Häämöttääkö edessä taantuma, lama vai jotain muuta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja fraatti
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Näitä lama-ajan tarinoita on mukava lukea.
Itse sain olla töissä pienellä palkalla kodinkone/sähköliikkeessä tuon 1990-luvun laman ajan, viikon olin lomautettuna. Vaimo jäi työttömäksi ja uuden auton velka alkoi rasittaa. Muistan, kun istuttiin vuokratalon rappusilla ja mietittiin, että mistä tähän rahapulaan löytyisi apu? Auton olis saanut myytyä tietysti pilkkahintaan ja siitä olis jäänyt velkaa.
Sitten soi puhelin! Vaimo sai töitä! Elämä alkoi taas hymyillä ja 1995 ostettiin avioeron takia myyntiin tullut vanha omakotitalo kohtuu edullisesti ja siinä asutaan edelleen. 1998 vaihdoin alaa ja työnantajaa, jossa tälläkin hetkellä töissä.
Eli itseä tuo lama kosketti varsin vähän ja kiitollinen siitä.
E: uutta autoa ei ole sen jälkeen ollut
 
Faijalla oli jotain yritystoimitaan 90-luvun lamassa, ja sattui olemaan jotain lainaa sidottuna Saksan markkaan... Suomen markan devalvoitumisen ja sen jälkeisen kellumisen myötä siitä tulikin melkoinen ongelma ja nurinhan se homma meni.
 
Joo, taisin valmistua AMK:sta juuri laman kynnyksellä 90-luvulla media-alalle ja ryhdyn oitis yritämään, elannon ansaitsemista. Minä ja työntekijäni oltiin nälkäisiä ja syötiin isopien pöydästä murusia. Laskutettiin 70EUR/h alv0 (aluksi markoina tietysti) joka oli halpa hinta siihen aikaan. 2008 sitten muutti asetelmia kun kolleega kuoli ja laskevat markkinan sekä kilpailu söi katteet. Tipahdin kuitenkin jaloilleni, nyt vain putkitongit kädessä. Itse näen että tämä on ollut 2008 lähtien kriisistä kriisiin kulkemista eikä talous ole oikeastaan kunnolla toipinut.
 
Viimeksi muokattu:
E: uutta autoa ei ole sen jälkeen ollut

Opit kerrasta että järjettömämpää tapaa tuhlata rahaa ei juuri ole? ;D

Itse olin pahimman laman aikaan aika pieni vielä, kouluun menin syksyllä -92. Mieleen on jäänyt että rahassa ei ryvetty kun juuri -90 oli muutettu omakotitaloon ja sitten lainakorot pompsahtivatkin, mutta ei nyt suorastaan puutteessa tarvinnut elää vaikka äitikin oli jonkun pätkän työttömänä. Onnellinen lapsuus oli vaikka ei ollutkaan viimeisimpiä merkkirytkyjä päällä tai kalliita harrastuksia. No sellaisen muistijäljen lama kai jätti että tuhlata ei oikein osaa, aina tulee tarkkaan harkittua mitä ostaa ja vaikea maksaa ulkopuoliselle hommasta jonka pystyy tekemään itsekin.
 
Ei tuo ysärilama kauheasti sattunut omaan nilkkaan, vaikka yleinen synkkyys oli tosiasia. Eihän lama oikein koske niitä joilla on töitä.
70-luvun öljykriisi oli pahempi omalla kohdalla.

Mutta nyt kun muistellaan menneitä, niin olen joskus miettinyt, että en muista että 70-ja 80-luvuilla kaikki olisi joka päivä käynyt suihkussa kuten nykyään kerran pari päivässä. Vähän hatarat muistikuvat, mutta oliko peräti että ei suihkuteltu muutakuin kerran viikossa saunassa?
 
