Uskaltaako vanhoja taloja myydä ollenkaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja fraatti
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
On kyllä kumma, jos kauppakirjassa selvästi lukisi, että tontti myydään hintaan X ja tontilla sijaitsee purkukuntoinen rakennus ja jonka arvo kaupassa on 0 €
Talon purkaminen voi maksaa kymmeniä tuhansia:

Jos tontin käypä arvo on 100 000, niin sitten kaupat voidaan tehdä varmaan 70 000 €:lla, jos purkaminen jää ostajalle.

Jos myy purkukuntoisena, niin olisi varmaan kohteliasta laittaa arvioitu purkukustannus kauppakirjaan tai laittaa rakennuksen arvoksi -30 000 €.
 
Jos tontin käypä arvo on 100 000, niin sitten kaupat voidaan tehdä varmaan 70 000 €:lla, jos purkaminen jää ostajalle.

Jos myy purkukuntoisena, niin olisi varmaan kohteliasta laittaa arvioitu purkukustannus kauppakirjaan tai laittaa rakennuksen arvoksi -30 000 €.

Siis eikö sekään riitä, että myy nollalla eurolla, vaan pitää myydä miinushinnalla? Jospa tontin hinnaksi laitetaan sen käypä arvo, rakennukselle nolla euroa, ja lisäksi maininta että ostaja purkaa rakennuksen omalla kustannuksellaan. Eikö rakennus voi lain mukaan olla purkukuntoinen, jos sen purkua ei kustanna myyjä?
 
Edelleenkin on outoa, että tontti pitää myydä "käypään hintaan". Jos joku on valmis maksamaan 100 tonnin tontista 130 tonnia, niin pitäisi olla kaiken järjen mukaan ihan sallittua, kunhan ketään ei siihen pakoteta.

Sitä päivää odotellessa, kun joku on rahanpuutteessaan myynyt tontin 30 tonnia alle käyvän hinnan ja jälkikäteen saa siitä hyvitystä ostajalta :)
 
Edelleenkin on outoa, että tontti pitää myydä "käypään hintaan". Jos joku on valmis maksamaan 100 tonnin tontista 130 tonnia, niin pitäisi olla kaiken järjen mukaan ihan sallittua, kunhan ketään ei siihen pakoteta.

Sitä päivää odotellessa, kun joku on rahanpuutteessaan myynyt tontin 30 tonnia alle käyvän hinnan ja jälkikäteen saa siitä hyvitystä ostajalta :)
Ihmettelen kovasti näitä sadantonnin tontteja tontteja joiden koko korkeintaan 1/10 osa hehtaarista,joku väittää että sijainti sijainti määrää tontin hintaa niinpä kannattaa ensin tarkistaa tontin sijainti kartalta i ja se jos mikä merkkaa ja se on yhden euron arvoinen oikeasti se tontti suomessa missäpäin tahansa koska sijaitsee valtiossa Suomi.
 
Siis eikö sekään riitä, että myy nollalla eurolla, vaan pitää myydä miinushinnalla?
Sitähän ei voi tietää. Jos ostaja ei valita eikä ryhdy oikeusteitse tai muuten asiaa ajamaan. Silloinhan se on siinä. Mutta jos riitelyyn mennään, niin sitten siihen tulee näitä käsittämättömiä tulkintoja mukaan. Esim. purkaminen maksoikin tuplasti, koska maaperään oli valuteltu vuosien mittaan öljyä, mikä johti maiden vaihtoon mikä maksoi... Nämä on laadittu niin, että vedätystä ja kusetusta ei katsota hyvällä. Eli tontin käypähinta miinus arvioidut purkukulut on se, mikä todennäköisesti menee läpi aina. Jos myyt tontin hinnalla etkä vähennä siitä purkukuluja vaikka niin kirjaat paperiin, niin sillä paperilla ei vaan ole merkitystä. En minä näitä ole laatinut enkä ole tulkitsemassa. Kaikenlaiset "oikeuksien" / "velvollisuuksien" rajaamiset asuntojen kohdalla ei vaan toimi. Siksi on turha niitä yrittää sinne ympätä (esim. "myydään purettavaksi" jne.).
 
Viimeksi muokattu:
Jos joku on valmis maksamaan 100 tonnin tontista 130 tonnia, niin pitäisi olla kaiken järjen
Sehän onkin mahdollista, mutta yhtä mahdollista on riitauttaa se myöhemmin. Ja silloin tulee käyvät arvot ja muut pöydälle. Eli alkaa se kitinä, että annettiin ymmärtää jotain muuta ja maksettu hinta ei vastaakaan enää saatua (ja saattaa jopa päätyä myyjän tappioksi, jos kovin väärin on hinnoiteltu). Näitä oikeustajun vastaisia caseja saa lukea jatkuvasti.
 
