Teirilältä ansiokas mietintä ja pohjatieto. Olen samaa mieltä, että sahausliike aiheutuu melko paljon vartti- ja tuntipohjaisten parametrien yhteensovittamisesta. Teirilän graafeissa yllätti enemmän se, että olen ollut siinä luulossa, että hintavaihtelu on kiinni sadoista megawateista, mutta siirtoyhteyksien kanssa näytti siltä, että hintavaihtelua saadaan aikaan jo kymmenienkin megawattien kanssa.
Teirilän värianalyysista tarjoushinnoissa näkee, että kun lähestytään kysynnän kanssa tarjottua tuotantokapasiteettia, niin hintakäyrä on hyvin jyrkkä eli väri vaihtuu tiheästi. Jyrkkyys taas johtuu siitä, että niin myynti- kuin ostotarjoukset ovat äärihintaisia (pitkät valkoiset palkit), mitä ei oikeastaan näillä tiedoilla saa selitettyä. Jyrkkyys korostuu vielä aamukahdeksalta ja illalla.
Helppo selitys olisi se, että halutaan varmistaa oman erän osto tai myynti. Mutta kun se tapahtuisi joka tapauksessa murto-osalla äärihinnasta, niin en pidä helppoa selitystä oikeana. Lisäksi kun kaikki tarjoaa äärihinnalla, niin jos ääritapaus iskee, niin miten siinä sitten arpoo kuka myy kenenkin sähköä kenelle, kun hyväksytyt ja hylätyt tarjoukset ovat samalla hinnalla.
Ei tosin Black Fridaykaan osoittanut, että siinä jotain merkillistä tapahtuisi. Paitsi tietysti melkoinen hintalappu mokanneelle, mikä olisi voinut olla vaikka vain viidennes, jos ei olisi tarjonnut äärihintaa vaan -100 €/MW.
Minulle kelpaisi selitys siitä, miten Euphemia laskee ostajan, myyjän ja siirtoyhteyksien 'welfaren' maksimoinnin. Itsellä on sen selvittämiseen sama asennevamma kuin 'parannamme palvelua' -ilmoituksilla, joissa ainoa lopputulema on hinnankorotus. Tässäkin jäin ihmettelemään, miksi 'welfare' eikä 'income'. Niin pitkälle olen päässyt, että ostajalle ja myyjälle halutaan jakaa kulloistakin varttia tasapuolisesti. Mutta miten, kun käytännössä ainoa jatkuvasti muuttuva parametri laskennassa on tarjoukset. Eihän niistä saa kuin millä hinnalla osto ja myynti tapahtuu sekä tuotantovolyymin.
www.linkedin.com
