Tuo nykytila valaisee jo riittävän hyvin sitä, että kysymykseen ei ole yksinkertaista vastausta. Voimalaitoksen pystyttäminen pelkkää vetyelektrolyysiä varten samalla, kun sähköntuotantoa kytketään verkkoon, laitosten sähköntuotanto joko vaihtelee tai ei ole helposti ja taloudellisesti säädettävissä kysynnän vaihtelun mukaan, kulutuskin vaihtelee ja kaikki tämä heijastuu sähköverkon investointitarpeeseen, on niin monimutkainen ja kustannusvaikutuksiltaan perustavanlaatuinen asetelma, että esitetyiltä vedyntruotanto skenaarioiden kustannuslaskelmilta yleensä putoaa pohja kokonaan pois. Tuon kokonaisuuden kokonaisvaikutuksia ei voi arvioida kuin osana toimivaa ja jatkuvasti kehittyvää markkinaehtoista mallia. Varma on, että jos noita sektoreita ei kytketä toisiinsa, taloudellinen tulos on ratkaisevasti huonompi kuin, jos ne yhdistetään kuta kuinkin järkevästi.
Vedyn valmistus ei ole itsetarkoitus eikä sitä kannata tehdä, kun sähkön pörssihinta ylittää 100€/MWh (jolloin sähkö kannattaisi myydä muualle), kun taas kaikki elektrolyysilaitteet luultavasti kannattaisi pitää käynnissä, kun sähkön hinta alittaa 10€/MWh (koska sähkölle ei ole riittävää menekkiä muualla). Tarvitaan yksinkertaisesti sellaista elektrolyysiteknologiaa., joka vaikka hyötysuhteen kustannuksella sallii sähkönkulutustehon säätöä varttituntipohjalta ja jonka kustannusrakenne sallii mitoituksen osakuormatasolle ilman kriittisen lähellä olevaa kannattavuusrajaa. Suomessa lisäksi kannattaisi pyrkiä hyödyntämään elektrolyysilaitteiden tuottama hukkalämpö lämmitysenergian lähteenä. Itse olen keskusteluissa tullut käsitykseen, että monet energiantuotantoon keskittyneet yhtiöt eivät vielä ole riittävän syvällisesti mieltäneet, että eri energiamuotojen sektorikytkentä on ratkaisevan tärkeä työkalu sähkön tarjonnan ja kulutuksen kohtaamiseksi tulevaisuudessa ja paukkuja pitäisi merkittävästi lisätä tuon edistämiseksi ja toteuttamiseksi käytännössä. Sektorikytkentä pikemminkin välistä vaikuttaa olevan vain pitkäaikainen sopimus sähkön toimittamisesta tiettyyn kiinteään tietylle kulutuskokonaisuudelle, mikä on aivan nurinkurinen kaupallinen asetelma ja johtaa ylimääräisiin ja todellisuudessa tarpeettomiin investointeihin pelkästään alun perin vinoutuneen hinnoitteluperiaatteen takia.