Entä jos laittaa lähtöhinnaksi tontin arvon vähennettynä purkukustannuksilla mutta sitten joku arvostaakin taloa sen verran että tarjoaa enemmän? Pääseekö vastuusta?
 
Entä jos laittaa lähtöhinnaksi tontin arvon vähennettynä purkukustannuksilla mutta sitten joku arvostaakin taloa sen verran että tarjoaa enemmän? Pääseekö vastuusta?
Miksi tarjoaisi enemmän? Voisi kuvitella, että jossain määrin voi auttaa, jos myös muiden tarjoukset ovat tiedossa (kutakuinkin ainoa syy miksi joku maksaisi enemmän kuin alkuperäinen pyynti). Mutta eihän mikään estä riidan synnyttämistä jälkikäteen vaikka kuinka olisi arvostanut. Aina voi vedota, että annettiin virheellistä tietoa ja arvostus perustui siihen (ja myös muiden arvostukset). Se on sitten oikeuslaitoksen selvitettävä asia. Monesti hullunkurisesti. Myyjä voi suojautua myös vakuutuksin.
 
Viimeksi muokattu:
Eikä riitä, että on virheetön rakennusaikaisten säännösten ja hyvän rakennustavan mukaan, vaan nykyisten. Todella oudoksi ja hysteeriseksi on mennyt. Sama juttu taloyhtiöiden korjauksissa ja tutkimuksissa. Aina vedotaan uusien rakennustapaan ja teknisen käyttöiän ylitykseen, vaikkei mitään oikeaa ongelmaa olisikaan, on vain "riskirakenne". Nyt sentään on alkanut tulla lehtiin juttuja, joissa kritisoidaan korjaus- ja purkuvimmaa.
Itse olen miettinyt, että jos myisikin vaikka virolaisille raksaukoille. Jos asuvat vuokralla jossain neukkukuutiossa 8 ukkoa kolmiossa, niin varmaan okt, jossa olisi pientä laittoa mutta 2x neliöitä ja "oma rauha" voisi olla houkutteleva vaihtoehto.
 
Miksi tarjoaisi enemmän? Voisi kuvitella, että jossain määrin voi auttaa, jos myös muiden tarjoukset ovat tiedossa (kutakuinkin ainoa syy miksi joku maksaisi enemmän kuin alkuperäinen pyynti). Mutta eihän mikään estä riidan synnyttämistä jälkikäteen vaikka kuinka olisi arvostanut. Aina voi vedota, että annettiin virheellistä tietoa ja arvostus perustui siihen (ja myös muiden arvostukset). Se on sitten oikeuslaitoksen selvitettävä asia. Monesti hullunkurisesti. Myyjä voi suojautua myös vakuutuksin.
Jos laittaa tarjouskauppaan?
 
Nämä on laadittu niin, että vedätystä ja kusetusta ei katsota hyvällä. Eli tontin käypähinta miinus arvioidut purkukulut on se, mikä todennäköisesti menee läpi aina. Jos myyt tontin hinnalla etkä vähennä siitä purkukuluja vaikka niin kirjaat paperiin, niin sillä paperilla ei vaan ole merkitystä.
Minä kyllä tarkoitin, että kauppakirjassa ei edes yritettäisi väittää, että tontin hinnasta on vähennetty purkukulut. Vaan tontista pyydetään käypä hinta, ja rakennuksesta nolla euroa. Lisäksi maininta että ostaja purkaa rakennuksen omalla kustannuksellaan. Jos hinnasta olisi vähennetty rakennuksen purkukulut, niin silloinhan se purettaisiin myyjän, ei ostajan kustannuksella.

Miten tuo voidaan tulkita vilpilliseksi, jos se hinta tosiaan on tontin käypä hinta, josta ei ole vähennetty mitään, tai siihen ei ole lisätty mitään? Jos ostaja suostuu ottamaan kontolleen purkukuntoisen rakennuksen, niin onko se myyjän vilpillisyyttä?
 
Nopeasti ylläolevan linkin tekstin luettua, kannattaa siis jättää tuo purkukuntoisuus kokonaan mainitsematta. Sen sijaan (en tiedä miten käytännössä toteutetaan) kannattaa mennä rakennusvalvontaan ja ilmoittaa, että rakennus ei ole asumiskelpoinen ja siitä sitten viralliset paperit todisteeksi.

