Likaa putkissa
- Keskustelun aloittaja maukka89
- Aloitettu
Maalämpöfoorumilla joku taisi kertoa että hänellä oli tuollainen kalvopaisaria kannatteleva "aisa" joka oli mustaa ja se ruostui sisältä itsekseen.
Joku tämän kaltainen.
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
Kellarinlämmittäjä
Oppimiskäyrällä
Ainakin sinulla on itselläsin auringolla keitetyt vedet puoli vuotta. Se kyllä vedet kirkastuttaa ja putketkin on raudasta.
Vaihdappa ne vedet niin kyllä ne menee semmoiseksi omenamehun näköiseksi. Jos keittää tuoreet vedet, värin muutosta ei ehdi tapahtua.
Tuon aisan vedenkin pitäisi vaihtua normaalisti, jos jotain lämpötilan vaihtelua on. Jos lämpötilanvaihtelut ovat hyvin pieniä, paisarista kalvon läpi vuotava happi voisi pitää sitä paisaria ja tuota oksaa hiukan hapellisemmassa tilassa.
Mulla lämmönjaossa on kyllä kirkasta vettä vaikka saattaapi olla että vaihtimessa on jotain kuraa.
Tallin lattialämmitysputkiin ja kanaalin putkiin on tullut jotain värjäymää jota ei ole muissa tukeissa. En tiedä voiko virtausnopeus vaikuttaa siihen että mihin möhnää kertyy.
Kellarinlämmittäjä
Oppimiskäyrällä
Putkiin on jotain kertynyt. Sentään nuo virtausmittarit ovat kirkaat. Noistahan on ollut täällä joskus kuvia, että ovat ihan "ruosteessa".
Itselläni ensimmäiset vaihdetut putket (reilu puoli vuotta) alkavat tummua, joskin ensimmäisten vaihdettujen putkien aikaan oli käytössä vielä toinen puoli vanhoja, joista osa paljastui myös vaurioituneiksi eli diffuusiokalvonsa irrottaneiksi.
Itselläni ensimmäiset vaihdetut putket (reilu puoli vuotta) alkavat tummua, joskin ensimmäisten vaihdettujen putkien aikaan oli käytössä vielä toinen puoli vanhoja, joista osa paljastui myös vaurioituneiksi eli diffuusiokalvonsa irrottaneiksi.
pökö
Kaivo jäässä
Kyllä, mutta olen noita vesiä katsellut enemmän muualla kuin kotona.
Tuohon ruosteveteen voi olla syynä sekin se että varaajan kattoon tai johonkin patteriin tai tuollaiseen paisaritelineeseen on jäänyt ilmaa, silloin ruostuu keittää vedet tai ei.
Joissakin paikoissa ilmaa kertyy verkkoon jostain kumman syystä. Vaikkei se pieni ilmamäärä kattilavettä pilaa niin se voi aiheuttaa ruostetta ja sitten vesi vaihtaa väriä.
Pattereiden ja varaajien "kattoilmasta" häipyy happi alta aikayksikön. Jäännöstyppi ei mitään raudalle aiheuta ja sitähän tuolla katon alla on. Sen sijaan ulkoa diffusoituva happi ja etenkin korvausvesi vuotojen tai haihtumisen tilalle tuovat uutta happea ja mahdollisesti paljonkin. Viileänä pysyvä avopaisuntaastia on rautaosia sisältävässä verkossa aivan oma lukunsa.
Kellarinlämmittäjä
Oppimiskäyrällä
Myös PEX -putki vaihtaa värinsä kellanruskeaksi sairastuessaan.
Itselläni on nyt sisäpussillinen Varem -varaaja, jota Onninen myy omalla nimellään. Viimeisten putkien vaihdosta ei ole vielä kulunut kolmea kuukautta ja tämän aikaa se on nyt saanut olla rauhassa. Esipaine on laskenut noin 0,1 bar. Jos 80 litraisessa paisuntasäiliössä olisi noin 10 litraa vettä ja siis 70 litraa "ilmaa", kaasua olisi pitänyt karata noin 7 litraa kalvon läpi.
Itselläni on teoria, että keitettyyn veteen, missä typen osapaine ~0, diffundoituu ensin enemmän typpeä kalvon läpi, kun typen osapaine paisuntasäiliössä on se täyttöpaine eli 200 kPa absoluuttista painetta. Lopulta typen osapaine vedessä suunnilleen ~sama kuin esipaine ja diffuusio samalla hiipuu. 7 litraa merkitsee täällä jo luultavasti hiukan yli 1 litra / 100 l vettä, siis suuruusluokkaa 10 mg typpeä / litra. "Nitrogen (N2) solubility at 20oC and pressure = 1 bar is approximately 20 mg/l." => osapaine kattilavedessä voisi olla jotain 0,5 baarin luokkaa. Talveen menessä kattilaveteni on jälleen typellä kyllästettyä poreilevaa Vichy-vettä, kiitos tuon ihanan paisuntasäiliön.
pökö
Kaivo jäässä
Ei varmaan ihan hullu asia. Samalla asentaessa voisi vastavirtaan letkuttaa mahdolliset roskat pois putkesta.
