mahtuvia volkkareita, joita on helppoa ja halpaa korjata ja tehdä, osia yleensä saa hyvin. Osaan on jopa varaosa-autokin tallessa, tai ainakin moottoreita ja korin osia.
Harrastepeleillä osalla ei ole ajettu vuosiin, eikä maksa vaivaa katsastella, olkoon odottamassa, mopolla muutama kierros kesässä.
Jos olisi talli talon yhteydessä ja paikka säilyttää olisi asiat helpompia.
Tuo boldattu vaatimus taitaa jo yksistään pudottaa kaikki viimeisen 10-15 vuoden aikana valmistetut autot pois listalta? Vai tekeekö joku vielä hydraulitehostimella varustettuja autoja? Tarkoitan lähinnä sellaisia autoja, jotka soveltuvat talouden ainoaksi autoksi.
Wespa
Aktiivinen jäsen
Mitä tarkoittaa "soveltuvat talouden ainoaksi autoksi"? Kun meille aikanaan syntyi esikoinen niin meidän ainoa auto oli mun '86 mallinen saksalainen 2+2-paikkainen urheiluauto, hyvin siihenkin sai (ja saa edelleen, löytyy taloudesta vieläkin) turvaistuimen viriteltyä takapenkille. Ainoa mitä tuossa "perheautona" (vähän hassu käsite sekin) osasi kaivata oli ilmastointi, ei ole tuohon omaan yksilöön sellaista saksalainen ensiostaja ruksinut varustelistalta.
Kun myöhemmin toinen lapsi ilmoitteli tulostaan niin myönnyin sitten vähän ja ostettiin tuon vanhuksen kaveriksi 2000-luvun alun farmari, ja se onkin ainoa auto josta on sittemmin tullut luovuttua, oli vähän liikaa jo nykyautojen ongelmia ja hermo meni sen farmareiden perusominaisuudenkin kanssa, eli takaikkuna aina liasta ummessa, ihan sama miten hieno kesäkeli tahansa.
On noita hydraulisesti tehostettuja autoja vieläkin, hydraulipumppu on vain sähköinen, mutta varsinainen tehostinlaitteisto toimii perinteiseen tapaan.
Itselläni oli tuollainen "puolisähköinen" 2000-luvun alussa. Luulin että noistakin on jo luovuttu, kuinka paljon noita mahtaa vielä olla uusissa autoissa?
Ei kyllä mitään käryä kuinka yleisiä nuo ovat, mutta varmasti niitä vielä on. Tuo munkin auto on vielä tuotannossa.
Tuo täysin sähköinen ohjaustehostushan on ollut ilmeisesti melko hankala saada toimimaan hyvin, ja varsinkin isommissa autoissa jossa tarvitaan enemmän tehostusvoimaa se on kai aika konstikas saada tuntumaan "hyvältä". Tosin tuossa mun autossa se nyt ei kovin hyvältä toimi edes hydraulisena.
HiTec
Eipä turhia höttyillä :)
No tässä omassa vm -20 ranskattaressani tuo sähköinen tehostin on ylivoimaisesti surkein mitä olen ikinä joutunut vääntämään. Tämä ikäänkuin pykeltää aina välillä, vähän kuin siellä olisi jonkin sortin askelmoottori jossain kohtaa välissä ja napsahdetaan ratin liikkeellä siihen seuraavaan loveen. Tuntuu varsin epämiellyttävästi ratissa tuollainen nykiminen.
Harrastelija
Hyperaktiivi
Eikös Audeja ollut jopa ”käyttökiellossa” kun odottelivat korjausta mutteriohjaukseen? Siis joskus 10v sitten vai onkohan jo kauemminkin aikaa.
Meikäläisen Opel Astra 2008 modellissa on sähköhydraulinen perinteinen ohjaustehostin. Toimii erittäin hyvin. Ei tarvitse paljoa ohjailla. Auto menee vakaasti melkein itsestään. Kun taas tässä Renault Zoessa on täysin sähköinen tehostin. Tätä pitää koko ajan ohjailla. Ei voi sekuntiakaan katsella sivulle, kun jo heti mennään väärään suuntaan. Kyllähän tällä pärjää, kun noteeraa, että ajaminen on lähes ilmaista.