Nyt sitten saanee sen tontin myydä sillä hinnalla millä joku sen suostuu ostamaan (oli sitten yli-, ali- tai käypään hintaan) ja rakennuksesta ei tarvitse huolehtia (ei sen hinnasta eikä purkukustannuksista) koska se ei ole asuinkelpoinen ja siitä on kauppakirjassa maininta sekä tarvittavat todistukset.
 
Onhan talokaupoissa hyvin paljon onnistuneita. Monet ovat siis uskaltaneet ostaa ja monet myydä. Toki on puliveivareita, jotka koettavat saada korjausvelkaisen tai sekundan talon myytyä priiman hintaan. Useimmin kuitenkin korjaukset tai rakennevirheet tulevat myyjällekin yllätyksenä ostajan remontoidessa ja niistäkin hyvin usein päästään sopuun hinnanalennuksena tai kaupan purkuna, kiitos ylen kalliin oikeusprosessin.

Ostajan ruusunpunaiset silmälasit ovat pulma. Ollaan hankkimassa unelmaa ja nähdään vain aurinkoiset kesäpäivät pihalla rentoutuessa, mutta ei nähdä riskejä ja kunnossapitotarvetta. Pieni pintaremonttikin on työläämpi ja kalliimpi kuin kuviteltiin mahdollisesti vielä leviten, lopulta havaiten, ettei se mennytkään kuin pienellä ruotsinkielisellä saarella pikku hiljaa puuhastellen.

Klikkiotsakkeita oikeudenpäätöksistä on tullut seurattua ja jotenkin tuntuu, ettei enää mene ostajan vaatimukset ihan sukkana läpi. Mutta pitää tunnustaa, että hivenen hirvittää olla myyjänä, kun viidessä vuodessa ymmärtämätön ostaja saa talon tärvättyä.
 
Noissa kuntotarkastuksissa pitäisi jotenkin pystyä keskittymään oleellisempiin asioihin. Laajojakaan kosteusvaurioita ei monestikaan löydetä. Sitä vastoin kokeillaan, tuleeko hanasta riittävästi vettä tai tiputtaako se, kirjataan koholla olevia naulankantoja ja kuvaillaan paikkoja. Jos lahot ovat piilossa, onhan niitä vaikea löytää mutta vaikea niitä on sen paremmin ostajan kuin myyjänkään tietää. Onhan talon tarkastamisessa iso työ.

Myyjä tietysti tuntee sen kohteensa keskimäärin parhaiten. Onhan niitä tapauksia, että ongelmia on vain lateksilla peitelty. Näitä vastaan kai nämä lait on suunniteltu mutta homma vähän pissii tuossa kuntotarkastuksessa kun oikein mitään pinnan alla olevia ongelmia ei löydetä ellei myyjä niistä itse kerro. Kuntotarkastusten raportoinnit ovat havaintojeni mukaan maallikoille myös hiukan vaikeasti tulkittavia ja raportit ovat selvästi myyjän näkövinkkelistä laadittuja. Ongelmasta on ehkä mainittu "jotain" mutta ei ole kerrottu, mitä se oikeasti merkitsee, kai vähän niin kuin siinä toivossa ettei ostaja siitä liiaksi kiinnostuisi.

Kesällä tuttavalle yhtä kuntotarkastusrapottia tulkitsin. Siinä oli löydetty kohoneita kosteuspitoisuuksia piilosokkelitalon riskipaikoista lähes ympäri taloa. Tulosta ei olut mitenkään tulkittu, muutenkin kuin "kosteus kohonnut, kosteutta ...." eli jatkotutkimukset olisivat välttämättömiä. Aikamoinen riski ainakin sen raportin perusteella kaupoille ryhtyä.
 
Ihmisten tyhmyydellä asuntokaupoissa ei ole mitään rajaa, olen huomannut. Valitetaan verhoista ja fengshuista, ei keskitytä rakennukseen. Eräskin tuttavapariskunta kehui säästäneensä tarkastuksen hinnan kun myyjä oli ystävällisesti sen teettänyt valmiiksi...
 
Eräskin tuttavapariskunta kehui säästäneensä tarkastuksen hinnan kun myyjä oli ystävällisesti sen teettänyt valmiiksi...
Niin. Toiset valittaa ettei talosta ole tehty kuntotarkastusta ennen näyttöä ja toiset siitä, ettei saanut olla itse mukana. Sitten ollaan erimielisiä, kenen se tulisi maksaa vai puolitetaanko.
 