Korkeusasemaa enemmän taitaa roskien kertymiseen merkitä virtauksen nopeus. Pumppaustehoa laskemalla säästyy tietenkin sähköä, mutta sittenpä saa enemmän harmia tukkeutuneista putkista ainakin niin, että roskia ei saa lähtemään liikkeelle avaamalla piiriä kuristavan hanan täysin auki. Tietenkin asian varsinainen ratkaisu edellyttää lisäksi roskien suodattamista pois kierrosta tavalla tai toisella (mihin ainakaan huuhtelu puhtaalla vedellä ei auta, vaan pahentaa tilannetta entisestään kehittämällä uutta roskaa).
Yksi ongelman lähde ovat meillä olleet termostaattiset paluuventtiilit ainoana säätöventtiilinä. Jos noiden avulla yrittää säätää lämpötilaa, virtaus on herkästi niin vähäistä karan liikkeen ohella, että kuraa kertyy karan välykseen eikä välys kasva riittävästi, jotta kertynyt moska huuhtoutuisi pois välistä termostaatin aiheuttaman karan liikkeen takia. Sittenpä karan eteen muodostuu jatkuvasti kasvava kuratulppa kunnes virtaus tukahtuu lopulta täysin.
Olen lähestynyt ongelmaa niin, että olen lisännyt jokaisen piirin menoon varsinaisen säätötermostaatin, jonka liike on suhteessa lämpötilapoikkeamaan moninkertainen. Pahimpiin piireihin ole laittanut elektroniset termostaattiventtiilit. Paluutermostaatin asetusta voi samalla nostaa niin, että se tosiaankin vain estää turhan suuren jatkuvan virtauksen ja jatkuvasti turhan lämpimän paluuveden. Noilla muutoksilla sain toisesta pahimmista piireistä vuosikausia kiusanneet sakkatukkeutumat lähtemään itsestään liikkeelle luokkaa kuukauden normaalikäytössä ja virtaus palautui erinomaiselle tasolle, jollaisen sen muistan olleen ennen kaikkia aikoinaan ongelmien syynä olleita putkivuotoja runsaine veden lisäämisvaatimuksineen. Toisenkin piirin osalta (saunan pesuhuoneen lattiassa) annoin periksi ja lisäsin siihen termostaattiventtiilin menopuolelle. Uskon toistaiseksi tuonkin riittävän, kun saunominen kuitenkin saa menotermostaatin karaan huomattavan suurta liikettä aikaan toistuvasti.
Yksi ongelman lähde ovat meillä olleet termostaattiset paluuventtiilit ainoana säätöventtiilinä. Jos noiden avulla yrittää säätää lämpötilaa, virtaus on herkästi niin vähäistä karan liikkeen ohella, että kuraa kertyy karan välykseen eikä välys kasva riittävästi, jotta kertynyt moska huuhtoutuisi pois välistä termostaatin aiheuttaman karan liikkeen takia. Sittenpä karan eteen muodostuu jatkuvasti kasvava kuratulppa kunnes virtaus tukahtuu lopulta täysin.
Olen lähestynyt ongelmaa niin, että olen lisännyt jokaisen piirin menoon varsinaisen säätötermostaatin, jonka liike on suhteessa lämpötilapoikkeamaan moninkertainen. Pahimpiin piireihin ole laittanut elektroniset termostaattiventtiilit. Paluutermostaatin asetusta voi samalla nostaa niin, että se tosiaankin vain estää turhan suuren jatkuvan virtauksen ja jatkuvasti turhan lämpimän paluuveden. Noilla muutoksilla sain toisesta pahimmista piireistä vuosikausia kiusanneet sakkatukkeutumat lähtemään itsestään liikkeelle luokkaa kuukauden normaalikäytössä ja virtaus palautui erinomaiselle tasolle, jollaisen sen muistan olleen ennen kaikkia aikoinaan ongelmien syynä olleita putkivuotoja runsaine veden lisäämisvaatimuksineen. Toisenkin piirin osalta (saunan pesuhuoneen lattiassa) annoin periksi ja lisäsin siihen termostaattiventtiilin menopuolelle. Uskon toistaiseksi tuonkin riittävän, kun saunominen kuitenkin saa menotermostaatin karaan huomattavan suurta liikettä aikaan toistuvasti.
Kellarinlämmittäjä
Oppimiskäyrällä
Tuskimpa noita kannattaa ripotella ympäri tonttia ellei tilat huollolle ole jo kovasti kortilla pannuhuoneen päässä.