Espejot
Hyperaktiivi
Joo, kehitys ei ole aina parempaan suuntaan. Oman romun tehostimen hyvyyden huomaa joka kerta kun sijaisauton palauttaa. Haittapuolena on että aika herkkä Suomen perunapelloille.
No minulla taas Volvossa on täysin sähköinen, ja menee suoraan kuin panssarivaunu, kunhan ei väännä rattia. Ohjaustuntuma on muutenkin hyvä, ainakin niin hyvä etten todellakaan parempaa osaa kaivata. Kyllä tuokin kaartaa minne sattuu, jos katsot sivulle, ja pidät kädet ratissa. Jos päästät irti ja katsot sitten sivulle, menee suoraan.
ohjauksen yhteydessä on kaikkea kaistavahtia, niin eipä tuo katseen pois kääntäminen tiestä ole juuri ongelma. Todella usein itselle tulee palautetta "ota ohjaus haltuun" eli liian kevyt ote ratista ja annan auton itse korjata tien mukaan.
Ohjaustehostimen mallista tai tyypisistä ole mitään tietoa, mutta hyvin se käteen istuu (Q4 2023/12)
Ohjaustehostimen mallista tai tyypisistä ole mitään tietoa, mutta hyvin se käteen istuu (Q4 2023/12)
Wespa
Aktiivinen jäsen
Mekaaniset mittarit ja muutenkin mukava sisusta nyt varmaan lähinnä, ei mitään ylimääräisiä piippailuja.
Edit. Tai no en tiedä liittyykö tuo piippailu nyt tylsyyteen sinänsä, enemmän ärsyttävyyteen. Niin ja hyvä äänentoisto olisi myös ihan olennainen asia tylsyyden torjunnassa.
Edit. Tai no en tiedä liittyykö tuo piippailu nyt tylsyyteen sinänsä, enemmän ärsyttävyyteen. Niin ja hyvä äänentoisto olisi myös ihan olennainen asia tylsyyden torjunnassa.
Viimeksi muokattu:
Vaikka joku mekaanisesti herkkä museoauto, jota joutuu ajamaan aktiivisesti, ettei se hajoa tai toimii oikein koko matkan. Tai ehkä joku klassikko auto (esim. 911), joka saa nauttimaan pelkästä ajamisesta?
pökö
Kaivo jäässä
Oletko ajanut tuollaisella, oma kokemus on kaukana nautinnosta.
HiTec
Eipä turhia höttyillä :)
Toki voisi kysyä onko sitä pakko paahtaa tylsää motaria, kun tuollekin Hki-Tre välille on myös muita, huomattavasti mielenkiintoisempiakin reittivaihtoehtoja. Toki matka-aikaa joutuu sitten varaamaan hiukka enempi, vaan joskus se saattaa siltikin olla sen ajankulun arvoinen kokemus. Eritoten prätkällä kun tulee noita hiukka pienempiä reittejä yleensä kierreskeltyä, niin se matka itsessäänkin voi näin olla ihan oikeasti jo oma nautintonsa.
Työajot mielellään vetää sitä nopeinta reittiä pitkin, oli se sitten miten tylsä tahansa. Tällöin tulee sovittua palavereja tai muuta vastaavaa mitä pystyy hyvin ”tylsää motaria” ajaessa hoitamaan. Samoin AI-avusteisesti pystyy sähköposteja käydä läpi ääni-ohjauksin, sekä sanelemaan vastauksia niihin.
500-600km matka menee aika kivasti kun ajankulua kehittänyt mukaan.
Lomalla tai muuten vapaa-ajalla voi miettiä sitten niitä maisemareittejä erikseen.
500-600km matka menee aika kivasti kun ajankulua kehittänyt mukaan.
Lomalla tai muuten vapaa-ajalla voi miettiä sitten niitä maisemareittejä erikseen.
En ole takamoottori (tai muullakaan) Porschella ajanut, mutta esimerkin omaisesti, jos on kiinnostunut klassikkoautoista ja niiden tekniikasta niin uskoakseni silloin ”nauttii” noilla vehkeillä ajelemisesta.