Kun minä ostin taloa, tuli taloja rakentava kaveri mukaan tekemään tarkistuksen.

Pankissa täti sitten kysyi, että onko taloon tehty virallinen kuntotarkastus. Vastasin että ei tietenkään, en minä niille huijareille mitään maksa. Kaveri teki viskipullopalkalla. Pankkitädin ilme kirkastui ja asia oli sillä selvä. Myöhemmin mulle selvisi, että lainan saamisen ehtona on kuntotarkastus.

Ja jos minä olisin nyt myymässä taloa, en tekisi tietenkään kuntotarkastusta valmiiksi. Ostaja saa tehdä sellaisen tarkistuksen kun haluaa. Enkä ottaisi välittäjääkään asioita sotkemaan.
 
Viimeksi muokattu:
Ehkä kysymys kuuluu uskaltaako mitään taloa ostaa nykypäivänä :hmm:

”HS: Vedet valuvat seinien läpi kerrostaloissa Helsingissä – rakentajina romanialaisia, joille maksettiin harjoittelijapalkkoja​

Helsingissä on Helsingin Sanomien mukaan uudehkoja kerrostaloja, joissa elementit rakoilevat ja sadevesi vuotaa sisään. Yhteistä niille on romanialaiset rakentajat.”

 
Alkuperäiskuntoisen pre-1960 talon kyllä uskaltaa, siis sellaisen jota ei vielä ole peruskorjattu=peruspilattu.
Eli sellainen, jossa on ulkohuussi ja ehkä ulkosauna. Sisällä ehkä korkeintaan yksivaihevirta. Saattaa olla puukattilalämmitys tai ehkä jopa öljy. Maadotuksia ei ole. Lattiat on lankkua, joilla pääosin kävellään ulkokengissä. Vesi kannetaan kaivosta. Vaikka on niitä, mitä on saatu pilalle vääränlaisilla remonteilla, niin on myös niitä, joita on saatu pidettyä kunnossa oikeanlaisilla remonteilla. Harvassa varmaan ne, joille ei ole tehty ikinä mitään ja ovat vieläkin tikissä.
 
Lähinnä meinasin että ei ole tehty mitään 70-luvun energiaremontteja ja/tai 90/2000-lukujen pintojen muovitusoperaatioita. Aika kauan kesti meilläkin löytää sellainen, mutta parin vuoden etsinnän jälkeen tärppäsi. Rapattu talo konesaumatulla peltikatolla niin ulkopuolella ei tarvinnut muuta tehdä kuin kaivaa isodränit kellarin ympärille. Edellinen omistaja oli onneksi sisäpuolen pintaremppaa tehdessään ymmärtänyt perinnerakentamisen päälle eli lankkulattioita ja paperitapettia sielläkin muovituksen sijaan. Yksivaiheiset sähköt piti sitten toki uudistaa kun tuli laitettua VILP 70-luvulta peräisin olleen öljylämmityksen tilalle. Ulkosaunaa harmillisesti ei ole, mutta meneehän tuo kellarisaunakin kun on onneksi kuitenkin puukiuas. Ikkunat olivat onneksi valtaosin alkuperäiset, pariin huoneeseen kun on vaihdettu nykyaikaiset ilmeisesti Virossa valmistetut niin niiden toiminta jättää kyllä paljon toivomisen varaa verrattuna noihin alkuperäisiin.

Kieltämättä vähän liian pitkälle on menty sen suhteen että kiinteistön kaupassa yksityisellä ostajalla ei ole oikein mitään vastuuta siitä mitä on ostamassa. Jos ehdoin tahdoin haluaa ostaa 70-luvun valesokkelipommin niin aika erikoista että voi vaatia sitten lähes vääjäämättä ilmenevistä ongelmista hinnanalennusta tai jopa kauppojen purkua vuosia jälkikäteen. Jonkinlaista ostajan turvaa on toki hyvä olla olemassa, mutta jos tieten tahtoen ostaa talon sellaiselta aikakaudelta jolloin sovellettujen rakennusmääräysten noudattamisella on saatu käytännössä automaattisesti aikaan merkittäviä riskirakenteita niin aika typerää että silloin voisi vedota siihen ettei tiennyt. Vähän sama kuin autonostaja saisi purkaa kaupat sillä perusteella ettei se suorasuihkutusmoottori kestänytkään +400000km longlife-öljynvaihdoilla pätkäajossa. ;D
 
Kun minä ostin taloa, tuli taloja rakentava kaveri mukaan tekemään tarkistuksen.

