Sähkö ei ole mikään yksinkertainen tuote, jolle voisi antaa tietyn hinnan kuten bensalle pumpulla (mikä sekään ei ole ihan yksinkertainen totuus, kun esimerkiksi henkilöauton käyttäjä joutuu sitoutumaan monenlaisiin välillisiin kustannuksiin). Yksi osa sähkön hintaa on verkkoliitäntä, eli mahdollisuus saada sähköä. Sillä on sitten siirtoyhtiön hinnoittelu, jota valtiovalta valvoo omalla tavallaan. Kysehän on monopolista.
Sähköenergia on oma maailmansa ja sen osalta asia on reaaliaikamielessä harvinaisen yksinkertainen: sähköä täytyy joka hetki tuottaa juuri sen verran kuin sitä kulutetaan. Kysehän on tuon osalta niin puhtaasta markkina-asetelmasta kuin ikinä voi olla. Tuskin mikään hyödyke voi olla yhtä markkinaehtoista (mahdollisesti joidenkin pörssi-instrumenttien ohella, kun nykyaikaisen tietoliikenteen ansioista tiedot ja käskyt pystytään siirtämään joka maailman kolkkaan sekunnin murto-osissa). Normaalisti hintataso olisi sellainen, että tuottaja saa kohtuullisen tuoton kuluilleen ja kuluttaja sähköä vastaavasti mielestään kohtuullisella hinnalla sen verran kuin tarvitsee. Tällä hetkellä tilanne on harvoin tuollainen. Eilen ja tänään sähköenergia oli niin halpaa, että yksikään tuottaja ei saa kohtuullista tuottoa kuluilleen (korkeintaan juokseville muuttuville kuluilleen, kun ei tuotantoa ei ole sammuteltu laajemmin). Huomenna on sitten jo toisin, eli sähköenergia on melko kallista. Tilanne on ihan sama kuin vaikkapa tomaattien myynnissä. Yllättävä hellejakso kesällä saa usein hinnat putoamaan, kun taas odottamattoman sadejakson pitkittyessä hinnat kohoavat. Kohoava hintataso ohjaa kulutusta ja tuon ansiosta tuotanto ja kulutus kuta kuinkin kohtaavat.
Sähkön tuotannossa on itse asiassa tapahtunut eräänlainen vallankumous luovuttaessa suuressa mitassa sähkön tuottamisesta fossiilienergialla sielläkin, missä ei luontaisesti ole mahdollisuuksia riittävän varastoivan vesivoiman rakentamiseen. Tieltä ei ole paluuta ja ulkoiset tapahtumat ovat kärjistäneet muutoksen. Sähkön kulutusjouston ja joustavan marginaalituotannon teknologia ja talous eivät ole pysyneet kelkassa ja monelta on asiassa aivan pallo hukassa. Tämän satoa nyt niitetään eikä asioita voida ratkaista yksilöiden toimesta, vaan tarvitaan paljon laajemmin organisoitua tavoitteellista toimintaa, mutta lähiaikoina ei kärsimys luultavasti helpota. Juuri sähköenergian äärimmäisen luontaisen markkinaherkkyyden takia sähköenergian hinnat sitten heittelevät paljon enemmän kuin sitäkin olennaisemman välttämättömyyshyödykkeen eli ravinnon hinnat. Ravinnon osalta sentään kansalaiset osaavat jossakin määrin tehdä valintoja sopeutuakseen hintojen muutoksiin, mutta sähkön osalta varsin moni on hakeutunut orjuuden kaltaiseen riippuvuuteen sähköstä ja sähkön edullisesta hinnasta. Surkeaahan se on monelle koituvien seurausten kannalta, mutta suurten hinnannousujen periaatteellisesta mahdollisuudesta on varoiteltu vuosikymmeniä. Sosse auttaa viime hädässä, kun omat tulot ja varat eivät enää riitä ja omaisuus on kulutettu, kuten se auttaa, kun suoranainen nääntyminen ravinnon puutteen takia on lähellä.