Liittyköhän tämä jotenkin uuteen taloon ja erityisen pieniin lämmöntarpeisiin? Eikös tämmöiset nyt yleensä ennen toimineet, siis kuuma menovesi ja patteritermostaatit. Tämmöisiä ne kaikki öljykattilat 60 ja 70-luvuilla olivat ellei manuaalisesti muistanut sunttia pienentää. Sittemmin tulivat lämmönsäätäjät menolämpötiloille vähän kuin jälkiparannuksena.
1-putkijärjestelmässä on sitten taas aina täysi kierto putkissa ja kun patteriventtiilien paine-erot ovat hyvin pienet, niissä on semmoinen sentin kolikon kokoinen lautanen, joka ei taida olla ensimmäisenä tukkoon menossa vaikka jopa itse putket tukkeutuisivat ruosteesta.
Taidan olla tässä samoilla linjoilla. Mulla autotallin kanaali on 32mm putkea ja siinä on kaikista alhaisin virtausnopeus muihin syöttöputkiin verrattuna, samoin tallin muissakin piireissä. Ja nämä kaikki ovat hiukan värjääntyneet.
Täytyykin katsoa löytyykö jostain arkistoista kuvia jakotukeista ja niiden virtauksista siltä ajalta kun olen säätänyt ne. Periaatteessa vesi pitäisi virrata tukeissa täysin samalla tavalla kuin reilu 10v sitten.
Siis ne sinällään toimivat aivan odotetusti ja kestävät tyypillisesti vuosikymmeniä, mutta jos paluuventtiileiden lämpötila-asetusta (joka siis on paluuveden lämpötila-asetus) kääntää liian alas (lähelle toivottua huoneen lämpötilaa pari astetta ylemmäs), ne pakkaavat tukkeutumaan verkostossa kiertävästä magnetiittipölystä.
Kaikki termostaatit kaipaavat jumpaamista pysyäkseen kunnossa. Elektronisesti ohjatuille riittävä jumppa on helpompi järjestää ja pakottaa myös mekaaniset piirin termostaatit riittävälle jumpalle, jotta magnetiittipöly pääsee huuhtoutumaan karan huulilta eikä kuraa pelkästään kerry lisää.
Pattereiden puhdistus ja putkien vaihto aluillaan, kyseessä yksiputkijärjestelmä. Patterin alapäästä kun otin tuon jakoventtiilin pois niin tuli tutkittua sen toiminta kun mietinnässä piirien säätö. Kuvassa nuolen alla säätöruuvi joka kuristaa kiristettäessä yhtäpaljon patterin paluuta ja linjaa, eli kun ruuvin laittaa kokonaan kiinni niin patterin paluu on kiinni (punainen) ja koko piirin kierto suljettu(sininen). Onkohan tuo ollut alunperinkään yksiputkijärjestelmään tarkoitettu, vai onko kaksiputkijärjestelmään? Mielestäni tuolla ei saa mitenkään tasattua pettereiden lämpötilaa. Mitä mieltä olette?
Kuvan patteriin on vaihdettu uusi termostaattiventtiili (termostaatti ei paikalla), jossa on esisäätö, vanhoissa ei ole. Jos kaikkiin vaihtaisi tuollaiset esisäädettävät Danfossin venttiilit niin eikö niillä pystyisi säätämään/kuristamaan piirin ensimmäisten pattereiden kiertoa?
Kuvan patteriin on vaihdettu uusi termostaattiventtiili (termostaatti ei paikalla), jossa on esisäätö, vanhoissa ei ole. Jos kaikkiin vaihtaisi tuollaiset esisäädettävät Danfossin venttiilit niin eikö niillä pystyisi säätämään/kuristamaan piirin ensimmäisten pattereiden kiertoa?
Viimeksi muokattu:
^Yksiputkisäätöön liittyvältä osaltahan tuo vaikuttaa. Vaikea on nähdä tuolle järkevää roolia kaksiputkijärjestelmän yhteydessä (kaksiputkijärjestelmä ei tarvitse moisia ylimääräisiä haarakkeita tai ejektoreita, joista on vain lisäkustannuksia ja jotka korkeintaan vaikeuttavat toimivan asennuksen toteuttamista).
Niin tuo patterin ohikiertohan on turha 2-putkijärjestelmässä. Monissa uusissa yksiputkijärjestelmän liitännöissä on jako 35% patterille ja 65% ohi jota ei pysty säätämään, ehkä tuollakin säädöllä jonkin vastaavan voisi saada aikaan, kuristaa kyllä suunnilleen puoliksi kumpaakin, mutta patterikierrossa vastusta enemmän.
Kellarinlämmittäjä
Oppimiskäyrällä
Ainakin täällä vastaavassa (Danfossin) yksipiiriosassa tuo ruuvi on suoraan päässä ja sulkee tuon patterilta alhaalta tulevan sinisellä nuolella merkityn kylmän veden. Näin sillä voi rajoittaa patterin kiertoa mutta se on myös kätevä esim. irrottaessa patteria kun sulkemalla termostaatin voi vain nostaa patterin pois. Täysin auki olen pitänyt kaikkia.