Mutta nyt kun muistellaan menneitä, niin olen joskus miettinyt, että en muista että 70-ja 80-luvuilla kaikki olisi joka päivä käynyt suihkussa kuten nykyään kerran pari päivässä. Vähän hatarat muistikuvat, mutta oliko peräti että ei suihkuteltu muutakuin kerran viikossa saunassa?
Ei aina ollut lämmintä vettä tai pesuhuoneessa oli kylmä. Kerran viikossa oli saunavuoro. Tarpeeseen käytiin pesulla.
 
Ei aina ollut lämmintä vettä tai pesuhuoneessa oli kylmä. Kerran viikossa oli saunavuoro. Tarpeeseen käytiin pesulla.
Meillä pentuna vesi pumpattiin käsin naapurin tontilla olevasta kaivosta. Paitsi sydäntalvella, jolloin putki oli jäässä ja vesi kannettiin ämpärillä 60 m päästä, josta 15 metrillä oli 5 m nousua ja piikkilanka-aidan ylitys. Aika äkkiä opin, että lähtiessä kannattaa ottaa ämpäriin vain 2/3 vettä, kun loput jäi joko matkalle tai lahkeisiin.

Vaikka nyt on oma porakaivo, niin vuosikymmenien jälkeenkään ei pysty hanasta päästämään vettä turhaan.
 
Ei ole kuin 50 vuotta aikaa taaksepäin kun kaupungeissakin oli ulkohuuseja ja kämpissä pelkkä kylmä vesi. Pesut pihasaunoissa 1-2 kertaa viikossa.
Ei tietenkään kaikilla mutta näitä oli kaupunkien vanhemmassa rakennuskannassa.
 
Muistaisin ettei vesiä suihkittu pitkin lattioita kuten nykyään ja olisi ollut suurimmassa osassa krstaloja amme ja siinä suihku 70luvulla. En tosiaan oikein muista käytiinkö noissa ammeissa liukastelemassa. Suihkukaappeja alkoi tulla ysärillä vastaan
 
Muistaisin ettei vesiä suihkittu pitkin lattioita kuten nykyään ja olisi ollut suurimmassa osassa krstaloja amme ja siinä suihku 70luvulla. En tosiaan oikein muista käytiinkö noissa ammeissa liukastelemassa.
Asuin lapsuuteni 60-luvun lopulla ja 70-luvulla 60-luvun lähiökerrostalossa, jossa tosiaan oli amme ja suihku ammeen "päällä". Siellä ammeessa sitten suihkuteltiin, en muista että meillä siellä olisi koskaan kylvetty.
 
Suihkukaappeja alkoi tulla ysärillä vastaan
Nuo vieläpä silleen hyviä, että tiiviinä altaina, irti lattiasta ja näin se vesi ohjatiin ihan suoraan sinne lattiakaivoon, ilman että se vesi nykyiseen tapaan leviäisi pitkin kylppärin lattioita, joita sitten lastalla kuivataan edes sen suurimman veden kaivoon saattelemiseksi. Ja siltikään eihän se laattalattia ikinä aidosti kuiva ole, kosteus on siellä saumoissa ja laattojen alla. Aikansa muhittuaan lattiakaivon ympäriltä se vesisulkukalvo sitten viimeistään pettää ja... Ongelma jota ei noiden suihkualtaiden aikaan juurikaan vielä ollut, mutta kun se on niin ruma :rolleyes:
 
Suihkukaappi olisi kyllä hyvä mutta aika monella on ahtaanpaikan kammo. Toisekseen niiden ovet kiskoineen ja saranoineen on niin heikkoja että ne on aina rikki kun ne ei alkujaankaan ole kovin toimivia. Hieno suihkukaappi on kohta ruma kalkkitahroineen ja puretaan pois.
On se muuten aika hurjaa kun joku onnistuu kuluttamaan suihkussa 500 l vettä, toki onhan se varmaan rentouttavaa istua tunti suihkussa. Onneksi nykyajan kiihkeä somehenkilö ei kykene keskittymään suihkussa olemiseen kuin 3 minuuttia.
 
