Seinäjoki etenee, vihdoinkin. https://yle.fi/a/74-20094875?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Huomio: This feature may not be available in some browsers.
Datakeskuksia ropisee Suomeen kun muulla alkaa tonttimaasta ja sähköstä olemaan pulaa. Kuinkas paljon sitä tuotantoa olikaan tullut lisää tuulettomille ja paisteettomille ajanjaksoille Suomeen?
Aikoinaan Google varmaan ajatteli Venäjän läheisyyttä myös mahdollisuutena, eli palvelivat myös venäläisten verkkopalveluita. Maailma on keikahtanut hiukan toiseen asentoon ja riippuu myös siitä, mitä asiakassegmenttiä datakeskusyritykset palvelevat.Miten tuota pitäisi ajatella geopoliittisesti? Onko venäjän läheisyys uhka? Vähenikö uhka Natoon liittyessä?
Suomi ja Epsanja vetää datakeskuksia?
Olisiko sitten vain luonnollinen seuraus siitä, että tuotannon volatiliteetti kasvaa jatkuvasti tuotantomuotojen kehityksen myötä (so. tuuli- ja aurinkovoiman merkityksen jatkuva kasvu). Seurauksena on väistämättä niukkuutta silloin tällöin, jolloin hinnat pomppaavat pilviin. Tämä nostaa samalla futuurihintojen edustamia keskiarvoja. Tuohon puolestaan on erilaisia ratkaisuja tilanteen pitämiseksi kurissa: Taloudellisesti edullisin vaihtoehto on kulutusjousto, eli sähkön käytön vähentäminen niukkuuden ja korkeiden hintojen aikana. Tämä puolestaan edellyttäisi kulutuskohteita, jossa moinen onnistuu ilman suuria haittoja (ts. kustannusten optimointi on tärkeämpää kuin tasainen tuotanto tai muu toiminta). Sähköä voi myös varastoida, mutta tuo on kallis ratkaisu, jos asiaan ei ole maantieteellisiä edellytyksiä tai jopa valmista infrastruktuuria (Norja elää lähes ideaalitilanteessa, Ruotsi jossakin välissä heikossa tilanteessa olevaan Suomeen nähden).Pimpelipompeli. Datakeskuksilla sähköhinta nousuun Suomessa?
Ei kai Suomessakaan voi verkkoon kytkeä miten suuria hyvänsä sähkönkuluttajia, kun ei tuotannonkaan liittämiseen saa lupia (vrt. tuulivoimalat). Fingrid myös vaatii isot rahat tällaisten kohteiden liittämisestä. On aivan luontevaa pyrkiä tuottamaan valtava kulutus omaehtoisesti kuluttajan toimesta omassa laitoksessa. Aivan järjestään Suomessakin suuret datakeskukset varustetaan varageneraattoreilla, joilla laitoksen UPSeja voidaan syöttää ja ladata jopa vuorokausien ajan laitoksen omilla varageneraattoreilla ja keskusalueelle varastoidulla polttoaineella (lisää saa tarvittaessa tankkiautoilla).Onko jenkeissä firmojen itse katsottava että sähkönsaatavuus on hyvällä tolalla?
Google, Microsoft ja Amazon ovat tuumailemassa että ydinvoima voi olla sopiva sähköntuotantomuoto datakeskuksia varten. Sattumasähkö ei oikein sovellu moiseen.
En muista fuusiota nähneeni missään energiasuunnitelmissa. Pienvoimalat sen sijaan ovat olleet kiinnostuksen kohteena. Syykin on selvä, pienvoimaloita on mahdolista osaa, fuusiovoimaloita ei.Jännä että haaveillaan fuusiosta pelastajana
En muista fuusiota nähneeni missään energiasuunnitelmissa. Pienvoimalat sen sijaan ovat olleet kiinnostuksen kohteena. Syykin on selvä, pienvoimaloita on mahdolista osaa, fuusiovoimaloita ei.
Ihan samalla tavalla uutisoidaan uusista akkukeksinnöistä, joita ei voi osata mistään. Autoja silti tehdään olemassaolevilla akkutekniikoilla eikä jäädä odottelemaan noita tulevaisuuden haaveita.No kyllä se laajemmin uutisoinnissa on aika vahvasti esillä.
Ihan samalla tavalla uutisoidaan uusista akkukeksinnöistä, joita ei voi osata mistään. Autoja silti tehdään olemassaolevilla akkutekniikoilla eikä jäädä odottelemaan noita tulevaisuuden haaveita.
Niin, välitulokset voi tallettaa "informaatioakkuun", mikä on halvempaa kuin sähkön tallentaminen energiakkuun (monista ydinvoimakotkotuksista nyt puhumattakaan). Kaiken lisäksi välituloksia voi periaatteessa siirtää kompressoituina kuituja pitkin kauaskin sinne, missä kulloinkin aurinko paistaa tai tuulee ja taas takaisin. Tekoälyn tapauksessa erityisesti opetus vie suurimman osan sähköstä, eikä opetusta useinkaan tarvitse tehdä reaaliaikaisesti.Mielikuvia tuli vastaan uudesta GW-luokan datakeskuksesta, joka tuottaisi AI:lle tehoja vain silloin kuin tuulee.
Juu mutta on tuo fuusiotutkimus kuitenkin vähän eri "lentopinnalla", niin uutisoinnissa kuin rahoituksessa.
Avaruustutkimus taitaa olla vielä suurempi rahareikä joka ei tuota mitään.