Nauttiminen on tietysti kuljettajan omista mieltymyksistä kiinni. Ajan vapaa-ajan ajoni hyvinkin jäykiksi rakennetuilla urheilullisilla autoilla, jotka säädän omaan mieltymykseeni sopiviksi, joten kyllä noistakin voi nauttia, mutta saattaa vaatia ”hieman omanlaista huumoriaan”. Reittivalinnat toki meiluummin mutkateitä, mutta kyllä välillä voi moottoriteitäkin ajaa, jos haluaa nopeasti päästä kauas.
Hempuli
Töllintunaaja
Kaveri toi aikanaan YK-joukoista 911 Porschen. En kyydin hurmasta oikeastaan nauttinut, enemmän statuksesta apparina ollessa. Kieli poskella voisi sanoa, ettei se bokserina kuplavolkkarista eronnut. Molemmat heittivät perää. Kupla talvella, Porsche kesällä. No, huoltohinnoissa oli myös marginaalinen ero. Kaveri kyllä totesi, että olisi pitänyt säästää nekin rahat asuntoon eikä käyttää verovapaaseen autoon.
Aika moni rauhanturvaajahan myi sen verovapaan auton mahdollisimman pian.
Espejot
Hyperaktiivi
Ihmiset tykkää erillaisista asioista, toiset klassikko autoista ja bensan katkusta, toiset sähkön hinnan kyttäämisestä ja sentin venyttämisestaä - tiedä sitten kumpi on hauskempaa. Mutta muutten, mutkaisilla teillä urheilullinen auto - ja moottoripyörä - on kyllä hauska ajettava. Naapuri sanoi kerran että hänen jaris olisi jo katollaan kun liikenne ympyrään tultiin ilman jarrutusta.
Viimeksi muokattu:
HiTec
Eipä turhia höttyillä :)
Kieltämättä mutka ja moottoripyörä on ihan muikea yhdistelmä, vaikka toki niitä pyöriä kuin mutkiakin on aikalailla laidasta laitaan. Ei, mitään ratamutkailua en tässä nyt hae ja nopeutenakin maksimissaan ihan vain sen mitä tikkari kertoo. Ja muutenkin aika monella vähäkään mutkaisemmalla väylällä alkaa nuo teiden pinnat jo olemaan sellaisessa kunnossa, ettei sinne tuntemattomaan kurviin voi kovin innolla painaa. Sen ei tartte olla kummoinenkaan ylläri siellä mutkassa kun jo ne pari tilitikkuaskin kokoista kosketuspintaa häiriintyy ja...
Säväyttää muuten ihan hienosti tuollainen keskelle kurvia sattunut pikkukivi tms. jota et sitten jostain syystä huomannutkaan. Tuurilla etunen menee siitä vielä ohi, mutta takanen leveämpänä nappaakin sen kiven päältä ja LIPS! Tuossa kohtaa sen takasen ei tartte montaakaan senttiä pompata sivulle kun jo perstuntuma täräyttää kuskille sen palautteen jotta hupsista heijaa ja mieleen tulee välittömästi entäpäs jos se kivi olisikin sattunut etusen alle
Sinällään lämmin kesäkeli ja kuiva karkea asfaltti kyllä pitää yllättävänkin hyvin about renkaan kuin renkaan alla, usein loppuu kuskilta uskallus kantata kuin että se pito vielä mihinkään renkaan alta katoaisi. Tai kuten tuolla allekirjoittaneenkin pyörällä siellä on varpaat asfaltissa ja jalkatapin laahainta kulutetaan jo kauan ennen kuin renkaasta kulutuspinnan reuna tulee vastaan, vaikka kuinka valmistajan Sport Touring mallimerkitty onkin, mutta tuo -40mm tonttiin pudotus jousisarjalla syö jo noita kallistusvarojakin melkoisesti ja alas lasketut jalkatapit niistää vielä siitäkin vähästä osan pois. Vaan kuten sanoin, matkamutkailu on kivaa, mutta ratamutkailu ei kuitenkaan itseäni kiinnosta, joten en tuota "rajoittunutta" kanttausvaraa koe millään tavoin ongelmaksi.