Vs: Mitä Nibe 410P jälkeen?
Itse asiassa kaksoisvaipparakenne ei tämän valossa vaikuta niinkään epäedulliselta pinta-alan puolesta. Molemmat puolet vain ovat luonnollisen virtauksen varassa, mutta rakenne toisaalta periaatteessa sopeutuu erilaisiin kerrostumisvaihtoehtoihin itsestään.
Kaksoisvaippavaraajasta luultavasti saisi jopa muita selvästi tehokkaamman ratkaisun, jos sisemmän pöntön vettä kierrätettäisiin koneellisesti pystyakselin ympäri (joko koneellisella sekottimella tai käyttöveden kiertoratkaisuun liittyen) ja ulkopuolen varaajaa päinvastaiseen suuntaan (joko koneellisen roottorin tai lämpöpumpun primäärilämmönvaihdinkierron pumpun käyttämänä).
Hyvä, että tätäkin puolta aiheesta joku alkaa purkaa auki. Kun katselee tyypillisten tällaisiin sovelluksiin käytettyjen lämmönvaihtimien pinta-aloja (ennemminkin pinta-alaltaan neliömetrin osia kuin useita neliömetrejä), niin eipä kuparikierukka vaikuta kykenevältä mitenkään erityiseen suorituskykyyn, kun toinen puoli on luonnollisen virtauksen varassa. Levylämmönvaihdin taas edellyttää kummaltakin virtaukselta tasapainoa ja kohtuullisuutta.pamppu sanoi:Vastaus oli että kierukka ei pysty luovuttamaan lämpöä tarpeeksi tehokkaasti kun varaajavesi ei liiku riittävästi kierukan ympärillä. Seurauksena kierukan lämpötila nousee liiaksi, kone joutuu tekemään huomattavan kuumaa vettä verrattuna siihen että se saisi suoraan varaajan vettä sisäänsä tai se jopa ei toimisi ollenkaan kun lämpö nousee liiaksi.
Toimivaksi mainitut ratkaisut olivat pyörittää glylikolikierron ja varaajan välissä erillistä lämmönvaihdinta (riittävä varaajaveden virtaus, eli siinä olisi tarvittu ylimääräinen kiertovesipumppu), tai ajaa varaajavesi suoraan lämpöpumpun omalle levarille (johon sitten päädyin, eli varaajavedet kiertää sellaisenaan ulkona ilman glykoleita).
Sen puolesta ihmettelen että pumpun tuottamalla lämminvesikierrolla voisi lämmittää mitään varaajaa, kun lämpötilaeroa on kuitenkin oltava reilusti jotta teho siirtyisi. Ehkä niissä on sitten vaan ihan julmetun pitkät kierukat verrattuna johonkin aurinkokierukkaan, jotta ne pystyy riittävästi luovuttamaan tehoa. Toisaalta siten käyttövesikierukassa sama lämpötilaeroongelma on toiseen suuntaan, eli varaajaveden pitää olla riittävän kuumaa, jotta kierukka jaksaa irrottaa tarpeeksi tehoa. Ojasta allikkoon.
Itse asiassa kaksoisvaipparakenne ei tämän valossa vaikuta niinkään epäedulliselta pinta-alan puolesta. Molemmat puolet vain ovat luonnollisen virtauksen varassa, mutta rakenne toisaalta periaatteessa sopeutuu erilaisiin kerrostumisvaihtoehtoihin itsestään.
Kaksoisvaippavaraajasta luultavasti saisi jopa muita selvästi tehokkaamman ratkaisun, jos sisemmän pöntön vettä kierrätettäisiin koneellisesti pystyakselin ympäri (joko koneellisella sekottimella tai käyttöveden kiertoratkaisuun liittyen) ja ulkopuolen varaajaa päinvastaiseen suuntaan (joko koneellisen roottorin tai lämpöpumpun primäärilämmönvaihdinkierron pumpun käyttämänä).