Tuskinpa aikoo itse investoida noiden reaktoreiden rakentamiseen(?), mutta houkuttelee muita sijoittamaan moiseen (ja etenkin valtiollista rahoittajaa antamaan lisätukea)...Oracle is designing a data center that would be powered by three small nuclear reactors
Kyllä "ainoa oikea" (tm) ratkaisu on voimala ilman vettä primaarissa. Terminen toriumilla, nopea uraanilla. Näissä on se tulevaisuus, kunhan näihin "herätään".
Samaa mieltä vedestä, mutta minusta pitäisi herätä ennemmin nykyvoimaloiden käytetyn polttoaineen hyödyntämiseen, siinä riittäisi energiaa sadoiksi vuosiksi ilman että pitää kaivaa maasta uutta raaka-ainetta tuhlattavaksi. Toki tähän onkin herätty, mutta isommin ja nopeammin soisi asiaan panostettavan.
Tuohonkin vain (valitettavasti?) on into viime vuosikymmeniä vähentynyt, kun luonnonuraanin rikastusteknologia on kehittynyt melkein huimasti ja on niin paljon yksinkertaisempaa puuhata vai lievästi radioaktiivisen materiaalin kanssa verrattuna käytettyyn polttoaineeseen. Ei näet liene realistista, että käytettyjä polttoainenippuja voisi käyttää sellaisenaan. Sen sijaan sauvat on purettava ja polttoainetabletit vapautettava suojaputkistaan. Ehkä tuolta Onkalosta alkaisi saamaan materiaalia, joka on jo menettänyt aktiivisuuttaan siinä määrin, että moinen operaatio alkaisi olla vain kohtuulisen vaikeaa.Samaa mieltä vedestä, mutta minusta pitäisi herätä ennemmin nykyvoimaloiden käytetyn polttoaineen hyödyntämiseen, siinä riittäisi energiaa sadoiksi vuosiksi ilman että pitää kaivaa maasta uutta raaka-ainetta tuhlattavaksi. Toki tähän onkin herätty, mutta isommin ja nopeammin soisi asiaan panostettavan.
Tuohonkin vain (valitettavasti?) on into viime vuosikymmeniä vähentynyt, kun luonnonuraanin rikastusteknologia on kehittynyt melkein huimasti ja on niin paljon yksinkertaisempaa puuhata vai lievästi radioaktiivisen materiaalin kanssa verrattuna käytettyyn polttoaineeseen. Ei näet liene realistista, että käytettyjä polttoainenippuja voisi käyttää sellaisenaan. Sen sijaan sauvat on purettava ja polttoainetabletit vapautettava suojaputkistaan. Ehkä tuolta Onkalosta alkaisi saamaan materiaalia, joka on jo menettänyt aktiivisuuttaan siinä määrin, että moinen operaatio alkaisi olla vain kohtuulisen vaikeaa.
^Olkiluodon jätteitä ei käsittääkseni ole käsitelty, vaan käytetyn sauvat on tarkoitus haudata syvälle kallioon Onkalon pohjalle porattuihin kaivantoihin? Loviisasta kaiketi ainakin osa käytetystä polttoaineesta on palautettu aikanaan Neuvostoliittoon, mutta en tosiaan tiedä, miten on toimittu Venäjän aikana. Ranskan kaltaisilla valtioilla on oltava kyky tehdä jätteenkäsittelyssä vaadittavia operaatioita jo senkin takia, että ydinasemateriaali on erotettava joko erityisreaktoreissa tuotetusta aseplutoniumista tai sitten riittävän lyhyen aikaa tavanomaisissa voimalareaktoreissa "paistetuista" polttoainesauvoista, kun syntynyt plutonium vielä sopii isotooppikoostumukseltaan asekäyttöön.
Olen ollut siinä uskossa, että toriumin hyötäminen U233:ksi ei olisi ollenkaan yksinkertaista syystä, että sivuotteena syntyy U232-isotooppia. Tuo puolestaan hajoaa ilkeiksi alkuaineisotoopeiksi ja pitäisi saada erotetuksi U233:sta, jotta sitä voisi käyttää aseisiin. Jo varsin pieni määrä U232-isotooppia pilaa U233:n käytännössä ja moisia isotooppeja, joiden tiheys on hyvin lähellä toisiaan, on erityisen vaikea erotella, kun erottelun vielä pitäisi olla poikkeuksellisen täydellistä.Sinänsä tuo jälleenkäsittely on monimutkaisempi kuin pelkkä plutoniumin talteenotto - ja sekin nykypäivänä tavallaan turhaa, koska kaikkein helpoin olisi tehdä pommi U233:sta, mitä saa "helposti" protaktaniumsyklin kautta, ilman hankalia käsittelyjä tai sentrifugeja.
U233 on kaikkein paras pommimateriaali, yhdistää pitkälti U235:n ja plutoniumin edut. Sitä ei vaan hoksattu aikanaan.
Olen ollut siinä uskossa, että toriumin hyötäminen U233:ksi ei olisi ollenkaan yksinkertaista syystä, että sivuotteena syntyy U232-isotooppia.
Tuo puolestaan hajoaa ilkeiksi alkuaineisotoopeiksi ja pitäisi saada erotetuksi U233:sta, jotta sitä voisi käyttää aseisiin. Jo varsin pieni määrä U232-isotooppia pilaa U233:n käytännössä ja moisia isotooppeja, joiden tiheys on hyvin lähellä toisiaan, on erityisen vaikea erotella, kun erottelun vielä pitäisi olla poikkeuksellisen täydellistä.