Tuossa kuvassa sulku tapahtuu jo lähtökohtaisesti vaikuttamatta tuohon patterin ohittavaan ja patterin kautta kiertävän suhteeseen.
Missähän tuommoista ominaisuutta tarvitaan ja onko noita vain yksi / piiri vai onko tuommoinen jokaisessa patterissa?
Jotenkin kans kuvittelisin, että yksputki ei tarvii säätöä per patteri. Termari sen hoitaa.
Mulla on kanssa Danfossi, ja kyllä sitä paluun karaa ei minusta käytetä muuhun kun alalähdön sulkemiseen. Sen on vielä muovia ja yhdestä perkele halki, ei saa siitä kuusiokolosta käännettyä enää sitä kiinni. Kun leviää käännössä, niin eipä perhele liiku. Tarvii varmaan kuumentaa joku meisseli ja tökätä sinne muoviin et saa sen kiinni seuraavan kerran tarvitessa.
Kellarinlämmittäjä
Oppimiskäyrällä
Niitä karoja on monenmallisia, kuusiokololla ja suoralla taltakannalla olevia ja myös messinkisiä. Kertoivat ettei 35 vuotta vanhoihin saisi enää varaosia. Olen noita romukasoista löytänyt ja noukkinut talteen aina kun löytänyt. Hyvä puoli ettei se karan vuoto vaikuta toimintaan. Myös se O-rengas tiiviste kovettuu ja on hyvä vaihtaa niin sitten sitä voi käyttää tarvittaessa sulkuna.
Jokaisessa patterissa samanlainen. Uusissa Danfosseissa ei näytä olevan alapäässä mitään virtaus säätöä vaan kuusiokoloilla valitaan vain 1-putki tai 2-putki järjestelmä ja 1-putkijärjestelmässä virtaus suhde on vakio 35% patterille 65% ohi.
Linjassa kun on useampi patteri niin ilman säätöä ja termarit auki, ensimmäinen on kuuma ja viimeinen kylmä, sitten kuumenee kyllä loppupäässä kun ensimmäisten termarit kiinni, mutta tuolla systeemillä lämmitys ei kovin tasaista.
Kokonaan uuttakin patterikytkentäsarjaa olen miettinyt, mutta ainut vaihtoehto näyttää olevan Danfoss, koska muissa merkeissä lattiasta tuleva putkijärjestys eri. Pattereita on 18kpl ja hintaa tulee yli 100€/kpl niin ei tuokaan aivan halpa ole.
Yksivaihtoehto pitää alapään kara kokonaan auki ja laittaa yläpäähän esisäädettävä venttiili jolla voisi kuristaa kiertoa, säätää jokaisen tilan lämpötilan sillä eikä termostaattia lainkaan. Automaatti shuntti säätää veden lämpötilaa ulkolämpötilan mukaan.
Euroshopperi
Aktiivinen jäsen
Kuinka paljon tuota liuennutta rautaa mahtaa liikkua tuolla suljetussa kierrossa? Josko tuollaisella suodatipatruuna hässäkällä saisi tilanteen jotenkin hallintaan, jos esim yhdellä rautapatruunalla pystyisi puhdistamaan koko kierron ja joku 1 mikronin suodatin keräisi hiutaleita talteen. Ja minkälainen määrä tuonne pitäisi saada tavaraa lisättyä pH nostamiseen ja mikä olisi se optimi pH lukema?
Mulla tulee siis jakotukin vaihtamisen yhteydessä putkien uudelleen järjestelyjä ja suunnitelmissa laittaa sivukierto liitos vähintään yhdelle patruunasuodattimelle keräämään hiutaleita, jos ei muuta. Tuollainen läpinäkyvä 10” patruuna olisi kätevä, kun voisi silmämääräisesti vaihdella. Sivuvirtaavassa ei vissiin mitkään painemittarit toimi ja ei kiinnostaisi laittaa mitään kokonaan läpivirtaavaa tukkimaan kiertoa. 40 asteen lämmönkesto riittäisi ihan hyvin lattiapiiriin.
finnvoda.fi
Mulla tulee siis jakotukin vaihtamisen yhteydessä putkien uudelleen järjestelyjä ja suunnitelmissa laittaa sivukierto liitos vähintään yhdelle patruunasuodattimelle keräämään hiutaleita, jos ei muuta. Tuollainen läpinäkyvä 10” patruuna olisi kätevä, kun voisi silmämääräisesti vaihdella. Sivuvirtaavassa ei vissiin mitkään painemittarit toimi ja ei kiinnostaisi laittaa mitään kokonaan läpivirtaavaa tukkimaan kiertoa. 40 asteen lämmönkesto riittäisi ihan hyvin lattiapiiriin.
