Ultimate Pro Premier Inverter 24 kompressori ulkoisella taaajuusmuuttajalla
- Keskustelun aloittaja nf-50
- Aloitettu
Olen monesti ja monin tavoin: voi esim. pysyä paikallaan, väristä, lähteä pyörimään tms. -- riippuen tapauksen yksityiskohdista kuten ripustuksesta, alkuvauhdista jne. Voi myös menettää magneettisuutensa, jos ac-käämi on riittävän voimakas (kestomagneetin materiaalilla on suuri vaikutus asiaan).
Moottoreissa käytetyt kestomagneetit muuttuu pihakiviksi, kun saavat vaihtosähköä noin yleisimmin. Ei nyt aina ihan kokonaan, mutta moottori ei niillä enää toimi. Jopa liiallinen ac-komponentti dc:n yhteydessä tekee saman. Antoteho laskee ja ottoteho nousee seuraa magneetin menetyksestä.
Tokihan se ei estä tamun käyttöä, jos siinä on sopiva mode. Mutta sillon sinne ajetaan vain dc-tasoja.
Tokihan se ei estä tamun käyttöä, jos siinä on sopiva mode. Mutta sillon sinne ajetaan vain dc-tasoja.
Mennään nyt jo hiukan sivuun ketjun aiheesta, mutta kertoisitko, missä olet moista käytöstä todennut. Oireet eivät ollenkaan viittaa magneettien vaurioitumiseen, vaan siihen, että ohjaimelle on syötetty vaihtojännitettä, minkä seurauksena elektroniikkakomponetit ovat vioittuneet. Lisäksi kyse on tasavirtasyötölle rakennetusta ohjaimesta, monet ohjaimethan on tehty vaihtovirtasyötölle tai niitä voi käyttää sekä että. Käsittääkseni puhumme ja olemme puhuneet moottorista, emmekä moottorin ohjaimesta, invertteristä tai miksi kyseistä tehoelektroniikkalaitetta asiayhteydestä riippuen kutsutaankin. Sähkömoottorin magneetteja ei normaalissa moottorissa saa käämeihin syötetyllä sähköllä vaurioitumaan, ellei kyseessä ole valtavan suurijänniteinen ja pitkäkestoinen pulssi (mikä luultavasti lyö myös läpi käämeistä) tai sitten syöttämällä käämeihin tasavirtaa tai miksei jännitteeseen nähden liian matalataajuista vaihtojännitettäkin, joka kuumentaa ja polttaa käämit ja tuhoaa samalla magneetit. Kestomagneetithan usein magnetoidaan valmistusvaiheessa juuri voimakkaalla virtapulssilla käyttäen erikoiskäämitystä (riittävän voimakas tasavirta on liian epätaloudellista tuottaa ja kuumentaisi käämin pilalle).
Sähkömoottorin käämeihin ei yksinkertaisesti voi syöttää tasajännitettä, koska se saa voimaa kehittävän magneettipiirin toisen parin eli sähkömagneetin kyllästymään, vaikka rinnalla olisikin roottorin tahdissa vaihtuva vaihtojännite, joka varsinaisesti moottoria pyörittää. Ihan pieni moottori saattaa jonkinasteista tasavirtaa kestää, koska tässä tapauksessa käämien sisäinen vastus (ja häviö) on sen verran suuri, että se rajoittaa tasajännitteen muodostaman virran kasvun haitallisen voimakkaaksi.
Tämä olikin itselle uutta tietoa. Eipäs sittenkään aletakkaan testailemaan millä tahansa tamulla vaikka ns. romukoneesta onkin kyse.
Oisko muita ideoita miten testata moinen kompura jos tuohon hommaan kelpaavaa tamua ei ole nyt äkkiseltään saatavilla?
TI-vaihtoehto tuli heti mieleen: Arduino + 3xIGBT-moduulit..