Viimeksi muokattu:
70 luvun alkupuoli asuttiin pienessä ”omakotitalossa” (=oh+k). Ei ollut kaupungin keskustassa mutta kaupunkialuetta kuitenkin. Ei ollut vettäkään eikä puhelinta, sähköt sentään oli ja yksi tai kaksi tv kanavaa. Vesi haettiin vesipostista muutaman sadan metrin päästä ”maitokärryllä”/saaveilla.
Samassa rakennuksessa oli myös sauna ja liiteri joihin kumpaankin kulku oli ulkokautta. Erillinen ”mökki” oli ulkovessa. Ei voi sanoa WC:ksi koska sitä vettä ei ollut.

Nyt kun mietin niin 60 luvun lopulla edellinen kämppäkin oli ihan vastaava. Erona ainoastaan että samassa pihassa oli vuokranantajan asuntokin.

Ja 70-luvun lopulla oli erikoinen kämppä. Kaksio, wc mutta ei saunaa eikä kylpyhuonetta eikä siten suihkuakaan. Sähkö, vesi ja puhelin oli. Kerran viikossa oli saunavuoro noin 400m päässä.

80 alkaen oli sitten ”nykyaikainen” ok talo.

Että ei ne ulkovessat ihan hirveän vanha asia ole. Maalla niitä oli vielä myöhemmin. Yleensä olivat navetan tunkion yhteydessä. Sinne meni lehmien ja ihmisten jätökset sekaisin ja keväällä pellolle.
Poistuivat käytöstä sitä mukaa kun rakensivat uuden talon tai peruskorjasivat entistä.

Suihkukaapit on syvältä. Aina seinät kolisee kun jotain hankalampaa paikkaa yrittää pestä. Siis niissä isommissakin malleissa (120cm?)
 
Aika erilaisia kokemuksia. Lapsuudenkotini oli vuodelta 1943. Siinä oli puhelin jo silloin, vaikka oli kesämökki vuoteen 1963 saakka. En tiedä oliko vesivessa ja suihku jo silloin vai tuliko noi vasta 1963, kun vanhempani muuttivat sinne ympärivuotisesti. Luultavasti vasta 60-luvulla, kun tuolla oli kaksi ulkohuussia -43.

Synnyin 1969 ja silloin oli kylpyhuone, jossa vesivessa ja istuttava kylpyamme suihkulla. Suihkussa käytiin niin usein kuin huvitti ja kävin lapsena viikoittain kylvyssäkin.

Oli myös ulkosauna, jossa käytiin kerran viikossa - kerran kuussa. Sinne tuli vain kylmä vesi. Oli n. 100 m päätalosta. Pesuvesi lämmitettiin padassa puilla. Vessana vain ulkohuussi.

1972 taloa laajennettiin, jolloin tuli vanhan kylppärin lisäksi erillinen vessa ja erillinen kylpyhuone suihkulla. Nuo olivat lähinnä vanhempieni käytössä.

Vaimon perinnöksi saamassa 1962 kerrostalokämpässä on edelleen käytössä alkuperäinen kykpyhuone alkuperäisellä istuttavalla kylpyammeella ja suihkulla.

Sitten taas se maatila, jossa äiti oli Ruotsissa sotalapsena oli loppuun saakka ulkohuussilla ja ilman juoksevaa vettä. Äidin ruotsinvanhemmat kuolivat 80/90-luvun taitteessa. Oli kuitenkin hienot autot, puimurit ja traktorit, mutta olivat tottuneet yksinkertaiseen elämään.

Vaari rakensi purkutiilstä talon rintamamiestontille 50-luvun alussa. Oli siinäkin sisävessa ja suihku. Hänen seuraavassa talossa -76 oli sitten sisäuima-allas. Sitä taloa me nyt rempataan kuin iisakin kirkkoa.
 
Takaisin
Ylös Bottom