Vedensuodatin raudan poistoon – Tehokas 3-vaiheinen suodatus kotiin ja mökille
Vedensuodatin raudan poistoon kotiin ja mökille – kolmen suuren suodattimen yhdistelmä vähentää rautaa, mangaania ja kiinteitä aineita, parantaen vedenlaatua.
finnvoda.fi
Euroshopperi
Aktiivinen jäsen
Miten ne pitoisuudet suhtautuu esim noihin lukuihin umpikierrossa?
Kellarinlämmittäjä
Oppimiskäyrällä
Tässä on nyt vähän koko kysymyksen asettelu väärin. Liuenneella raudalla ei varsinaisesti ole merkitystä, koska se ei ole mitenkään suodatettavissa. Liuenneen raudan määrä hakeutuu tasapainotilaan ja raudan liukoisuus riippuu pH:sta. Olipa pH mikä tahansa, kaikki happi kuluu tästä "kattilavedestä" kuitenkin suhteellisen nopeasti, ja uutta rautaa liukenee jatkuvasti, jos se vesi on siellä rautaisessa varaajassa ja ehkä osa putkistakin on rautaa, mikäli rautaa poistuu hapen vaikutuksesta saostumalla jonnekin. Jos rautaa on tarjolla vain kiertopumpussa, tilanne on toinen ja vesi voi säilyä hapekkaana pitkäänkin, kun se yksi pieni rautapinta syö sitä hitaasti ja ei ehkä edes ehdi syödä kaikkea sisälle diffundoituvaa happea pois. Jos on jokin putkisto vaurio ja vettä joudutaan lisäämään jatkuvasti, tällöin tällä pH säädöllä voisi olla suurikin merkitys, kun siellä kiertäisi hapekas vesi, kunnes korjaus on saatu tehtyä ja oleellista olisi hidastaa ruostumisprosessia remontin aikana.
Mitä tulee pH tasoon, heittäisin suoraan semmoiset 50 g/m3 puhdasta NaOH (ei kloridia sisältävää), kaivovedellä jopa enemmänkin, tavoitteena että pH nousee, sanotaan nyt 9:ään tai yli. Muistaakseni @fraatti joskus laittoi kuvan näistä sopivista pH alueista eri metalleille. Kun pH on sopiva, korroosio hidastuu jo merkittävästi ja hapet samoin kuin muutkin kaasut voi vaikka ehtiä keittelemään vesistä pois ennen kuin happi on reagoinut ja kehittänyt ruostesakkaa vesiin. Ensin tulee ruskea kolloidinen ruostesakka (rautahydorosidia) ja tästä siten lohkeaa kuumassa OH- ryhmät eli vesi pois ja sakka muuttuu tällöin vain rautaa ja happea sisältäväksi mustaksi magnetiitiksi, joka on yhdisteenä varsin pysyvä. Tämä on yleensä se mitä sieltä myös voi suodattaa pois. Kolloidinen rautahydroksidi on varmaan hyvä harava keräämään magnetiittihiukkasia ja rakentamaan suurempia saostumia.
Itse tein pienen typpigeneraattorin kaasupullosta laittamalla sisälle sorvinlastuja. Ensimmäinen satsi muhi valmiiksi säädyllisessä ajassa mutta toinen ei meinannut enää reagoida. Tilanne korjaantui, kun lisäsin kostukkeeseen happoa ja jo alkoi happi sitoutumaan, nopeammin kuin ensimmäisellä kerralla.
Noita vastaavia suodatinkoteloita saa muuten Claes Ohlsonilta reilulla kahdella kympillä 8 baarin paineen kestolla ja lasin kirkkaalla kopalla. Sivuvirrassa tuommoinen saattaisi toimia, sillä ei mene läpi koko lämmityksen vesimäärä ja uskoisin yhden piisaavan. Jos lämmitysjärjestelmässä on jokin varaaja, sinne varaajaan pohjalle se sakka kyllä pääosin laskeutuu.
Suodatinkotelo Atlas Filtri Plus 3P SX | Clas Ohlson
www.clasohlson.com
Viimeksi muokattu:
Euroshopperi
Aktiivinen jäsen
Tuota rautasuodatin patruunaa ajattelin siten, että se toimisi hallittuna reaktionmuodostus paikkana ja liukenemistahdin mukaan vaihtoa. Erottelukelpoisuuteen asti reagoineet sitten keräisi tuolta pois toiseen patruunaan. Liuosmäärä lienee joku satojen litrojen sisällä pyörivä määrä ja tuolle patruunalle luvataan 3000 mikro g/L riittävyyttä 50 kuutioon vettä läpivirtaavassa käytössä. Kesällä jos huuhtelisi tuon 500 L varaajan, laittaisi pH:t kohdalleen ja aloittaisi liukenemistahtiin poiston tuolla raudan erottelulla hallittuun paikkaan.
