Suomen sähköntuotantokapasiteetissa on ollut juuri sellainen 5GW:n vaje, joka on katettu sähkön tuonnilla. Tästä vajaa 2GW on periaatteessa ollut katettavissa varageneraattoreilla, joiden tarkoitus kuitenkin on estää koko verkon kupsahtaminen tilanteessa, kun suuri ydinvoimala tai siirtojohto äkkiä putoaa käytöstä ja lyhytaikaiset tehopuskurit alkavat ehtyä. Kun on alettu kolkutella ennätysmäistä 16GW kulutustehoa joinakin talven tunteina (ei edes joka vuosi), on kaikki tuontikapasiteetti ollut käytössä, eli Pohjois-Ruotsista 1,5GW, Etelä-Ruotsista 1,2GW, Virosta 1GW ja Venäjältä luokkaa 1,4GW. Näistä viimeisin siis on ilmeisesti toistaiseksi ainakin pitkään poissa pelistä. Kun tuulivoiman tuotanto on keskimäärin luokkaa vajaat 2GW ja OL3 tuo 1,6GW, kestää kyllä vielä vuosia ennen kuin tuotantokapasiteettia on edes keskimäärin Suomen kulutuksen kattavasti.
OL3 käytännössä vain korvaa tuonnin Venäjältä, koska laitos samalla nappaa 0,3GW pois Etelä-Ruotsin tuontikapasiteetista (siirtoverkon varmennustarpeiden takia). Ja tuossa Suomen 10 ... 11GW:n tuontantokapasiteetissa on mukana useita vanhoja yhteistuotantovoimaloita, joiden käyttö loppunee lähivuosina. Tilalle tulee lähinnä vain sellu-biotuotetehtaiden voimalaitoksia (korkeintaan muutama sata MW kappale) ja joissakin tapauksissa vanhoja fossiilipolttoaineita käyttäneitä kaukolämpöyhteistuotantovoimaloita korvaavia pienempiä laitoksia. Kaukolämpöyhteistuotantotehon määrä laskee, koska noita laitoksia korvataan sähköä kuluttavilla lämpöpumppu- ja sähkökattilaitoksilla, joita käytetään etenkin runsaan tuulivoimatarjonnan aikaan, kun taas tuulivoiman niukkuuden aikana kaukolämpöä tehdään puu- ja jätepolttoaineilla toimivilla lämpölaitoksilla tai purkamalla lämpövarastoista, joista kumpikaan ei tuota yhtään sähköä verkkoon. Suomen sähköntuotantokapasiteetistahan teollisuuden yhteistuotanto on muodostanut luokkaa vajaat 2GW ja kaukolämpöyhteistuotanto luokkaa 3GW. Edellinen pysynee vähintään ennallaan, jälkimmäinen on jatkuvasti ollut laskusuunnassa.
Nykytilanteessahan on sellainen lisäriski, että Euroopan laajuisen energiasekamelskan takia ei ehkä voi luottaa siihen, että Ruotsissa ja Virosta on huipputarpeen aikana tyynellä ilmalla välttämättä aktivoitavissa kaikki mahdollinen siirtokapasiteetti Suomen suuntaan. Myös jonkin suuren tuotantoyksikön väliaikainenkin vika voi olla hankala tilanne ja tuollaisia tuotantoyksiköitähän ovat lähinnä kaikki Olkiluodon voimalat (Loviisan ydinvoimalat ovat sen verran pieniä, että toisen vikaantuminen ei ole kokonaisuuden kannalta yhtä kriittistä).