Pankissa täti sitten kysyi, että onko taloon tehty virallinen kuntotarkastus. Vastasin että ei tietenkään, en minä niille huijareille mitään maksa. Kaveri teki viskipullopalkalla. Pankkitädin ilme kirkastui ja asia oli sillä selvä. Myöhemmin mulle selvisi, että lainan saamisen ehtona on kuntotarkastus.

Ja jos minä olisin nyt myymässä taloa, en tekisi tietenkään kuntotarkastusta valmiiksi. Ostaja saa tehdä sellaisen tarkistuksen kun haluaa. Enkä ottaisi välittäjääkään asioita sotkemaan.

Nehän kiinteistövälittäjän suosittelemat kuntotarkastajat ovat sellaisia, jotka eivät saa olla liian tarkkoja niitä virheitä tuomaan esiin ja kaivelemaan. Välittäjän pisneshän siinä kärsii jos tarkastaja löytää kaikki viat.

Jos taloa olisin ostamassa ja yhtään mietityttäisi enemmän se talon kunto, niin kenties HTT-tavarantarkastajan palkkaisin tekemään sen kuntotarkastuksen. Maksaa varmaan perkeleesti, mutta hinta on pieni verrattuna siihen että jälkeenpäin pitäisi oikeudessa alkaa tappelemaan siitä talokaupasta. Ja jos oikeuteen menisi, niin siellä oikeudessa on painavia ne tavarantarkastajan lausunnot ja asiantuntijatodistus. Joskus jostain hometaloriidasta luin, niin oli aika vahvoilla se osapuoli oikeudessa joka oli sattumalta palkannut kuntotarkastajaksi HTT-tavarantarkastajan, joka taisi olla vielä joku rakennuspuolen professori ammatiltaan jos oikein muistan.

Myös ilmatiiviysmittaus ja rakennuksen lämpökamerakuvaus pakkaskaudella voisi antaa arvokasta lisätietoa siitä rakentamisen laadusta muutenkin. Tiedän erään rakennusliikkeen, joka sai tuossa 15 vuotta sitten rakennettua puutaloissakin sellaista laatua, että tiiviysluku oli mittauksissa 0,2, kun passiivitaloissa rajakin on muistaakseni 0,7. Muistaakseni talo piti mitata myös ylipaineella kun noita nollaa läheneviä lukuja on vaikea mitata pelkällä alipaineella. Tosin sen jälkeen samaisen rakennusliikkeen johtaja vaihtui ja nykyään kuullut että olla työn ja tuskan takana, että ovat saaneet tiiviysmittauksen luvun painettua alle neljään ja sen lopputarkastuksen hyväksytyksi. Muutenkin AAA-luokan laatu vaihtui siinä firmassa ala-arvoiseksi laaduksi ja ilmeisesti firman liikevaihtokin romahtanut jo ennen viimeistä 2022 vuoden romahdusta. Vanhoissa taloissahan tiiviysluku voi olla käsittääkseni todella huono eli yli kymmentäkin.
 
tämä oli uutta minulle ja talon hinta toki nousee vakuutusmaksun verran
Tuo Raksystemsin Kauppaturva lienee näistä yksi kuuluisimmista, eikä tuo n. 2.500€ OK-talon vakuutuksesta kovin pahalta ainakaan itsestäni kuulosta, kyseessä kun kuitenkin on usein useamman kymppitonnin korvaukset mitä noista piilovioista myyjille saattaa koitua. Toki tuo edellyttää myös heidän tekemää suht. tuoretta kuntokartoitustakin, mutta toisaalta jonkun tekemä kuntokartoitus noihin usein otetaan muutenkin. Eikä tuo vakuutus luonnollisestikaan kata tuon kartoituksen esiin tuomia vikoja, sillä eiväthän ne sitten enää ole piileviä = hyvin paljon siis riippuu tuon kartoituksen teksteistä mitä tuo lopulta korvaa vai osataanko se tehdä niin että tuohon voidaan aina vedota ja näin tuo ei käytännössä korvaisikaan enää about yhtään mitään. En tiedä kun ei ole kokemusta :huh:
 
Kaupunkimme pyysi tarjoukset pienen asumattoman rintsikan ja 100m2 talousrakennuksen purkamiseksi. Tarjoushinnat olivat 16.700, 24.700 ja 29.400 €.
 