En tiedä onko ideassa mitään toimintamahdollisuuksia, mutta sen takiahan sitä tulee kyseltyä. Kohtuu helppoa hommaa on tarkoitus ettiä. Juuttuvat venttiilit ym tukkeilu alkaa kohta olla se heikoin lenkki omassa systeemissä. Kiitollisena tietenkin otan kaiken tiedon ja kokemuksen vastaan.
En tiedä onko ideassa mitään toimintamahdollisuuksia, mutta sen takiahan sitä tulee kyseltyä. Kohtuu helppoa hommaa on tarkoitus ettiä. Juuttuvat venttiilit ym tukkeilu alkaa kohta olla se heikoin lenkki omassa systeemissä. Kiitollisena tietenkin otan kaiken tiedon ja kokemuksen vastaan.
Kellarinlämmittäjä
Oppimiskäyrällä
Sinä et nyt ymmärrä asiaa. Jos sinä poistat sitä liennutta rautaa, se poistettu rauta korvautuu uudella liuenneella raudalla. Minä olen lisännyt rautapintaa kytkemällä pienen lisävaraajan, jonka sisällä on sorvinlastuja. Ajatus on, että ne toimivat kilpailevana raudan luovuttujana eli paitsi että rautaa liukenee hiukan pattereista ja kattilasta, sitä liukenee myös näistä lastuista ja vähemmän noista hyödyllisistä osista.
Magnetiitin poistaminen ei vaikuta korroosioon, koska se on sen koko korroosioprosessin lopputuote, inertti ja pysyvä kattilaveden olosuhteissa. Huuhtelu voisi ollakin ihan hyvä sinänsä, jotta saisi sakat pihalle. Jotta uutta ei syntyisi, vesi kannattaisi kuumentaa pikimmiten kiehumistilaan (kuumaksi paineettomana).
Euroshopperi
Aktiivinen jäsen
Mitenkähän mahtaisi toimia, jos levittelisiy Neodymium magneettinappeja kiinni pitkin varaajan kylkiä ja kaikki liikenevä magnetiitti päätyisi varaajan seiniin? Jäljelle jäisi vain ruostehiutaleet suodattimiin. Magnetiitti sitten suojaisi varaajan pinnan ruostumista vastaan pikkuhiljaa.
Joo. Näinhän se toimiikin.
Joo. Näinhän se toimiikin.
Kellarinlämmittäjä
Oppimiskäyrällä
Luultavasti nuo magneetit keräsivät hyvin magnetiittia vedestä jos olisivat sisäpinnassa. Puhdistaminen vain vaikeaa. Kun tulee rittävän paksu mätäs sitä magnetiittia, taho alkaisi hiipua. Jos asentaisi ulkopuolelle, magneettisuus luultavasti aika heikosti välittyisi sisäpuolelle.
r290
Aktiivinen jäsen
Yleensä noissa CN-VILPeissä on mukana "Y-shape filter" ,joissa 80mesh verkko kaukalo.
Voisko tuon kaukalon täyttää sopivasti 8-12 kGaussin neodyymimagneetti-napeilla?
Kaikkea saatavana ... myös temuttamalla (alla T-shape):
Voisko tuon kaukalon täyttää sopivasti 8-12 kGaussin neodyymimagneetti-napeilla?
Kaikkea saatavana ... myös temuttamalla (alla T-shape):
Kellarinlämmittäjä
Oppimiskäyrällä
Omasta mielestäni tuo Claes Ohlsonin myymä Atlas Filtrin tekemä suodatinrunko on parempi, suurempi ja siinä on messinkipuslilla vahvistetut kierteet. 10" koko on standardi ja niitä saa monesta paikasta erilaisia myös sihtimallisia, kuitumassasta puristettuja yms.
r290
Aktiivinen jäsen
Ohessa verrokiksi messinkirunkoinen Y-shape Aisi-304 (=magnetoituva harvahko Fe-Cr-teräsverkko ,mesh ?? ):
Tämä ehkä parempi,kuin edellinen muovihärpäke,joka tiuhan verkon takia altis tukkeentumiselle ennen aikojaan??
Tämmönen luutavasti oheisvarusteena Kaisain Puolan pumpuissa?
( Varaosakoodi: YXGLQ-DN32*RC1-1/4*103*80)
Tämä ehkä parempi,kuin edellinen muovihärpäke,joka tiuhan verkon takia altis tukkeentumiselle ennen aikojaan??
Tämmönen luutavasti oheisvarusteena Kaisain Puolan pumpuissa?
