Koetin etsiä Suomen julkisen sektorin koosta merkittävää poikkeamaa pohjoismaisessa viitekehyksessä (Ruotsi, Norja, Tanska), vaan en löytänyt. Pohjoismaat ovat kuitenkin kärkisijoilla, kun maailmassa maita laitetaan eri kriteereillä järjestykseen. Eikä eläkkeen määrissäkiin ollut merkittävää poikkeusta samassa viiteryhmässä. Tyypillisesti julkisen sektorin osuus yhteiskunnassa kasvaa lama- ja kriisivuosina ja hyvässä taloussuhdanteessa laskee.
Mielestäni on väärin puhua julkisen sektorin euromenoista ja jättää arvontuoton mainitsematta, kun jotain monet saavat myös vastineeksi. Toiset enemmän ja toiset vähemmän, mutta se on osa pohjoismaista kulttuuria. Mihin suuntaan omaa kulttuuriamme haluamme venäläisyydestä pohjoismaiseen siirtymisen jälkeen muuttaa, on toki hyvä kysymys.
Yksittäiset hankkeet tietysti nousee esille määrittäen omaa arvomaailmaa suhteettoman paljon. Toiset tykkää yksityisestä tuottavuudesta, toiset itkevät sähköverkkojen myyntiä yksityiselle. Toisten mielestä tunnin junat ja ratikat ovat yhteiskunnallista kehitystä kaikkien hyväksi, toiset pitävät niitä yksityisten grynderioligarkkien taseiden kasvattamisena veronmaksajien kustannuksella.
Meillä on jokaisella oma rajoittunut näkökulma. Mulla se kiteytyy yli 40 työvuoteen julkkarilla, jolloin on vaikeaa pitää julkista sektoria yhteiskunnan vihulaisena. Vaan se ei estä kriittistä suhtautumista yksittäisiin julkkarin toimijoihin tai päätöksiin.