Tuo on itse moottorin puolesta tyhjä joukko. Itse sähkömoottori (roottori, staattori ja käämit) vaativat aina vaihtovirtaa. Riippuu moottorista, miten tuo vaihtovirta tehdään. Ennen se tehtiin mekaanisella kommutaattorilla, nykyisin eräänlaisella invertterillä, myös tasavirralle tarkoitetuissa BLDC-moottoreissa.
Itse moottoria voi kokeilla ulkoisella taajuusmuuttajalla, kun irroittaa alkuperäisen invertterin ja yhdistää pelkän moottoriin ulkoiseen invertteriin (jonka jännite- ja taajuudensäätökyvyn täytyy tietenkin osua kohdalleen).
Jos joku haluaa rikkoa BLDC-moottorin ohjaimen kytkemällä sen vaihtovirtaan on se jokaisen oma valinta. Ja jollei ymmärrä, että myös pienillä BLDC-moottoreilla samaan kuoreen rakennettu ohjainpiiri ja itse moottori ovat kaksi eri sisäisillä johtimilla toisiinsa yhdistettyä kokonaisuutta (samaan tapaan kuin sähköverkko ja sähköä käyttävä kulutuslaite), en voi auttaa asiassa.
En suosittele. Toimivan kokonaisuuden (eli invertteridriven) rakentaminen mikrokontrollerista ja IGBT-mooduuleista on aika vaativa tehtävä. Vaatii myös rinnalleen lisäosia. Myös ohjelmisto on sen verran vaativa toteuttaa ja testata, että eipä maksa vaivaa. Tuo ohjelmisto on myös varsin kriittinen, eli yksikin virhe polttaa herkästi sekä tehopuolijohteet että moottorin käämi
Lisätäänpä vielä, että ns. hermeettisesti suljetuissa DC-kompressoreissa invertteri on poikkeuksetta ulkoyksikön piirilevyllä ja puoliventtiilit (IGBT tai MOS-transistorit) erillisessä jäähdytysmoduulissa. Kompressorin valmistaja ei ole niin hölmö, että yrittäisi asentaa elektroniikkaosat ja tehopuolijohdenttiilit hitsaamalla suljetun kompressoripöntön sisään kuuman kompressoriöljyn ja liuotinominaisuuksia omaavan kylmäaineen sekaan, kun ei ole pakko. Voi siis aivan varmasti luottaa siihen, että kompressoripöntön sisässä on pelkkä moottori ja johdinläpiviennit vievät suoraana moottorin käämeille (välissä on korkeintaan jonkinlainen mekaaninen lämpösuojakytkin, mikä sekin on usein kompressorin ulkopuolella, eikä vaikuta toimintaan normaalioloissa). Ohjaimen (eli invertterin) saa siis aina irti myös ns. DC-kompressoreissa ja moottorihan vaatii ehdottomasti vaihtovirtaa (ei välttämättä sinimuotoista) ja mahdollisen DC-jännitekomponentin pitäisi olla niin vähäinen kuin mahdollista häviöiden välttämiseksi ja ainakin staattorin ylimagnetoitumisen estämiseksi (jotta vältetään eräänlainen vaihtovirtaoikosulku).
Viimeksi muokattu:
Älä nyt viitti vääntää. Katkottu-käännetty-kanttiDC ei ole vaihtovirtaa.
Jos sulla on vielä vanha putkitelkkari, niin pistäpä sinne kuvaputken taakse vaikka sinitarralla moottorimagneetti kiinni ja tökkää virtakytkimestä. Sit kokeilet, tarttuuko siihen enää mikään metalli.