( Varaosakoodi: YXGLQ-DN32*RC1-1/4*103*80)
Euroshopperi
Aktiivinen jäsen
Laitoin nyt putkarille tilaukseen, että keksivät tuolle hiukkassuodattimelle sopivan paikan tuollaiselle 10” purkille. Saa nyt sitten nähdä mitä tulee. 500 L varaajalle alustavasti ehdotin sitruunahappo huuhtelua myöhemmin keväällä. pH tason nostamiselle alkoikin nyt epäilyttää koko homma. Raudan liukenemisen herkkyys putuoaa kuin kivi johonkin pH 9,3 lukemaan mennessä, mutta kuparin reagointi herkkyys alkaa nousta kuin raketti alkaen pH 8:sta. Ihan kunnon ”suo siellä, vetelä täällä” tilanne siis. Mitenkähän tämän nyt saa oikeasti haltuun. Kaikennäköisiä ”kationi/anioni” ajatelmia alkoi taas kerran herätä homman ympärillä. Huomasin jälleen noiden erilaisten sähköreaktoreiden päätyneen kummittelemaan päässä. Magnetiitti onkin oikeestaa ihan mainiota tavaraa, jos sen saisi kiinnitettyä esim kaiken liikkeellä olevan tuonne varaajan kylkiin. Saisikohan tuon varaajan tarpeeksi suljettuun magneettikenttää, jos pistää pari sellaista polkupyörien naarausmagneettia tuonne varaajan katolle ja pohjaan. Nuo on jo melko jytkyjä vehkeitä ja saa olla varovainen, ettei sormet jää väliin. Onkohan tuollaisista kunnon magneettikentistä haittaa muulle ympärillä olevalle.
www.supermagnete.fi
Tai saahan noita tuosta melkein naapuristakin. Nuo magneettikentät on sen verran omituisia, että täytyy käydä tuolla puljussa haastattelemassa, josko ne on perillä mistään. Autoon bensa magneetteja ja Calsium järjestäjiä. Unimagneetteja ym ym. Peltikatolle olis kätevät tuollaiset 130 kg pidolla olevat magneettikengät, kun panelit on lumessa. Emännälle kaasupolkimen alle rautalätkä ja kenkä jalkaan. Käyttöä löytyis vaikka mille.
Rengasmagneetti magneettikalastukseen, 120 kg pitovoima
Neodyymi rengasmagneetti Ø 60/6 mm, korkeus 30 mm, pitää noin 120 kg, N45, nikkelöity. Laaja varasto, asiantunteva neuvonta ja nopea toimitus ✓
Tai saahan noita tuosta melkein naapuristakin. Nuo magneettikentät on sen verran omituisia, että täytyy käydä tuolla puljussa haastattelemassa, josko ne on perillä mistään. Autoon bensa magneetteja ja Calsium järjestäjiä. Unimagneetteja ym ym. Peltikatolle olis kätevät tuollaiset 130 kg pidolla olevat magneettikengät, kun panelit on lumessa. Emännälle kaasupolkimen alle rautalätkä ja kenkä jalkaan. Käyttöä löytyis vaikka mille.
Viimeksi muokattu:
Kellarinlämmittäjä
Oppimiskäyrällä
Olikos tämä varaaja täynnä lämmitysvettä vai vesijohtovettä ?
- Vesijohtovedelle se sirtuunahappo on oikea aine, koska saostumat ovat yleensä kalkkia. Mahdollinen oksaalihappo huuhtelu pitäisi tehdä vasta kalkinpoiston jäkeen.
- Jos varaaja on lämmitysvettä täynnä, oikea aine olisi oksaalihappo, johon ruoste ja magnetiitti liukevat. Sitruunahappo ei tee siellä mitään hyödyllistä.
Euroshopperi
Aktiivinen jäsen
Lämmitysvaraajasta on kyse. En tiedä, missä lämmöissä tuota magnetiittia sitten yleensäkään tuolla lämmityksessä alkaa muodostua, mutta MLP ei kyllä lämmitä enää yhtään metalli pintaa edes 60 asteeseen nykyään. Öljyaikaan saattoi jossain paikassa olla muutaman kymmenen astetta korkeampikin pinta kosketuksissa veden kanssa. Joku poppamieshän tässä vissiin tarvitaan, että pääsee eroon tuosta ruosteesta. Ruostemassan saa ehkä vielä ulos tuolta varaajan pohjalta, mutta tehoaako tuohon kierrossa pyörivään ruosteeseen edes suodatin. Ja tuon hapen hävittäminen sitten lopullisesti tuolta kierrosta jollain totaali ratkaisulla, niin mikä se on? Nokikolari hoiti ennen tuon kattilan siivouksen, mmutta nyt pitää löytää joku liejun kolaus systeemi sitten tuonne toiselle puolelle rajapintaa.
Kellarinlämmittäjä
Oppimiskäyrällä
Tuo 60 astetta voisi jo riittäkin että ruoste muuttuu magnetiitiksi. Jos sakka on mustaa ja magneettista, se ainakin sisältää runsaasti magnetiittia. Molemmat liukenevat samalla tavalla oksaalihappoon mutta pohjalla oleva paksu liete luultavasti perin hitaasti ellei sekoita. Luultavasti helpointa huuhdella enin liete pohjalta pois, sillä kai siinä jokin tyhjennys on.
