Käsikäyttöisissä porakaivopumpuissa yleensä on mäntä veden pinnan alapuolella (ja normaalitilanteessa jopa hyvin paljon veden pinnan alapuolella), eli vesi täyttää aina paineellaan männän sylinterin omalla paineellaan. Syy pitkään pumppaamiseen on, että paineputkessa on pieni reikä, joka päästää veden takaisin kaivoon, ja tuon tarkoitus on puolestaan laskea veden pinta paineputkessa lepovaiheessa niin alas maan pinnalta, että veden jäätymisriksi vältetään kovillakin pakkasilla kaivon lämmön pitäessä tuota alemmat osat sulana.
Toki porakaivoon voi järjestää "imupumpunkin", mutta käsikäyttöisenä tuollaisen operointi on aika raskasta. Esimerkiksi omassa energiakaivossa on kasteluvesipumppu, jonka vedenpinta on luokkaa 5 metriä maan pinnalta ja luokkaa 6 metrin pumpun asennuspaikalta. Imuputkessa ei ole pohjaventtiiliä, vaan pelkkä takaiskuventtiili pumpun yhteeseen liitettynä ("huoltovarmuusperusteella"). Kun imuputki on tiivis, normaali vesiautomaatti kykenee imemään ilman pois tuloputkesta luokkaa puolesta minuutista minuuttiin. Toisaalta putki säilyy vedellä täytettynä kuukausiakin käyttämättä, vaikka pumpun päässä imuputkessa onkin luokkaa 0,6 barin alipaine ympäristön ilmanpaineeseen nähden. Tuo muuten muistuttaa teknisenä ratkaisuna
@MrCabin 'in kuvaamaa laivan hätäpilssipumppujärjestelyä niin kuin selityksen itse ymmärsin.
Syvällä olevasta vedenpinnasta tai heikosti täyttyvästä porakaivosta ei tietenkään voi pumpata vettä noin, vaan tarvitaan joko veden pinnan alle asennettu korkeahkoon paineeseen pystyvä ohut moniasteinen keskipakoispumppu tai veden pinnan alle asennettu ejektori maan pinnalla olevan erikoispumpun avuksi.