Kellarinlämmittäjä
Oppimiskäyrällä
No niin, homma tehty tuolla Locktite 5910:lla. Usko on vahva, että onnistui ja pitää. Kovettuneena aine on jonkin verran kovempaa kuin tavalliset silikonit, semmoista auton renkaan kovuista noin suunnilleen. Arvelen että tämmöisessä kahden eri metallia olevan suhteellisen ison osan liitoksessa tuo aineen joustavuus on eduksi. Aine vaikutti tarttuvan tiukasti teräkseen ja myös puiseen työpöydän pintaan.
Esikokeena kuumensin painavan rautaköllin sen verran kuumaksi, että vesipisarat kiehuivat eli yli 100 °C. Vaikutelma oli, että lämpö ei tuhonnut tuota ainetta tuoreena eikä aiheuttanut mitään kuplimista. Niinpä sitten rohkenin myös keittää kattilan, jotta sain kaasutkin poistettua. Silikoneille yleensä suositellaan kovettumislämpötilaksi 20-40 astetta ja nythän se sitten saa ainakin maanantaihin kovettua VILPin lämmössä.
Esikokeena kuumensin painavan rautaköllin sen verran kuumaksi, että vesipisarat kiehuivat eli yli 100 °C. Vaikutelma oli, että lämpö ei tuhonnut tuota ainetta tuoreena eikä aiheuttanut mitään kuplimista. Niinpä sitten rohkenin myös keittää kattilan, jotta sain kaasutkin poistettua. Silikoneille yleensä suositellaan kovettumislämpötilaksi 20-40 astetta ja nythän se sitten saa ainakin maanantaihin kovettua VILPin lämmössä.
Onneksi tähän kattilaan tuli tehtyä sellainen pieni parannus, että koko otsapellin voi nyt irrottaa katkaisematta vesiputkia. Näin nämä strategiset paikat voi tarkastaa helposti milloin tahansa.