Vs: Auton akuista
Keväisin noita talven tyhjänä seiseitä akkuja saa herätellä, ne kohtuullisesti vielä elpyy vaikka pysyvää
kapasiteetin laskua ei voi välttää. Loppukesästä isäntien puimureiden akut on huonossa hapessa.
Noin alasimen päältä heittäen, syväpurkaus ei sinänsä tuhoa akkua vaan se että lataus ei oiken tee sitä mitä pitäisi.
Vaihtovirralla lataaminen on haivaittu hyväksi, purkausvirta n. 1/10 - 1/100 latausvirrasta.
Kovaksi kiteytyneen sulfaatin hajoittaminen hiukka hankalaa kun kuumentaminen on ainakin pois suljettu menetelmä.
tuna sanoi:
Sepä tässä juuri olikin tarkoitukseni, että apukaapelikäynnistyksessä tapahtuu muutenkin sen verran epämiellyttäviä asioita, että kahden eri apukaapelin induktanssiero ei käytännössä pahenna tilannetta. Joka tapauksessa mahdollisimman lyhyt ja paksu kaapeli (jollaisella kylläkin induktanssikin samalla minimoituu) sekä tukeva kontakti on paras vaihtoehto kaapelin osalta jos muutoin hajoamisriskit hyväksyy.
Jokaisessa sähkölaitteessa on oltava omat suojauksensa jos aikovat selviytyä ajoneuvoympäristössä. Se, riittävätkö nämä suojat apukäynnistystilanteeseen on taas toinen juttu.
Luulen että pahin piikki syntyy siitä kun startti kytketään irti, etenkin kesken starttauksen, siksi kehotin starttaamaan
kerralla käyntiin eikä lyhyissä pätkissä. Starttimoottorissahan kulkee likimain sama virta kuin tuhdissa apukaapelissa
Kun käynnistettävä moottori lähtee käynnille, putoaa startin ottama virta, samoin kaapeleissa. Kaapelit kannattaa
irrottaa vasta kun akkujen jännitteet hiukka tasaantuneet.
Kaapelin paksuus ei vaikuta niinkään induktanssiin mutta sen läpi kulkevaan virtaan, induktiopiikin "tehovaikutus" riippuu virranvoimakkuudesta ( en muista kaavaa oliko lineaarisesti vai peräti expotentiaalisesti)
Voisko tässä nyt todeta ettei apukaapeleiden induktanssista tarvii murehtia?
Mitä VesA sitten ajaa takaa tuolla hitsuulaitteen johtojen iduktanssilla, johdot kaiketi aika lyhyet?