Kyse oli vain siitä, että sitten kun se varaaja on viimein sillä loppupään huonolla hyötysuhteella saatu väkisin täyteen lämpöön alaosaan asti ja pumppu sammuu, niin se pumppu käynnistyy lähes heti uudestaan, koska se alaosa viilenee samantien. Samaan aikaan sen anturin yläpuolella kuitenkin olisi pitkäksi aikaa tarjota vettä lämmitykseen."Kun varaaja on täynnä, niin lämpötila alhaalla nousee, koska lämpökerros on laskenut alas asti, ja pumppu voi sammua."
Miten ajattelit että pumppu pystyisi tekemään kuumempaa vettä jos sille ei toimiteta lämmitettäväksi aiempaa kuumempaa vettä? Kyllä se pumppuun syötettävä varaajan alaosan lämpö määrää sen COPin.
Anturi keskivaiheilla toimii ihan samalla periaatteella. Siinä vaiheessa kun pumppu käynnistyy uudestaan, niin ylhäällä olisi vieläkin lämmintä tarjolla. Pumppu ei vain käynnisty niin nopeasti uudestaan mitä se tekisi anturin alhaalla ollessaan, koska se viilein vesi ohjataan anturin alapuolelle ja menee jonkin aikaa, kunnes se alaosan viileä tavoittaa anturin.
Jos keskellä ja ylhäällä on huonot paikat anturille, niin missä se hyvä paikka on? Alhaalla se on paskin kaikista.
Kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta, tai ehkä juuri siksi, tuo varaaja+anturi ei ihan niin optimaalinen ole käyttää.
Noita "ongelmia" voi kiertää automaatioiden kanssa esim. käskyttämällä ladatessa buffer dT isommaksi ja vetämällä ns. "ylilämpöön". Sen jälkeen taas palataan purkuvaiheessa normiasetukseen. Hintana tässä tietenkin on COPista tinkiminen, jos tehdään reilusti ylilämpöä tarpeeseen nähden, mutta esim. pörssisähkön kanssa sekään ei ole niin yksiselitteistä. Halvemmalla hinnalla tehdään reserviin huonommalla COPilla ja puretaan kalliimman sähkön aikaan pois.
Juurikin tämä, jos anturin laittaa alas.Eli jos anturi olisi alaosassa, niin pumppu lähtisi päälle heti kun alaosa kylmenee vähänkään tavoitteen alapuolelle vaikka ylempänä olisi kiertoon tarpeeksi lämmintä vettä vaikka kuinka.