Porsaanreiäksi jää myydä vähemmän omista laitoksistaan. Laitonta se ei ole. Pelissä mukana olevat ammattilaiset lienevät kohtuullisen hyvin perillä seuraavan vrk hinnoista, tuulivoimaennusteet ym. sekä yleisesti mitä muut toimijat voivat toimittaa. Näin voimalaitoksen omistaja voi rajoittaa myyntiä siten että jossakin kohdin on leikkauspiste jossa kannattaa myydä vähemmän kalliimmalla kuin volyymia halvemmalla.
Jos olet lukenut ja ymmärtänyt tässä ketjussa aiemmin viitatut energiaviraston sähkömarkkinoiden periaatteita avaavatt jutut (reiluaenergiaa.fi), niin ideana nimenomaan on, että tuottajat voivat jakaa laitostensa tuotantokapasiteetin eri hintakategorioihin ja tarkoitus on, että kaikki tuottajat ovat samalla viivalla, että halvin osa tuotannosta tulee tilatuksi ja tiettyä algoritmin päättämää rajaa kalliimmat tilaamatta (myös ostajat voivat tehdä ostotarjouksensa niin, että määrä riippuu hinnasta). Tuo ei ole porsaanreikä eikä kepluttelua, vaan tarkoituksellisesti luotu mekanismi, että ostajien kulutus tulee katetuksi mahdollisimman halvalla hankitulla sähköllä.
Itse sähkön vuorokausimarkkinahan perustuu suljettuihin tarjouksiin, että kukaan toinen tarjoaja ei tiedä, millä hinnalla kukin tarjoutuu tuottamaan tai ostamaan sähköä ja kuinka paljon. Tämän perusteella pörssi sitten laskee, millä hinnalla kysyntä ja tarjonta saadaan tasapainoon. Säännöt nimenomaan sanovat, että kaikki liikenevä tuotanto on tarjottava markkinoille, mutta hintarajan saa itse valita tarjolla oleville erämikseille (vaihtoehtoja on paljon ja hyvinkin monimutkaisia vaihtoehtoja on), eli tarkoitus on, kukin tarjoaja valitsee hinnaksi oman kannattavuusrajansa ja tarjoaa sillä. Tuotantokustannukset ovat aivan toiset ensimmäiselle tuotantoerälle, jos voimalaitos käynnistetään kuin lisäerälle tai jos joutuu puristamaan huipputehon jollakin vippaskontilla (kuten säästämällä firman omasta kulutuksesta tai käyttämällä kalliimpia energianlähteitä). Toteutuma on sitten tätä korkeampi, koska tarjousten hyväksymisleikkuri kulkee aina tämän tai korkeampien hintojen kohdalla.
Mekanismi on nimen omaan rakennettu niin, että tuottaja voi aina olla varma, että saa aina vähintään pyytämänsä hinnan. Tämä samalla kannustaa tuuli-, aurinko-, ydin- ja säätövoiman rakentamiseen fossiilisten kustannuksella. Ei yleensä kannata tarjota omaa kustannustaan kallimmalla, koska ei ole todennäköistä, että tällä tavoin voisi korottaa saamaansa sähkön hintaa verrattuna riskiin, että oman tuotettu sähkö jää kokonaan tilaamatta ja rahat kokonaan saamatta korkean "lähtöhinnan" takia. Luonnostaanhan negatiiviset hinnat näin putoavat aina pois, koska tuotetun sähkön subventoinnissa maksamalla palkkiota on periaatteessa jotakin mätää.
Kuten energiaviraston ekonomisti kirjoittaa, vuorokausihintojen manipulointiin ei ole kovin hyviä edellytyksiä johtuen siitä, että tarjouskauppa on suljettu (so. huutokaupan vastakohta eli kuin suljetuilla kirjeillä toimitettujen tarjousten avaaminen samaan aikaan tilauspäätöstä tehtäessä) ja tahti on hidas (kerran vuorokaudessa), jolloin kaikilla osallisilla on aikaa harkita, mitä tekevät eikä tarvitse toimia paniikissa tai ns. kantapään kautta. Mahdollinen keinottelu ja temppujen käyttö keskittyy vain ammattilaisille avoimilla päivän sisäisillä sähkömarkkinoilla (missä sielläkin säännöt kieltävät varsinaisen keinottelun, mitä voi kuitenkin olla vaikea käytännössä todistaa tapahtuneen vahtimisesta puhumattakaan). Siellä robotit ja tekoäly pystyvät tekemään suuriakin päätöksiä silmänräpäyksessä, mutta nuo eivät suoraan heijastu vuorokausimarkkinoihin ja kuluttajan maksamiin pörssihintoihin.