Minä taas myönnän olevani "kirjaviisas" (eriasteisia korkeakoulututkintoja sähkötekniikkaa sivuavilta aloilta), mutta toki välillä eksyn kokemuksiin ennen muuta harrastuksista, mutta myös teollisuudesta (Sattumalta aikoinaan myös tv-tehtaan tuotantolinjaylläpidon mittalaiteosastolta, jossa tarkoituksella käytettiin demagnetointijärjestelyitä ja mittailtiin sitä sun tätä tuolta vaakapoikkeutuskelojen ja erityyppisille komponenteille rakentuvien suurjännitemuuntajien seuduilta. Magneettien kanssa taas olen ollut käytännössä tekemisissä, kun mittalaitteiden referenssimagneetteja magnetoitiin ja demagnetoitiin isoilla sähkömagneeteilla sekä suunniteltiin ja rakennettiin teholähteitä näille). Sähkömoottoripuoli taas on harrastuspuolta (mutta olen puuhannut "vahvavirta"- ja muiden sähkömoottoreiden sähkökytkentöjen sun muun parissa myös käytännössä jo ala-asteiästä saakka ja aivan omin lupineni tuolloin).
Voit toki määritellä vaihtovirran ja "dc-kestomagneettimoottorin" kuten itse haluat, mutta kun toimit näin, joudut myös kritiikin kohteeksi, kun yleistät terminologiaa ja teknisiä yksityiskohtia omalta erikoisalaltasi muualle tavalla, joka ei vähemmänkään tarkasti ottaen pidä paikkaansa etkä suostu keskustelemaan analyyttisesti erimielisyyden kohteena olevasta aiheesta. Aiheita, joissa kohden esityksesi ei kestä kritiikkiä ovat vaihtovirran ja tasavirran käsite (yleisesti hyväksytty määrittely perustuu fourier-analyysiin) sekä kestomagneetteja soveltavien ja muiden sähkömoottoreiden rakenteeseen nykytekniikan näkökulmasta (kun kakki sähkömoottorit ovat itse asiassa muuttuvalla taajuudella ajettuja vaihtovirtakoneita; vain ohjaimen sijainti, aaltomuodot, ohjaimen rakenne ja monet yksityiskohdat vaihtelevat).
Tämän kysyjän kohdalla annat neuvoja ja kumoat muiden neuvoja tavalla, jotka liioitellun kategorisina johtavat harhaan sekä tekee sinällään selvästä asiasta mystistä ja johdattelee harhateille.
PS. Tuo viittauksesi kuvaöutkitelkkarin poikkeutuskelojen lähellä oleviin magneetteihin on muuten sikäli paljastavaa, että juuri tuolla kuvaputken kaulan seuduilla väritvkuvaputkissa oli toisaalta tankomaisia kestomagneetteja, joilla korjattiin pysyvästi kuvageometriaa (ns. tyynyvääristymää) ja vähän taaempana kierrettäviä magneetteja, joilla säädettiin väripuhtautta (eri elektronitykkien kohdistumista). Tuollahan ne olivat pysyvästi ja kestivät tehtävässään koko tv:n käyttöiän enkä ole kuullut, että noissa olisi joskus ollut vikaa tai uusimistarvetta. Täyttä huuhaata siis koko juttusi (tähänkin liittyen).
Viimeksi muokattu:
Olen kanssasi samaa mieltä, että BLDC-moottoriin ei missään oloissa pidä johtaa vaihtovirtaa, ellei kyse ole vaihtovirralle tarkoitetusta mallista (jollaisia on puhaltimien joukossa, kun niiden kontrollerin yhteyteen on rakennettu tasasuuntaaja). Mutta voisit itse myöntää, että kestomagneettiroottoriin pohjautuva ns. DC-kompressorin moottori ei ole tällainen jo siitä yksinkertaisesta syystä, että hitsaamalla suljetun hermeettisen kompressorikuoren sisään ei kannata rakentaa mitään ylimääräistä tehoelektroniikkaohjaimesta nyt puhumattakaan (minkä jo kirjoitin edellä vähän toisella tavoin ilmaistuna). Kun ohjaimen osat ovat erillään itse moottorista (ja kompressorista) erillään, tuohon moottorin tehosyöttöväliin pääsee mainiosti kiinni omalla ohjaimellaan (jollainen on alunperin kanttiaaltotyyppistä kolmivaiheista vaihtovirtaa syöttävä invertteri, joka ei välttämättä poikkea liian paljon sinimuotoiselle kolmivaihevaihtovirralle tarkoitetun synkronimoottorin yleisinvertteriohjaimesta).
