Dynaaminen kuormanhallinta antaa mahdollisuuden latailla sähköautoa ilman että pitäisi miettiä mikä olisi nyt sopiva virtamäärä. Toki riskinä sitten on, ettei auto lataudu, jos muuta kuormaa vaan sattuu olemaan. Hyvänä puolena on se, että keskimäärin latausnopeudessa ei hirveästi himmailla, koska tarvetta ei ole, ja esilämmitykset saa yleensä täydellä teholla suoraan seinästä.
Käytännössä tuo toimii niin, että latauslaite konfiguroidaan (esimerkiksi dippikytkimin, kuten VW Elli / id.charger) rajoittamaan latausvirtaa mikäli asetettu pääsulakkeiden läpi kulkeva virta ylittyy. Tuossa tarvitaan virtamuuntajat talon vaihejohtoihin kaveriksi. Tuossa id.chargerissa löytyy vaihtoehtoja ampeereille esimerkiksi 6, 8, 10, 13, 16, 20, 25, 28, 32, 35, 40, 50, 60, 63... ja standardin mukainen vähimmäislatausvirta on 6A, eli sen alle tuo dynaaminen toiminta ei mene. Sitten ei ladata, jos pitäisi päästä alle 6A latausvirtaan.
Jos siis haluaa tehomaksun pelossa sniiduilla niin auton latailun voi rajoittaa vaikka pääsulakkeiden 16A kuormaan, jolloin ainakaan lataus ei sitten nosta talon ottamaa hetkellistä tehoa yli 11kW. Jokin muu voi sen tietysti kuitenkin tehdä.
16A virtarajoitus käytännössä tarkoittaa sitten sitä, että koskaan ei autoa latailla 16A virralla, koska pohjakuormaa on aina sen verran kesäöisinkin. Ellei sitten ole niin, että joku vaiheista on tyystin vapaa pohjakuorman osalta, ja lataus tapahtuu vain siitä vaiheesta. Omassa kämpässä on katsottu niin, että maalämpöpumpun yhdestä vaiheesta imevä invertteri ottaa siitä vaiheesta, jolla ei ladata sähköautoa.