- Keskustelun aloittaja
- #121
Homman saisi ruotuun, jos toimittaisiin niin kuin käsittääkseni Kiinassa (periaatteessa) toimitaan ja ammattimaiset suurkuluttajat ja tuottajat joutuvat tekemään: Kuluttajan pitäisi määritellä ennakkoon sopimusta tehdessään sekä energian tuottajan että siirtoyhtiön kanssa, miten paljon kunakin tuntina sähkötehoa käyttää tuntikeskiarvona sopimusjaksolla. Hinta ja sovittu energiamäärä määräytyisi eräänlaisella huutokauppaa muistuttavalla kaupankäynnillä (Suomessakaan ei määräaikaisen sähkösopimuksen teko kovin paljon poikkea tästä muuta kuin siltä osin, että käyttämättä jääneestä sähköstä ei tarvitse maksaa). Enempää et sitten sähköä saa (jos imet enemmän, sähköt katkaistaan), ellet hanki lisäkiintiötä kunkin hetken tilanteen mukaan. Toisaalta, jollet käytä sähköä tai onnistu kauppaamaan sähköäsi edelleen jolle kulle toiselle, sähkö jää käyttämättä, mutta lasku tulee silti sovitun määrän mukaan, eli ostoksesi "happanee".Pitäisi aloittaa kansalliset talkoot energian varastoinnin suhteen.
Kotitalouksien osalta esteenä on lähinnä siirtomaksun aiheuttama varastoinnin kannattamattomuus. Ei kannata akut eikä vesivarastot oikein kun lataaminen maksaa aina reilusti.
Siirtomaksun pitäisi seurata pörssihintaa paitsi että yläraja olisi vaikkapa 30pv keskihinta taaksepäin.
Tuo mahdollistaisi ajoittain halvat lataushinnat jolloin akustojenkin kannattavuus nousisi. Ja kulutuspiikit tasoittuisi.
Tuo siis olisi täysin markkinaehtoinen ratkaisu, joka balansoi sähkön tuotannon, kulutuksen ja siirron. Jokainen sitten soveltakoon sitä parhaaksi näkemällään tavalla. Epäilemättä kannattaa varastoida sähköä itsekin enemmän tai vähemmän oman tilanteen mukaan. Sähkön verotus voisi muodostua kuten alv, mutta yhteisprosentti voisi olla korkeampi, jotta verokertymä olisi sama kuin nykyisin. Olisi pelkästän aiheellista, että vero olisi kovempi silloin, kun sähköstä on niukkuutta.