En myöskään väitä, etteikö esimerkiksi jotkin askelmoottorit voisi olla siinä mielessä herkkiä, että virheellinen vaihtojännite (tai yhtä hyvin tasajännite) voisi rikkoa kestomagneettisuuden siinä määrin pahasti, että laite lakkaa toimimasta ainakaan kunnolla. Periaatteessa tuollaista voi tapahtua mille tahansa kestomagneettimoottorille ohjaimen rikkoutumisen seurauksena.
Mitä tulee noihin televisiomagneetteihin, niin nehän oli juuri asennettu sentin parin päähän vaakapoikkeutuskelan pinnasta. En väitä, etteikö kelan sisästä voisi löytyä niin voimakkaita vaihtomagneettikenttiä, että demagnetpoivat jonkin tietyn kestomagneetin (jos sellaisen saa tuohon ahtaaseen väliin työnnetyksi ainakaan sen ollessa paikallaan). Materiaalithan demagnetoidaan muutenkin niin, että niille tarjotaan ensin mahdollisimman voimakas vaihtuva magneettikenttä jota sitten heikennetään tasaisesti tavalla tai toisella. Ideanahan on, että materiaali ajetaan ensin todella voimakkaalla vaihtokentällä hystereesikäyrän "vaakasuorille" osille ja kun vaihtokenttää heikennetään hitaasti, materiaali ja kierros kierrokselta matalammalle magnetoitumistasolle ja ideaalisesti lopulta jäädään hystereesikäyrän keskelle sen pystysuoralle osalle. Monissa kestomagneettimoottoreissa käytetään kuitenkin sen verran vahvoja magneettimateriaaleja, että magnetointi- ja demagnetointi edellyttävät joko todella voimakkaita virtapulsseja (tasavirta sulattaisi käämit alta aikayksikön) tai mahdollisesti roottorin asettamista alkuperäistä staattoria muistuttavan magneettisesti hyvin sulkeutuvan ferromagneettikehän sisään ja poikkeuksellisen voimakkaan kondensaattori- tms. latauksen purkamista läpi erikoisviritetyillä eristeillä varustetusta magnetointikäämityksestä.
Näkemyksemme lähenevät pikkuhiljaa.
Tosiasiassa ei tarvita suuria virtapulsseja edes (se tv-demagnetointikela), vaan jo sinimuotoinen ac-komponentti liiallisena dc:n päällä riittää tuhoamaan kestomageetin terän. Mikä näkyy erityisen selvästi esm. tapauksissa, jossa moottoriohjaimen toista puolijaksoa ohjaava pääte on oikosessa(ei liity suoraan tähän, mutta ohjaa). Ja kun kestomagneetin vuon vahvuuden vaikutus toimintaan on kaikkea muuta kuin lineaarinen, niin jo 10% menetys magneetissa on moottorin loppu käytännössä. Se ei enää selviä siitä hommasta, mikä spekseissä luvataan. Sillä ole paskankaan merkitystä, onko kyseessä ohjaimen vika, vai yleensä kokeilu vääränlaisella ohjaimella tai väärillä asetuksilla. Kestomagneettikone ei annna anteeksi väärää kokeilua.
Ihan mielenkiintoinen kommentti, kiitokset siitä! Aavistelinkin, että viittaat tämäntapaiseen havaintoon. Vaikka mahdollisella rippelillä epäilemättä voi olla vaikutusta havaittuun demagnetoitumiseen, oman edellä maalaamani "rautalankakuvaston" käsittein pääteohjaimen yhden IGBT:n tms. virrankytkentäkyvyn (tai mahdollisesti myös -sulkukyvyn, jollei sulake tms. pala) kadottua käämiin tulee jatkuva DC-bias, jollainen tyypillisesti ajaa osan staattorista, jollei aivan magneettiseen kyllästykseen, niin kumminkin tiettyyn suuntaan polarisoituneeksi. Jos roottori vielä pyörii, tuo kestomagneetin kaltainen häiriömagneettikin vaikuttaa aivan voimakkaan demagnetointilaitteen tapaan kierroksen aikana.