Euroshopperi
Aktiivinen jäsen
Yhteet löytyy sekä etelä-, että pohjoisnavasta varaajaa, joten niistä saa kyllä lieran kiertämään, jos pohja ei oo ihan tukossa, kun lähtee liikkeelle. Boiler Mag oli kerännyt huolestuttavan vähän mustaa lieraa, kun putsasin sitä ja selvä tuntuma olisi, että vanha ”turvalliseksi” mainittu musta lämmitysvesi olisi muuttunut enemmän tuonne ”toffee” puolelle viittaavaan väriin. Tuo huuhtelu pitää vissiin lopettaa kuitenkin antamalla tyhjentyä kokonaan tuo varaaja ainakin yhden kerran hapon jäljiltä, joten ei ole muuta mahdollisuutta, kuin laskea kuumalla vedellä täyteen. Keittämisen saa unohtaa tuollaisilla määrillä ja kiinnostaisi joku kemiallisen poiston mahdollisuus tuolle hommalle.
Mahtaako lämmitysveden kemiallisella käsittelyllä muka saostumien poistamiseksi saavuttaa mitään hyvää? Totta kai pH:n pitää olla sopivasti lähellä neutraalia hiukan emäksisen puolella, mutta kyllä olennaista on muuttaa rautayhdisteet ensiksi jonkinasteiseksi oksidiksi riittävässä lämpötilassa (jota ei helposti saa aikaan pelkällä lämpöpumpulla) ja sen jälkeen suodattaa moskahiukkaset pois joko magneetilla tai vieläkin tehokkaammin mekaanisella hienosuodatuksella.
Jos sakka on muuta kuin rautapohjaista eikä vesi selkeydy niin, että hiukkaset laskeudu pohjalle, lienevät muut ja syvällisemmät ideat tarpeen. Kaiketi vesi on siinä tapauksessa alun perin ongelmallista ja pitäisi korvata normaalimmalla.
Jos sakka on muuta kuin rautapohjaista eikä vesi selkeydy niin, että hiukkaset laskeudu pohjalle, lienevät muut ja syvällisemmät ideat tarpeen. Kaiketi vesi on siinä tapauksessa alun perin ongelmallista ja pitäisi korvata normaalimmalla.
Kellarinlämmittäjä
Oppimiskäyrällä
Vesi ei ole tainnut käydä kovin kuumana ja on siksi ruosteista kuin kahvikupin huuhteluvettä.
Minä päästäisin vettä ylhäältä jollakin vaikka pienellä sopivalla käyrällä putkella ja huuhtelisin pohjan ja miksei seinätkin jos onnistuu runsaalla vedellä. Jos siellä on jotain kierukkaa tai muuta, jonka haluaa puhdistaa oikein vimpan päälle, sitten oksaalihappo 30-40 asteiseen veteen. Reagoi se viilemmässäkin mutta kestää vain kauemmin. Lopuksi huolellinen huuhtelu ettei happoa jää jäljelle. Jos on tunne että jotain jää tyhjentymättä, pH liuskalla näkee helposti onko happoa vai ei. Koska niitäkään tuskin on niin huuhtelisin vain ihan varman päälle.
Lopuksi pytty vettä täyteen, lipeää 50 g ja kuumennus kiehuvan kuumaksi. Ruosteen väriä ei siihen nyt pitäisi tulla. Happea on vaikea poistaa kemiallisesti ilman että tulee haitallisia reaktiotuotteita. Höyryttämällä ilmat voimalaitosten lisävedestäkin poistetaan ja sitten kattilavesikemikaaleilla loput mutta niitä voi olla vaikea saada. Hydratsiini olisi hyvä kun siitä ei jää mitään mutta sitä ei ainakaan saa mistään.
^ Verkoston veden laskeminen pois tai huuhtelu ja kylmän tai lämpimän käyttöveden laskeminen tilalle tuo mukanaan uutta happea, joka puolestaan muodostaa uutta kolloidia ja kunnon kuumennuksen jälkeen sakkaa. Jos mitenkään mahdollista, voisi olla edullista laskea tilalle vain vettä, josta on umpinaisessa kattilassa kunnolla keittämällä poistettu kaasut (kiehuva vesihöyry vie ilmakaasuja pois mukanaan). Jos veden siirtää lähes kiehuvana verkostoon, ei mukaan liukene kaasujakaan. Jos moinen uhkaa putkiston materiaaleja, olisi hyvä suojata keittoastian vapautuva tila jäähtymisen ja siirron aikana jollakin inertillä kaasulla, jotta mukaan ei pääse liukenemaan ainakaan happea. Tosin kiehuvankin veden voisi jäähdyttää lennosta levylämmönvaihtimella, jota jäähdytetään kylmällä vesivirtauksella.