Vaikka oltaisiin omavaraisia, hintaan vaikuttaa ylijäämäisen tuotannon tilanteessa, mitä naapurimaissa ollaan valmiit maksamaan sähköstä, kun ylijäämää viedään ja vastaavasti, mitä sähköstä pyydetään, kun oma tuotanto ei riitä. Kun rajasiirtoyhteyksiä on kaiken ohella useampiin maihin (2+, kun Norjakin otetaan huomioon pohjoisessa, vaikka yhteys onkin hyvin heikko eikä paljon vaikuta) ja sitäkin useammille hintavyöhykkeille (3+, kuten edellä), asia on entistä monimutkaisempi.
Suomesta on periaatteessa rajasiirtoyhteyksiä runsaan 3,7GW:n edestä ja kun otetaan huomioon miolemmat mahdolliset siirtosuunnat (tosin vientisuuntaan ei käytännössä voida työntää yhtä paljon kuin tuoda), muodostaa tuo ylimääräisen luokkaa 7GW:n muutosmahdollisuuden käytettävissä olevalle sähkömäärälle, joka puolestaan riippuu naapurimaiden sähkönhinnoista, ja jotka hinnat heijastuvat täydellä voimallaan Suomeenkin, joko lisätuotantona tai lisäkulutuksena (luokkaa puolena koko muutosmahdollisuudesta).
Suomen hinnat elävät aivan omaa elämäänsä vasta, kun tuo luokkaa 7GW muutosalue on ensin käytetty täysin suuntaan tai toiseen. Tuo määrä on niin suuri, että vain hirmumyrskyluokan ja korkeintaan kohtalaisen lämmitystarpeen tilanteessa moinen on toistaiseksi suunnilleen toteutunut.