Viimeksi muokattu:
Nyt kun tamu(ei ole oikeanlaista juuri nyt saatavilla. saa vinkata jos bongaa jostain!) ja TI-ratkaisu on suljettu pois niin oisko veikkausta/tietoa millä jännitteellä tuollaisen kompuran sais pyörimään ilman kuormaa kun se on speksattu 220V?
Mielessä kävi nuo RC-harrastepuolen "iso-jännitteiset" ESC:t. esim. https://www.aliexpress.com/item/32384430794.html 22S -> ~90V sekä sähköpyörille tarkoitetut ohjaimet joita löytyy helposti ainakin 72V/1500W spekseillä. Ainakin noita RC-puolen ESC:jä löytyy Sensorless/BEMF:ään pohjautuvalla ohjauksella jolla kompurankin luulisi pelaavan.
Mielessä kävi nuo RC-harrastepuolen "iso-jännitteiset" ESC:t. esim. https://www.aliexpress.com/item/32384430794.html 22S -> ~90V sekä sähköpyörille tarkoitetut ohjaimet joita löytyy helposti ainakin 72V/1500W spekseillä. Ainakin noita RC-puolen ESC:jä löytyy Sensorless/BEMF:ään pohjautuvalla ohjauksella jolla kompurankin luulisi pelaavan.
Epäilen vähän, että käynnistys ei välttämättä onnistu noin matalilla jännitteillä ainakaan vakio-ohjelmalla, kompressori on kuormana hankala. Käynnistys täytyy tehdä hyvin alhaisella alkutaajuudella ja boostata pulsseja normaalitapausta leveämmäksi. Eihän noin matalalla jännitteellä pääse lähellekään kompressorin normaalitehoa ja kierrosnopeutta, joten testaus jää puolitiehen.
Jos löytää riittävän tehokkaan laitteen, voisi periaatteessa kytkeä ohjaimen lähtöjen ja moottorin käämien kytkentäpisteiden väliin kolmivaihemuuntajan, mutta tuo tulee aika kalliiksi, jos joutuu ratkaisemaan tarpeen kolmella riittävän tehokkaalla yksivaihemuuntajalla ja edes onnistuu löytämään sopivilla käämisuhteilla varustetut. Vasta 240V <-> 110V tai 240V<->120V voisi olla helpompi löytää.
Sinällään tehonsäätöä tukeva ulkoinen vaihejännitetakaisinkytketty BLDC-kontrolleri olisi aivan hyvä ohjain kokeiluihin, etenkin luokkaa vähintään 220V:lle tarkoitettu ja sellainen, jonka eri parametreja, kuten ainakin käynnistyspulssitaajuutta ja virtarajoja voisi säätää.
Jos löytää riittävän tehokkaan laitteen, voisi periaatteessa kytkeä ohjaimen lähtöjen ja moottorin käämien kytkentäpisteiden väliin kolmivaihemuuntajan, mutta tuo tulee aika kalliiksi, jos joutuu ratkaisemaan tarpeen kolmella riittävän tehokkaalla yksivaihemuuntajalla ja edes onnistuu löytämään sopivilla käämisuhteilla varustetut. Vasta 240V <-> 110V tai 240V<->120V voisi olla helpompi löytää.
Sinällään tehonsäätöä tukeva ulkoinen vaihejännitetakaisinkytketty BLDC-kontrolleri olisi aivan hyvä ohjain kokeiluihin, etenkin luokkaa vähintään 220V:lle tarkoitettu ja sellainen, jonka eri parametreja, kuten ainakin käynnistyspulssitaajuutta ja virtarajoja voisi säätää.
Itselle riittäs jos sen saa vain pyörimään. Tarkotus olis vaan sulkea pois laskuista kompuran mekaaninen jumi/kiinni palaneisuus tms. Jos se lähtee pyörimään niin sitten uskaltaa alkaa etsimään uusia kortteja ulkoyksikköön.