Kieltämättä vähän liian pitkälle on menty sen suhteen että kiinteistön kaupassa yksityisellä ostajalla ei ole oikein mitään vastuuta siitä mitä on ostamassa. Jos ehdoin tahdoin haluaa ostaa 70-luvun valesokkelipommin niin aika erikoista että voi vaatia sitten lähes vääjäämättä ilmenevistä ongelmista hinnanalennusta tai jopa kauppojen purkua vuosia jälkikäteen. Jonkinlaista ostajan turvaa on toki hyvä olla olemassa, mutta jos tieten tahtoen ostaa talon sellaiselta aikakaudelta jolloin sovellettujen rakennusmääräysten noudattamisella on saatu käytännössä automaattisesti aikaan merkittäviä riskirakenteita niin aika typerää että silloin voisi vedota siihen ettei tiennyt. Vähän sama kuin autonostaja saisi purkaa kaupat sillä perusteella ettei se suorasuihkutusmoottori kestänytkään +400000km longlife-öljynvaihdoilla pätkäajossa. ;D

Ja pahimmillaan homma menee vielä niin, että vastuu seuraa mukana yli sen 5 vuoden määräajan, jos talon ostanut myy talon edelleen eteenpäin ja sitten paljastuukin jotain kolmannen omistajan aikana. Riskistä on tullut aika kohtuuton.
 
Ja pahimmillaan homma menee vielä niin, että vastuu seuraa mukana yli sen 5 vuoden määräajan, jos talon ostanut myy talon edelleen eteenpäin ja sitten paljastuukin jotain kolmannen omistajan aikana. Riskistä on tullut aika kohtuuton.
Sukulaisella kävi niin, että rakennuttajalta/rakentajalta ostetun talon salaojitus oli tehty persiilleen ja toiminnan kaverina uusi salaojat ja alapohjan, kun vikaa löytyi. Kun sitten myivät talon muutaman vuoden kuluttua, niin uudet ostajat tekivät reklamaation muista vioista. Lakimiesten välityksellä sitten päätyivät hinnanalennukseen alkuperäisen rakentajan tekemistä virheistä. Ainakaan lakimiehet eivät tunnistaneet vastuun seuraamista myyjää aikaisempiin omistajiin.
 
Missä tuollainen tulkinta on tullut eteen?
Eikös tässä ollut joku case kun ostaja olikin myynyt sen mökin seuraavalle ennen tuon 5v määräajan umpeutumista, kun tämä uusin omistaja sitten löysikin vikaa ja tuo "väliomistaja" pystyi osoittamaan ettei ollut rempannut tai edes tiennyt kyseisestä viasta yhtään mitään => vastuu menikin ketjussa eteenpäin sille alkup.myyjälle :hmm:
 
Eikös tässä ollut joku case kun ostaja olikin myynyt sen mökin seuraavalle ennen tuon 5v määräajan umpeutumista, kun tämä uusin omistaja sitten löysikin vikaa ja tuo "väliomistaja" pystyi osoittamaan ettei ollut rempannut tai edes tiennyt kyseisestä viasta yhtään mitään => vastuu menikin ketjussa eteenpäin sille alkup.myyjälle :hmm:
Erikoinen tulkinta 5 vuoden vastuusta. Tuollahan se vastuu voisi siirtyä vaikka 20 vuoden päähän jos kohde vaihtaa omistajaa aina ennen 5 vuoden täyttymistä.
 
Tuollahan se vastuu voisi siirtyä vaikka 20 vuoden päähän jos kohde vaihtaa omistajaa aina ennen 5 vuoden täyttymistä.
Ei voi, sillä se määräaika on kuitenkin vain se 5v. Tuossa tapauksessa siis se "väliostaja" oli omistanut kämpän alle 5v, tuo piilovika löytyi about heti tämän uusimman kaupan jälkeen ja siten tuo vastuu pystyi juuri tuon piilovian osalta siirtymään edelliselle myyjälle. Jos tämä "väliostaja" olisi itse omistanut sen yli 5v ennen myymistään, olisi hän ollut tuosta kiinteistöstä 100% sen 5v ajan vastuussa tälle uusimmalle ostajalle. Tai jos "väliomistus" + vian löytymisen aika tämän uusimman kaupan jälkeen olisi tapahtunut yli 5v kuluttua siitä kun tämä "väliostaja" oli kämpän itse ostanut, olisi jälleen tuo vastuu jäänyt 100% "väliostajalle".
 
Takaisin
Ylös Bottom