Asiahan on juuri noin. Itse kirjoittelin jatkokysymyksestä eli siitä, voisiko vetää johtopäätöksiä, että imukaasun tulistumista kannattaisi lisätä tehokkaammalla imukaasu-/alijäähdytyslämmönvaihtimella, jotta saavuttaa suuremman alijäähtymisen (ketjussa nimittäin oli edellä ollut keskustelua siitä, että kannattaa pyrkiä mahdollisimman suureen alijäähtymään ennen paisuntaventtiiliä, joten tuollainen ajatus voi tulla mieleen). Kylmäprosessin tuoton kannalta noin ei yleensä kannata tehdä, jos tarkoituksena on vain siirtää lämpöä tietystä lämpötilasta korkeampaan ja kylmäpiiri tuohon suoraan kykenee. Nestemäisten kylmäaineiden ominaislämpökapasiteetti (per massayksikkö) on tyypillisesti korkeampi kuin kaasumaisen faasin (per massayksikkö). Jotta alijäähtymistä saisi imukaasu-/alijäähdytyslämmönvaihtimella aikaan tietyn astemäärän, imukaasun lämpötila nousisi vielä enemmän. Sinällään kylmäaineet saa riittävän alhaisella imupaineella jäähtymään jopa kylmäaineen jäätymispisteen lähelle, kunhan höyrystimestä imettävän kaasun ja jopa höyrystimen ohitse (vastavirtatyyppiseen) imukaasu-/alijäähdytyslämmönvaihtimeen roiskuvan kylmäaineen haihtumisen imun johdosta sitoutuvalla lämmöllä alijäähdytetään nestemäistä kylmäainetta ennen paisuntaventtiiliä.
Sen sijaan vastaavalla järjestelyllä voi tavoitella toista päämäärää, eli höyrystimen alempaa lämpötilaa, mutta siis tuottosuhteen kustannuksella. Erikoisen soveliasta tuossa suhteessa on isobutaani, jossa nestefaasin ominaislämpökapasiteetti ei ole kovin paljon kaasufaasin ominaislämpökapasiteettia korkeampi. Tuota käytetään hyväksi kotipakastimissa ja tyypillinen hermeettisen mäntäkompressorin rakenne on sellainen, että imukaasun lisätulistumisen aiheuttama haitta hukkuu moottorin hukkalämmön ja ympäristön lämpötilavaikutuksen alle, kun kompressorikin on pienitehoinen.
Ilmakaasujen ja vastaavien nestetytys soveltaa vastaavaa periaatetta, mutta noissa käytetään monimutkaisempaa kaksi- (tai useampi-) -vaiheista kylmäprosessia, joten ei siitä enää uudestaan sen enempää.