Toki pitää vielä testailla tuo piirilevylle jänöä tarjoava muuntaja, että se on hengissä. Tuolta toisaalta tuli vinkkiä että siinä on yksi potenttiaalinen ongelmapaikka.
Mielenkiintloinen koe. Raportoi tänne, jos ryhdyt toimeen ja saat jotakin selville. Periaatteessahan suhteellisen matalallakin jännitteellä saa aikaan hyvän virran staattorikäämiin, kunhan jaksaa odottaa, joten uskoisi koneen liikahtavan, jos jännitettä on edes neljännes nimellisestä. Muistan joskus itse kokeilleeni yksivaiheisen 230V asynkronimoottorin jarruttamista tasavirralla ja sehän pysähtyi kuin seinään jo alle 10 voltin jännitteellä.
Osaisko joku tietävämäpi heittää lonkalta, että minkä kokonen taajari olis hyvä tuolle 11kW pumpulle? Tarkempia kompuran speksejä ei ole vielä tiedossa, mutta liekkö 3-4kW luokkaa ottotehot tuolla kompuralla?
Olis tarjolla viitisen vuotta vanhat Danfoss FC-102 kokoluokassa 4kW ja 5.5kW melko harrastelijaystävälliseen hintaan. Noissa näytti ainakin manuaalin perusteella olevan PM-moottorin ohjaus BEMF tunnistuksella. Vai onko fiksuinta ottaa vaan tuo isompi ja rajottaa taajarista virta kun kerta hinta on molemmilla sama?
Olis tarjolla viitisen vuotta vanhat Danfoss FC-102 kokoluokassa 4kW ja 5.5kW melko harrastelijaystävälliseen hintaan. Noissa näytti ainakin manuaalin perusteella olevan PM-moottorin ohjaus BEMF tunnistuksella. Vai onko fiksuinta ottaa vaan tuo isompi ja rajottaa taajarista virta kun kerta hinta on molemmilla sama?
Onko kukaan muuten vilkassut mitä lukee Ultimate 9000 eev kompuran kyljessä?
"Control Program of AVH-24(EEV)-110313 pdf.pdf" - tiedosto tarjosi tulokseksi 5kd240xca. Lähinnä kävi mielessä onko tuosta jäänyt vaan tuo 21 pois perästä koska ko. tyyppiä ei muuten google juuri tunnista.
"Control Program of AVH-24(EEV)-110313 pdf.pdf" - tiedosto tarjosi tulokseksi 5kd240xca. Lähinnä kävi mielessä onko tuosta jäänyt vaan tuo 21 pois perästä koska ko. tyyppiä ei muuten google juuri tunnista.
No nyt on kompura testattu ja kyllähän se näyttäs pyörivän.
Oisko hyviä vinkkejä mitä muuta kannattaa testailla ennen kun metsästelee uudet piirilevyt ulkoyksikköön?
Olis kyllä mielenkiintosta tietää mikä nuo on alunperin "käräyttänyt". Toisaalta sain infoa, että noissa on ilmeisesti ollut pääkortissa pienjännitemuuntajan ja "kuristinkortin"(tasasuuntaaja?) rikkoutumisia. Liekkö tässäkin sitten samaa ongelmaa.
Tuossa vielä pieni huonolaatuinen pätkä kompuran pyörityksestä:
Oisko hyviä vinkkejä mitä muuta kannattaa testailla ennen kun metsästelee uudet piirilevyt ulkoyksikköön?
Olis kyllä mielenkiintosta tietää mikä nuo on alunperin "käräyttänyt". Toisaalta sain infoa, että noissa on ilmeisesti ollut pääkortissa pienjännitemuuntajan ja "kuristinkortin"(tasasuuntaaja?) rikkoutumisia. Liekkö tässäkin sitten samaa ongelmaa.
Tuossa vielä pieni huonolaatuinen pätkä kompuran pyörityksestä:
Viimeksi muokattu: